... enkä uskoisi itsekään, ellen eläisi tätä elämää.
Ehkä se johtuu siitä, että olen bookannut päiväni täyteen - jos en kerhoja, harrastuksia ja muita tapaamisia ystävien kanssa, niin kalenterista löytyy kotitöitä askarreltavaksi lähes joka päivälle niiden normaalien lisäksi.
Toisaalta on myönnettävä, että viimepäivinä nekin normaalit on jääneet hieman juoksemaan jälkeen.
Mutta yhtä kaikki, kiirettä pitää.
Maanantain punnitus
Maanantai-aamuna hyppäsin vaa´alle kauhunsekaisin tuntein, enkä joutunut ollenkaan pettymään kauhuni kanssa. Plussaa tuli niin, että ropina kävi.
Vaaka suorastaan kirmasi iloiseen 116,2kg (+1kg) lukemaan, joka tarkoitti siis kilon lisäystä edelliseen maanantaihin ja melkein kahden kilon lisäystä sitä edeltäneeseen perjantaihin, jonka lukema oli alhaisin muutamaan kuukauteen.
Noh, en aio silti vaipua synkkyyteen, enkä siis vaipunut. Takana oli viikko reipasta vatsalihastreeniä (joka on tietysti yksipuolista, mut ei murehdita sitä nyt) ja hyvä mieli siitä. Ja maanantaina alkaneelle viikolle oli suunniteltuna sitten jo uusi haaste!
Kaiken kiireen, menojen, siivousten ja muun keskellä olenkin sitten reippaana naisihmisenä punnertanut itselleni lukemia, joita en todellakaan arvannut saavani.
Vaikka olenkin joutunut pääasiassa punnertaa kevyestä polviasennosta, niin en anna sen pilata tätä iloa siitä, että olen, yhtä kaikki, tehnyt liikkeet.
Ja ah, sitä kolotusta rintalihaksistossa ja ojentajissa. (huom! Ojentajapunnerrukset on sallittu! )
Liikuntaa ja pieniä voittoja
Tällä viikolla olen harrastanut punnerrusten lisäksi myös hyvin vähän muuta liikuntaa. Liikunta on toiveisiini nähden harmittavan vähäistä, mutta en anna sen lannistaa. Tulee vielä aika, kun ehdin paremmin ja siihen asti mennään sillä millä päästään eteenpäin vaikka sitten pikkuaskelin.
Eli se liikunta ja ne voitot!
Tai yksi voitto oikeastaan.
Tarina alkaa...
Olen alkanut kuntoilla yhdessä ystäväni kanssa. Kuntoiluun liittyy lenkkeilyä ja haasteita (olen hänet haastanut myös näihin samoihin haasteisiin). Viimeviikolla vatsarutisteltiin koko viikko ahkerasti, muttei kumpikaan olisi uskonut kuinka paljon sillä on vaikutusta.
Eilen päätimme pitää kahvakuulatreenipäivän. - Noh, kahvakuulatreenivideo oli hukassa, joten päädyimme sitten kotijumppaamaan KuntoPlus-lehden mukana tulleen videon "Litteä vatsa, vahva selkä" - mukaan. Ja kun video kuitenkin painottui vatsa- ja selkälihaksiin, niin oli erinomaisen hienoa huomata, että vain selkälihasliikkeet tekivät tiukkaa.
Helpoimman tason vatsalihasliikkeet eivät suorastaan tuntuneet missään muualla kuin niskassa ja kaulassa ( :D ).
Ei mennyt viikko hukkaan vatsalihasliikkeitä!
Tästä saimme varmasti kumpikin tsemppiä jatkaa harjoituksia ja ainakin omalla kohdalla punnerrukset ovat maistuneet makeammilta tuon huomion jälkeen :)
Ja jumpan jälkeen sitten lenkkeiltiin vielä noin 5km.
Muita ajatuksia
.. ja niitähän riittää. Toisinaan toivoisin vaan, että joku olisi niitä ajatuksia jäsentelemässä hieman selkeämmäksi kokonaisuudeksi.
Henkilökohtaista oikolukijaa tarvittaisiin etenkin näihin hetkiin, kun kirjoitan pää suhisten postausta asioista, joita olen keksinyt ja miettinyt ja unohtanut ja taas keksinyt monen päivän aikana ehtimättä kirjoittaa niitä missään kohtaa ylös.
Toisaalta on ehkä myös niin, että minä se vain olen tälläinen.
Ainakin nyt.
Joku kerta kirjoitan postauksen siitä (näin läskiaiheisessa blogissa kun ollaan), että milloin minusta tuli lihava - tai että milloin minusta ei tullut laiha, tai hoikka, tai edes normaalipainoinen.
Syy on tietenkin jonkun muun kuin minun - luonnollisesti. ;)
Ja joku kerta ehkä valotan hieman lisää myös itsestäni. Mitään kunnollista esittelyä emme ole tainneet kukaan vielä tehdä.
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin lopettelen...
... heti sen jälkeen, kun varoitan, etten ehkä maanantaina taaskaaaaan ole kertomassa tulostani.
Olen nimittäin matkoilla huomisaamusta lähtien enkä tiedä koska palaan.
Toivotan siis kaikille lukijoille hyvää loppuviikkoa ja marraskuun puoliväliä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti