Vapaapäivä by Madagaskar

Eilen oli vapaapäivä ja ah, kuinka se teki terää!
Toissailtana ostin kauppareissulla uuden vaa´an. Olisin halunnut Omron-kehonkoostumusvaa´an, mutta ... se on sitten joskus, kun palaan töihin ja minulla on rahaa. Nyt ei ole rahaa.
Sen sijaan matkaan tarttui tuollainen halpisversiokehonkoostumusvaaka.
Onpahan joku, jolla seurata jotain mittoja.

Ensimmäinen ongelma tuli vastaan, kun vaaka ei näyttänyt minulle muita mittoja kuin sen painon. Hetken ihmeteltyäni huomasin prosenttirajat joista rasvaprosentti paukkuu yli masiinan kapasiteetin ja jäin ollen sitten vaaka ei voi näyttää minulle tietoja.
Ongelma "korjaantui", kun vaihdoin itseni mieheksi. Silloin rasvaprosentti sitten oli 49,8 (tai jotain sellasta).
Eli käytännössä tämä tarkoittaa kehoni rasvaprosentin olevan yli 50% !!! Ja se on paljon se!

Kunhan paino joskus laskee ja saan rasvaprosentin alle 50% saan vaihtaa tietoihini naisen, sillä miehen ja naisen tiedot lasketaan erilailla.

Uuden vaa´an myötä sain huomata vanhan vaa´an näyttävän noin 600g enemmän. Eli jes! Sieltä lähti yksi puolikiloinen :D Ihan kahta kiloa liikaa se ei valitettavasti näyttänyt...

Mut kohti maanantaita mennään.
Huomenna on miehen syntymäpäivä ja sen kunniaksi varmaan sitten päästään juhlapöytään anoppilaan... Siellä ajattelin syödä kaikkea tarjolla olevaa ja yrittää pysyä siinä kohtuudessa.

Näillä ajatuksilla tähän päivään...

Kylläpäs harmittaa (by SuperSizeMe)

Kylläpäs harmittaa. Sanon sen vielä uudestaan: harmittaa. Olin asennoitunut siihen, että pääsen pudotuksessa 20 kilon haamurajan yli, vaan kuinkas kävikään? Paino nousi! Ja roimasti: 600 grammaa.

Ruokavalio on pitänyt, mutta silti paino nousi. Ainoa lisä ruokavaliossa on ollut pirtelö jossa on turkkilaista jogurttia, valion mehukeittoa ja puolukoita. Eli oikeastaan nuo puolukat on ollut se lisä entiseen ruokavalioon verrattuna... Voikohan olla noin paljon merkitystä..? Kuitenkin olen hyvin säästellen niitäkin syönyt ja laskujeni mukaan saanut n. 7 g hiilareita näistä.

Toinen "seliseli" selitttävä tekijä voisi olla se, että olen kärsinyt pahasta ummetuksesta tämän viikon. Mutta sekin helpotti jo eilen.

Turha jäädä murehtimaan. Ehkä sitten ensi viikolla isompi pudotus.

Mehukeitto on my mind (by Läskipantteri)

Appelsiinimehunkorvike!

Raportoitavaa kuluneelta viikolta on hyvin vähän. Jotenkin tämä homma ei lähde nyt ollenkaan niin hyvin käyntiin kun viime vuonna. Mistä johtuu, että Jouluna syödyt kilot eivät kertakaikkiaan karise, vaikka mukamas olenkin yrittänyt vaikka mitä. Se, mitä lupasin tehdä, eli crossailu on jäänyt vähäiseksi. Uimaankaan en ole päässyt ja ulkoilukin jäänyt nollille. Syyksi voisi sanoa, että viime viikko meni taasen flunssan kourissa. Sitäkin tärkeämpi syy on kuitenkin se, että suuhun pistää kertakaikkiaan vääränlaisia juttuja.

Nyt olen kuitenkin löytänyt uuden tuttavuuden, joka toivon mukaan auttaa tässä projektissa. Nimittäin Valion vähäkaloriset mehukeitot. Olen pyrkinyt vieroittamaan itseäni pois sokeripitoisesta appelsiinimehusta. Jota ah, voisin juoda litratolkulla. Olen aina tykännyt mustikkakeitosta, mutta kun Superi minulle mainitsi, että hänkin karpatessaan käyttää myös muita mehukeittoja, kiinnostuin. Tiesittekö, että yhdessä purkissa, olisko persikkavadelma-keitto, 100 g on vain jotain 8 tai 9 kilokaloria? Elikkäs koko purkissa on vain 80? Noh, minäpä olenkin sitä nyt sitten hörppinyt, purkin päivässä. Voi kuulkaa, maailma on pelastunut ja minätyttö vedän tästä eteenpäin vain mehukeittoa!

Mitään mainittavia pudotuksia ei kuitenkaan tällä mehukeittosydeemalla ole päässyt syntymään. Miinukselle tosin meni tämä viikkoa, mutta kamoon, olisi se nyt voinut enemmänkin olla kuin vain reilun kilon. Näköjään tässä täytyy alkaa toppuuttelemaan itseään, jos nyt tällä menolla pääsisi maaliskuun mennessä sinne alle 130 perkele.

