Matalapainetta (by Läskipantteri)

Alkuun voisi todeta, että tämä kirjoitus sisältää aimo annoksen vihaa maailmaa kohtaan, ripauksen ironiaa, kolme mitallista surua, hyppysellisen toiveikkuutta ja lorauksen päättäväisyyttä ja lopuksi kuorutukseksi kiitollisuutta.

Sisimmässäni kiehuu, viha maailmaa ja kaikkia asioita kohtaan. Minulla on viimeisen kolmen päivän aikana ollut niin huono tuuri kaikkien asioiden kanssa, ihan lähtien omista ajotaidoistani pankkikortin käyttötaitoon, että en edes viitsi mainita mitä kaikkea harmistusta ja harmaita hiuksia töppäilyni ovat minulle aiheuttaeet.
Ironiasta sen verran, että ehkä olen vain elänyt viikon etuajassa, perjantai 13 päivä on vasta viikon päästä. Väsymystä ja apeutta, laskettakoon se sitten suruksi, on kuitenkin ollut ilmassa ja mikään kuin ruoka, ei tällä hetkellä kiinnostaisi.
Toiveikkuudesta kuitenkin sen verran, että en tiedä mitä on tapahtunut, mutta paino näyttäisi menevän alaspäin. Olenhan siis näitä ihmisiä, jotka käyvät vaa'alla joka aamu. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia, miten te asian koette?
Päättäväisyys. Joskus aiemmin kirjoittelin siitä, kuinka olen hyvä suunnittelemaan ja toteuttamaan asioita, usein kuitenkin niitä, jotka eivät koske itseäni. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että tämä saa olla elämäni viimeinen tämänkaltainen laihdutusprojekti. Jos ensi kevään menessä ei ole havaittavissa mittavia muutoksia, niin seuraava askel saa minun kohdallani olla sitten laihdutusleikkaus. Koitan kuitenkin ensin näin perinteisin keinoin. Mutta kyllä tämä läskinäolo saa nyt riittää. 30-vuotta ylipainoa olkoon tarpeeksi. Päättäväisyyttä tarvitaan myös maanantaina, jolloin stumppaan röökinpolton. Tupakka on ollut osa minua yli puolet elämästäni. Ensimmäisen röökin vetäisin 13 vuotiaana ja siitä se sitten alkoi. Minkäläinen onkaan Läskipantteri, joka ei sosiaalisissa tilanteissa enää sytytäkään röökiä palamaan. Ei kuuntele juoruja tupakkapaikalla, saati osallistu niihin? Miten sitä osaa ottaa alkoholia ilman tupakkaa? Syy siihen, miksi olen lopettamassa tupakanpolton löytyy ihan järjestä, eihän siinä savun keuhkoon vetämisessä mitään järjeä ole. Nyt kun kerran on tämä tilaisuus, niin miksen minäkin?

Niin ja lopuksi se kiitollisuus. VIime viikot ovat olleet syystä tai toisesta kiireitä ja en ole ehtinyt blogia pahemmin päivitellä tai kommentoida. Lukenut kuitenkin olen ahkerasti ja kiitos Mada, Superi ja Omnivore kirjoituksistanne. Madan kommentit (jotka ovat yhtä pitkiä kuin postaus:)), ovat aina hauskaa luettavaa. Superin tulokset ja huokuva päättäväisyys saavat minutkin epätoivon syövereistä ylös. Niin ja Omnivore, vautsi vau mitä videoita, kuvia ja tuloksia. Tyyppi urheilee (voimailee) oikein kunnolla, kiva lukea toisen "elämäntavasta", jatka samaan malliin, sä oot niiin the MÄÄÄÄN!