Kuten jo aiemmasta postauksestani varmasti pysyitte päättelemään, ei tämä toinen viikko mennytkään kuten strömsjössä. Eli plussaahan sieltä tuli niin, että ropisi. Ei tosin kovin paljon. Nyt kuitenkin alkuviikko mennyt hyvin ja toiveissa on, että ensi viikon punnitustulos onkin sitten jo miinuksen puolella.
Tässä projektissa pitäisi vain pystyä kieltäytymään. Kieltämään itseltään lipsahdukset kokonaan, koska ne kostautuvat saman tien. Viime viikolla vaa'alle astuessani ja tuloksen nähdessäni, oli todella hyvä fiilis ja kaikki tuntui hyvältä. Ja nyt sitten taas, kun loppuviikko menikin ihan miten sattui ja tulos oli tämä, tuntuu ihan pöhköltä koko projekti. Tuleeko tästä mitään, en tiedä. Itsellä kummittelee jo mielessä, että jos tämä juttu ei nyt onnistu, niin ensi keväänä marssin lääkärille ja sanon haluavani siihen leikkaukseen. Sitten loppuu syömiset ja ruuasta nauttimiset loppuiäksi.
Plussalukemani voitte käydä katsomassa omalta tulos-sivultani. En sitä ala nyreissäni edes tähän kirjoittamaan.
Äh! Tuo on ihan pahin tilanne heti alussa, kun homma ei lähde luistaan vaan tulee takapakkia! Silloin vaaditaan kahta kovemmin sitten päättäväisyyttä, että pääsee eteenpäin.
VastaaPoistaMinulla ei ole kokemusta nutraamisesta enkä tiedä, että joutuuko siinä kärsimään nälkää, mutta ainakaan minulle ei sovi sellaiset dietit, joissa olen nälkäinen.
En vain kestä nälkää ja sorrun sitten vaikka mihin.
Nytkin olen sortunut vaikka mihin, mutta yritän sitten kompensoida vähän tuolla liikunnalla.
Minua motivoi se tieto, että mitä huonommassa kunnossa on, sen nopeammin tuloksia näkyy :) Sillä voimalla aion jatkaa salilla ja lenkillä käyntiä.
Minä toivon, että jatkaisit vielä näistä alkuhankaluuksista huolimatta ja toivotan hirmu kasan tsemppiä!
Ja kiitän vielä siitä, että keksit kivan haasteen! Minä ainakin sain siitä hyvän motivaation jatkaa lenkkeilyä! Eli Kiitos! :)