Näillä taas eteenpäin. ugh.

Crossing and training (by SuperSizeMe)

Kyllähän se nyt on niin, että tammikuu on kuntosalien, urheiluvaatteiden ja -välineiden jälleenmyyjien kulta-aikaa. Tammikuussa ihmiset parantaa tapansa, jättää alkoholin ja ryhtyy kuntokuurille.

Kunnon kansalaisena myös minä olen tätä perinnettä jatkanut. Toki elämäntapamuutos alkoi jo kesällä, mutta joulukilojana tässä tammikuun alku meni silti sulatellessa.

Myös me Omnivoren kanssa siis hurahdimme hankkimaan crosstrainerin. Tosin käytettynä, mutta silti. Ja täytyy ylpeänä todeta, että ei ollut turha ostos. Sitkeästi olemme laitetta polkeneet päivittäin. Omnivore pääasiassa aamulla ja minä sitten illalla. Kuntokin on alkanut kohota. Oikeasti.

Ensimmäisenä päivänä sain kuntoiltua laitteella sellaisen 1,5 minuuttia kun keuhkot jo huusi hoosiannaa. Seuraavana päivänä sama toistui, mutta nyt sain kuitenkin 5 minuuttia plakkariin.

MUTTA EILEN! Ahaa - meikäläinen polki jo 5 minuuttia ilman taukoja, sitten toiset 5 minuuttia ja pienen tauon jälkeen vielä 2 minuuttia kiellon päälle. Eli eihän tässä vielä maratoonille olla lähdössä, mutta vähitellen edistymistä tapahtuu. Todistetusti!

Suurin ongelma on nyt tuo tupakointi. Sehän ei siis loppunut loppiaiseenkaan. Motivaatio on täysin hukassa. Ja tuossa laitteen päällä ollessa sen kyllä huomaa. Keuhkot on nimittäin se elin joka laittaa vastaan. Reisilihaksetkin jaksaisi, mutta keuhkot ei. Toki tässäkin edistystä on ollut ja vaikka tupakointi ei vielä ole jäänytkään, on se sentään vähentynyt edes muutaman tupakan verran päivässä.

Itseään eteenpäin tsempaten,
SuperSizeMe

Uusia numeroita by Madagaskar

Jes!
VIHDOINKIN sain laittaa tauluun numeron, jota ei jo ole esiintynyt listassani :D

113,8 kg -0,6kg BMI 39,38

Liikunnasta sen verran, että tänään kävin yllätyssalilla tekemässä jalkatreenin :) Se oli raskasta, mutta hyvä mieli siitä tuli. Tänään piti olla vapaa, mutta se nyt alustavasti siirtyi torstaille.

Toivottavasti tästä tulee hyvä viikko, kun niin iloisesti alkoi!

Viikkoja viedään by Omnivore

Tällä kertaa ajattelin kertoa tarkemmin omasta viikostani, siitä mitä olen syönyt ja miten olen harjoitellut.

Maanantai

Aamu alkoi herätyksellä kello viisi ja käytyäni pistämässä auton lämpiämään, hyppäsin crosstrainerin päälle ja harjoittelin viisi minuuttia ;-) eli revi siitä, Läskipantteri... Mutta todellisuudessa tuo tuntui minulle sopivalta määrältä, koska aerobinen kuntoni on melko perseestä ja ainakin minulla pohkeet ja etureidet saavat tällä laitteella hieman samanlaista pumppia kuin punttisalillakin.

Aamupalaksi söin pekonia, munakokkelia, sinihomejuustoa ja päälle liberaalisti Poppamiehen Habanero-kastiketta. Tämä on sitten vakioitu aamupalani, paitsi että silloin tällöin saatan syödä sen lisäksi salaattia. Juomaksi nautin parin vesilasillisen lisäksi kaksi kupillista kahvia. Ai niin, otin myös monivitamiini-pillerin aamulla.

Töissä ensimmäisellä kahvitauolla kello yhdeksän söin Leaderin SoLo-proteiinipatukan ja toisella kahvitauolla kello puoli kaksi purkillisen tonnikalaa, tällä kertaa taisi olla tonnikalaa tomaattikastikkeessa. Nämä kaksi ateriaa ovat arkisin myös samat päivästä toiseen, vain tonnikalan maku vaihtelee. Ensi viikolla ajattelin kyllä lisätä tonnikalan seuraksi salaatin.

Kotiin tultuani tein ruoaksi uunijuureksia jauhelihalla ja kerma-tomaattikastikkeella. Itse en tässä vaiheessa vielä syönyt tätä, vaan söin ennen treeniä puoli viiden aikaan toisen proteiinipatukan, parin kahvikupillisen kanssa. 

Treeni 1810-1919

Nivelten pyörittely

A1   Maastaveto 60/80/100/120/130/140/150/160kg*3, 170kg*2, 180kg*1 [PR]

A2   Dippi omalla painolla 10*5 toistoa

A3   Dislokaatio 10*10

B1   Suorin jaloin maastaveto 100kg*2*5

B2   TRX-soutu, takakeno 2*10

B3   Penkin ylitys 2x5

Treenin jälkeen söin pääruokani, jonka jälkeen tein vielä jälkiruuaksi kermavaahdosta, kreikkalaisesta jugurtista, vaniljan makuisesta herasta, vadelmista ja mustikoista omaa kermaherkkuani.

