Terveellinen ruokavalio? by Omnivore

Taustaa

Minä ja SuperSizeMe olemme mukana tässä projektissa noudattamalla vähähiilihydraattista ruokavaliota, joka meillä tarkoittaa noin 20g hiilihydraatteja päivässä. Merkittävä ero meidän välillämme on, että minä olen pitänyt karkkipäiviä viime aikoina kerran viikossa, jolloin minä periaatteessa korvaan yhden tai kaksi ateriaa haluamillani hiilihydraatti-pitoisilla ruuilla eli käytännössä makeilla leivonnaisilla. Eli vaimollani ruokavalio on melkein ketogeeninen ja itselläni taas ehkä enemmän syklinen ketogeeninen ruokavalio . Olemme valinneet ruokavalion  aikaisempien kokemusten perusteella, itselläni taustalla on myös usko sen positiivisiin terveys-vaikutuksiin.

Olen vuosien varrella lukenut paljon ruokavalioista niin erilaisista blogeista, lehdistä ja kirjoista. Luottamustani vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ovat merkittävästi lisänneet kirjat  ”Good Calories, Bad Calorie” (Gary Taubes ) ja ”the Great Cholestrol Con” (Malcolm Kendrick). Näiden kirjojen merkittävin panos omiin ajatuksiini oli se, kuinka ne asettavat kyseenalaiseksi kaiken, mitä olemme ajatelleet ruokavalion ja terveyden välisestä yhteydestä.  Erityisesti kysymys tyydyttyneen rasvan, kolesterolin ja sydän- ja verisuonisairauksien yhteydestä saatettiin itselleni näissä kirjoissa aivan uuteen valoon eli suomeksi, mitä jos tyydyttynyt rasva ei olekaan se riskitekijä, millaiseksi se on meille esitetty.

Silloin kun matalahiilihydraattinen ruokavalion suosio alkoi räjähdysmäisesti kasvaa laihduttajien parissa, alkoivat media ja lääkärit huolestua ja varoitella ihmisiä sekä sydän- ja verisuonitautien riskin kasvusta että muista mahdollisista haitallisista terveysvaikutuksista. Asiasta keskusteltiin iltapäivälehtien palstoilla, työpaikoilla, lääkärin vastaanotoilla ja Ajankohtaisen Kakkosen lähetyksissä. Huolimatta käytännön elämässä havaituista hyödyistä niin painon kuin veriarvojen osalla, osa asiantuntijoista ei voinut hyväksyä ”karppaamista” missään muodossa ja suu vaahdoten puolustivat korkeahiilhydraattista-ruokavaliota – karppaamisesta ei ollut pitkäaikaista seurantaa ja eikä sen pitkäaikaisia vaikutuksia tiedetty.

Ruotsissa SBU on julkaissut raportin, jonka mukaan lyhyellä aikavälillä vhh-ruokavalio on tehokkaampi tapa laihduttaa ja turvallinen.  Turun Sanomissa julkaistun uutisen mukaan Karppaajan sydän kestää rasvapommit. Mutta samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi Keventäjät.fi sivustolla varoitellaan ”alakarppauksesta”(ketogeeninen), koska hedelmien ja kokojyväviljojen käyttö vähenee. Toisaalla kerrotaan kasviskarppaamisesta , joka ainakin itsestäni kuulostaa jo jotenkin itsensä vastakohdalta.

Tänään aamulla katselin dokumentin ”Forks Over Knives” (Lee Fulkerson) . Dokumentissa annetaan puheenvuoro erityisesti T. Colin Campbellille  ja Caldwell Esselstynille , jotka molemmat uskovat, että ihmisten tulisi poistaa kaikki eläinperäinen ruokavaliostaan, edistääkseen terveyttään. Heidän mielestään tämä ei pelkästään riitä, vaan myös ruokavalion rasvan määrä tulisi radikaalisti laskea, koska heidän mukaansa kaikki rasva, myös kasvipohjainen rasva voi olla vaarallista.

Tämän dokumentin sanoma on siis suorassa ristiriidassa valitsemamme ruokavalioni kanssa ja sitä katsoessani niskakarvat nousivat pystyyn, osittain omien ennakkokäsityksien takia ja osittain, koska omalla vaatimattomalla ymmärrykselläkin huomaa asiavirheitä. Mutta jos dokumentin tekijä on antanut asiavirheiden lipsahtaa elokuvaan, koska on ollut niin perusajatuksen lumoissa, kuinka paljon itse on mahtanut syyllistyä samaan? Tarkempaa analyysia ja kritiikkiä dokumentista voit lukea Antony Colpon blogista ,Raw Food SOS-blogista  ja Weston A Pricen-säätiön blogista. Vähähiilihydraattisen ruokavalion kritiikkiä löydät osoitteesta http://www.atkinsexposed.org/ ja http://www.quackwatch.com.

Ravitsemus ja ihmisen elimistö ovat siis tieteen tarkastelun alla osoittautuneet paljon monimutkaisemmaksi ongelmaksi kuin kukaan olisi osannutkaan arvioida. Kuten kaikilla muillakin tieteen alueilla vastausten löytäminen kysymykseen, aiheuttaa selkeyden sijaan yleensä vain lisää kysymyksiä. Ruokavalio-suositusten tekeminen taas tarkoittaa siirtymistä yksittäisen ihmisen tasolta väestön tasolle ja silloin voidaankin vain antaa suosituksia eikä suoranaisia ohjeita yksilölle. Kenenkä neuvoja ravitsemus-asioissa voi todella kuunnella? Ymmärtääkö keskiverto yleislääkäri ravitsemusta yhtään sen paremmin kuin hänen potilaansa? Entä asiantuntijat, kuinka paljon heidän ennakkokäsityksensä ja heidän opettajiensa ennakkokäsitykset vaikuttavat heidän antamiinsa neuvoihin? Voiko ravitsemusterapeutti antaa edes neuvoja ruokavaliosta, jos hän ei ymmärrä todellisia syy- ja seuraussuhteita?  

Tällä viikolla olen kuunnellut äänikirjana ”Salt Sugar Fat” (Michael Moss). Kirjassa kerrotaan siitä, kuinka Yhdysvalloissa ruokateollisuus maksimoi voittojaan, kuten yritysten kuuluukin. Sokeria, suolaa ja rasvaa käytetään ruokien maun parantamiseen, niiden säilyvyyden pidentämiseen ja ennen kaikkea yritysten kustannustehokkuuden kasvattamiseen. Valitettavasti tuon maksimoinnin uhriksi joutuvat kuluttajat ja varsinkin lapset. Kirjassa povataan, että tulevaisuudessa Yhdysvalloissa tullaan näkemään samanlaisia ryhmäkanteita ruokateollisuutta vastaan kuin aikaisemmin nähtiin tupakkateollisuutta vastaan.