Kuten arvata saattaa, leikkauksen jälkeen tietyt vitamiinitasot ovat heittäneet häränpyllyä. Minulla oli elokuussa kontrollikäynti, jota varten ensin valutettiin monta putkiloa verta erinäisiä testejä varten, ja sen jälkeen oli tapaaminen ravintoterapeutin ja erikoislääkärin kanssa.
Vaikken ehkä olekaan maailman tarkin ihminen seuraamaan erilaisia selostuksia ja ruokaohjeita, niin väittäisin tämän projektin aikana kuitenkin lukeneeni aika paljon kaikenlaista materiaalia leikkaukseen ja leikkauksen jälkeiseen elämään liittyen. Ehkäpä juuri tästä syystä tapaaminen ravintoterapeutin kanssa oli jälleen kerran suuri pettymys, miltei katastrofi, mutta myös huvituksen aihe.
Jostain netistä luin, että ravintoterapian, täten myös kait ravintoterapeutin, tehtävä on jakaa tietoa ravinnon merkityksestä terveyden ja tasapainon saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Menin siis paikalle olettaen, että pian tapaamani ammatti-ihminen, olisi a) tutustunut tapaukseeni etukäteen b) tiennyt jotain leikkauksen jälkeisestä ruokavaliosta ja c) tajuttuaan, että minä tiedän enemmän kuin hän, olisi lopettanut tyhjän jauhamisen ja d) antanut konkreettisia neuvoja/ohjeita mitä nyt eteenpäin tulisi tehdä.
Kyseessä oli ehkä ikäiseni mies, jonka vetämänä kävimme tunnin aikana läpi ohjevihkosen, jossa kerrotaan mahaleikkauksen jälkeisiä asioita. Kuten esim. että annokset ovat pieniä ja proteiinin saantiin tulee kiinnittää huomiota. Hän lähinnä itsekseen luki vihkosta, teki alleviivauksia ja mumisi itsekseen.. En saanut mitään konkreettista siihen, miten esim. ruuan kautta voisin saada enemmän nyt uupuvaa B12-vitamiinia, eikä kyllä mitään muitakaan neuvoja. Pielessä olevat vitamiinitasot kuulemma katsotaan sitten lääkärin kanssa. Ai niin, unohdin yhden neuvon jonka hän antoi: syö enemmän kasviksi. Ja toki hän innostui antamaan minulle tietoa ylipäätään kasvisruokavalion terveellisyydestä ja oli jo tyrkyttämässä omien sanojensa mukaan aiheeseen liittyvää "propaganda-lehtistä", mutta onnekseni ne olivat päässeet hyllystä loppumaan.
Kyllä niin mieleni pahoitin tästä tapaamisesta. Ensinnäkin siksi, että olin tuhlannut aikaani tunnin tyhjänpäiväisyyteen. Toisekseen, että tämä käynti tuli maksamaan mammonaa ja kolmanneksi minua hävetti niin paljon tuon ravintoterapeutin vuoksi. Se myötähäpeän määrä, mitä koin häntä kohtaan, oli suunnaton. Hän mumisten yritti kertoa asioita, joista hänellä ei ollut mitään tietoa (leikkauksen jälkeinen hoitosuositus) ja lopulta antoi minulle kasan internet-tulosteita (JOIHIN OLIN ITSE TUTUSTUNUT JO ENNEN LEIKKAUSTA). Eipä siinä voinut muuta kuin päätä pyöritellä ja naureskella sisäänpäin toisen epätoivoiselle yritykselle.
Varmasti joillekin tällainen terapointi ravinnon ja vitamiinien suhteen on tärkeää ja toivon, että jossain sitä osataan oikeasti antaa ja, että siitä ihmiset apua saavat. Mutta itselläni on nyt kaksi kokemusta näistä terapeuteista ja ikinä en enää mene, en vaikka pakotettaisiin. Luen sitten itse kirjat ja lehdykät ja teen hoitosuunnitelmat, mutta kyllä nämä sellaisia terapeuttikäyntejä ovat olleet, että huh huh.
Voi luoja... Mä en ehkä olisi voinut olla kommentoimasta takaisin. Olisin ehkä oikein hieronut päin naamaa, kuinka paljon enemmän itse tiedän ja kysynyt vielä lopuksi, että voinko itse lähettää tälle "terapeutille" laskun kun opetin hänelle noita ruokavalioita :)
VastaaPoista