Nyt se henkinen päätös on sitten tehty ja tämä tyttö lähtee lihavuusleikkauksen tielle. Itseasiassa, päivää leikkaukselle etsitään jo.
Viime viikoilla tehdyistä kokeista ei siis löytynyt mitään terveydellistä syytä, miksei minulle voitaisi leikkausta tehdä. Tällä viikolla kävin tapaamassa Virossa erästä lihavuuskirurgia, jonka kanssa asiasta keskusteltiin pitkään ja perinpohjaisesti. Tämän keskustelun jälkeen minulle tuli olo, että kyllä, tämä on tie minkä haluan kulkea.
Helppoa se ei varmasti tule olemaan. Ruokailutottumukset tulevat muuttumaan radikaalisti. Enää ei syödä isoja annoksia pari kertaa päivässä vaan pieniä hiirennippusia useasti päivän aikana.
Mutta no, olen aina ollut kaikki tai ei mitään tyyppi, joten tässä sitä sitten ollaan. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa, jotta projekti etenee. Ennen lihavuusleikkausta on hyvä saada pois kiloja, koska tällöin maksan ympärillä oleva rasvakerros pienenee ja auttaa leikkauksen onnistumista.
Voiko leikkaukseen kuolla? Kyllä voi. Tämmöisiä tapauksia ei kait kauheasti ole, mutta jokaisessa leikkauksessa on riskinsä. Kuolemaa yleisempiä riskejä on sitten verenvuoto tai vaikka se, ettei liitoskohta pidä kunnolla. Näitä sattuu kuulemma useammin, mutta yleensä niistä kait selvitään.
Huh. Pää on hiukan sekaisin kaikesta informaatiotulvasta mitä viimeisen kahden viikon aikana on tullut esille. Ehkäpä tämä tästä laantuu.
Nyt taas kaivan nutriletit esille ja jatkan eteenpäin.
Oho! Iso päätös on tehtynä. Onnittelut siitä! :)
VastaaPoistaEn olisi arvannut tätä blogia aloittaessa, että kuinka erilaisi matkoja meille tänne lopultakin kehkeytyy!
Minusta on mielenkiintoista kuulla kuinka projekti etenee ja ihan mieletöntä, että se ajankohtakin saattaa pian olla tiedossa.
Olen jonkin verran seuraillut blogeja, joissa kirjoittajat ovat käyneet leikkauksessa ja huomannut, että se tuntuu toimivan, vaikkei aina olekaan ihan yksinkertaista.
Toivottavasti saat sen 7% pudotuksen ja saat projektin käyntiin :) Onko sille painonpudotukselle jokin aikaraja vai omaan tahtiin?
Voi sentään, jännittäviä asioita!
Ei muuta kuin onnea matkaan!
Madagaskar
Tämä on kyllä mielenkiintoinen matkas seurata. Ja myös hatunnoston paikka - en ole varma uskaltaisinko itse.
VastaaPoistaVoin sanoa noista ruokamääristä, että muutaman kuukauden kuluttua leikkauksesta se, mitä sinä voit syödä, tuntuu 99 prosenttia ajasta ihan täysin normaalilta ja ne ennen tavalliset annokset ihan järjettömiltä.
VastaaPoistaSuomessa on kuollut kaksi ihmistä, mutta nuorelle ja terveelle riskit on aika pieniä. Tosin olin itse ihan varma, että kuolisin, mutta kaikki sujui hyvin. Minä olen ollut tyytyväinen päätökseeni ja uskon, että olet sinäkin. Tsemppiä! :)
Moikka :)
VastaaPoistaOlen itse samojen pohdintojen äärellä ja mietin eri vaihtoehtoja minkä tyyppisen leikkauksen haluaisin. Riskit mietityttävät paljonkin. Olen itse melko perusterve, rytmihäiriöitä on ollut muutaman vuoden ja kolesteroli on kohollaan, mutta ei ole diabetestä eikä sepelvaltimotautia, vielä. Kuulun riskiryhmään, kun rasitteet on molempien vanhempien puolelta. Olen jojolaihduttaja ollut jo vuosia ja kierre senkun jatkuu. Olen 38 vuotias, olen 172 cm pitkä ja painan 125 kiloa. Paino noussut viimeisen 7 vuoden aikana 25 kiloa. Liikun silloin tällöin, haluaisin parantaa lihaskuntoa ja saada kiinteyttä, mutta en kehtaa lähteä muiden arvosteltavaksi kuntosaleille. Haluaisin elää pidempään kuin 6-kymppiseksi, siksi vakavasti mietin lihavuusleikkausta. Osaako joku suositella hyvää sairaalaa Virossa? Olen tutkaillut useita paikkoja ja pari vaikuttaisi olevan oikeasti asiallisia.
Terkuin,
Muumimamma :)
Moikka Muumimamma. Huomasin kommenttisi täällä vasta nyt. Itse hakeuduin leikkaukseen http://www.bariatricservices.eu/fi/yhteystiedot/?gclid=CJXn1JvL1sACFcT0cgodqBEA2w tätä kautta ja leikkauksessa olin siis mikä, Itä-Tallinnan keskussairaala. Aivan samanlainen paikka kun mikä tahansa iso sairaala täällä Suomessa. Suosittelen! - Läskis
VastaaPoista