Tiistai

Söin täsmälleen samalla tavalla tiistainakin, mutta ainoakis harjoitteluksi jäi aamuinen viiden ja puolen minuutin sessio crosstrainerin kanssa.

Keskiviikko

Aamulla olin jo kuusi minuttia crosstrainerilla ;-) Ruokailut sujuivat keskiviikkona muuten samalla tavalla kuin tiistainakin, mutta illalla treenin jälkeen söin kaksi juusto-kabanossia.

Treeni 1740-1905

Nivelten pyörittely

A1    Pysäytyspenkki, vasta-otteella 20/40/60/80/90/100/110kg*3, 120kg*1

A2    Pendlay-soutu 60/65/70/75/80kg*6, 85kg*5, 90kg*3, 95kg*2, 90kg*3

A3-1 Dislokaatio 5*10

A3-2 Rintarangan kierto, nelinkontin 4*5 per puoli

15 min B1 Kapea sotilaspenkki 90kg*4*4, 90kg*5*3

           B2 Hauiskääntö tangolla 32,5kg*9*5

10 min C1 Farmarikävely 30kg/käsi*30m*5 

           C2 Istumaannousu +5kg*5*5

Torstai

Aamulla meni jo hurjat kuusi ja puoli minuuttia crosstrainerilla. Ruokailut menivät taas samaan tapaan kuin edellisenäkin päivänä.

Treeni 1943-2040

A1    Takakyykky 20/40/60kg*5, 80/100/120kg*3, 140kg*2, 150kg*1, 140kg*2, 130kg*2, 120kg*4, 110kg*5

A2    Leuanveto 12*1

A3-1 Dislokaatio 6*10

A3-2 Kissa-kameli 6*5

B1     Pysäytyskyykky 100kg*4*2

B2     2 käden heilautus 30kg*4*10

Perjantai

Perjantain aamupala oli taas kerran munakokkelia ja pekonia... Töissä oli sen verran kiire, että itse unohdin syödä, mutta onneksi oli taas viikon karkkipäivä. Töistä kotiin päästyäni söin pussilisen broiler-pyöryköitä ja pussin ristikkoperunoita. Illan aikana tuli lisäksi mässäiltyä pussillinen karkkia, pari pakettia suklaakeksejä ja melkein kokonainen pullapitko... Että sellaista kevyttä settiä siihen väliin.

Lauantai

Heräsin seitsemän maissa ja söin aamupalaksi pekonia, munakokkelia sinihomejuustolla ja Habanero-kastikkeella.

Treeni 0810-0910

A1    Pystypunnerrus, istuen 20/30/40/50/60kg*5, 70kg*4, 60kg*8

A2    TRX-soutu 6*10

A3-1 Dislokaatio 3*10

A3-2 Rintarangan kierto, nelikontin 3*5 per puoli

B1     Kapea sotilaspenkki 80kg*5*7

B2     Hauiskääntö tangolla 32,5kg*5*7

C1     Varpaillenousu, istuen 45kg*3*20

C2     Vipunosto taakse, TRX 3*10

D       Kahden käden heilautus 30kg*15/alkava minuutti*3minuutti

Treeni jälkeen olikin melko kiire koulutukseen, joten suihkun jälkeen join vain purkillisen kuohukermaa ja läksin.

Kotiin palattuani tein minulle ja vaimolleni karppi-pitsaa, jonka lisäksi söin illan aikan yhden proteiinipatukan ja kulhollisen omaan kermaherkkuani.

Sunnuntai

Aamupalana yllättäen munakokkelia, pekonia ja sinihomejuustoa.

Treeni 0928-1048

A1    Maastaveto 60/80/100/120/140/150kg*5, 160kg*4

A2    Leuanveto 5*1, 2*2 negatiivista toistoa

A3-1 Dislokaatio 4*10

A3-2 Kissa-kameli 3*5

B1    Suorin jaloin maastavero, kiekon päältä 100kg*4*5

B2    Istumaannousu, kiertäen +5kg*4*3

C1    Etukyykky 60/70/80kg*5 toistoa, 90/100kg*3

C2    Kohautus tangolla 100kg*5*10

D      Salkkufarmari 35kg*30m*2

Treenin jälleen söin loput omasta karppi-pitsastani, mutta katsotaan, mitä loppupäivän aikana tuleekaan mässäiltyä...

Suuri ruuanlaittopäivä by Madagaskar

Leivon, leivon leipäsiä...

Minulla oli tänään ruuanlaittopäivä. Se on sellainen päivä, kun oikein muuta ei voi tehdä (hirmu pakkanen) tai ei huvita tehdä tai ruoka on loppunut.

Ensimmäisenä listalla oli lihapullien teko, joka matkanvarrella muuttui jauhelihapihvien tekemiseksi. Tein taikinan 2,3 kilosta jauhelihaa, joten pikku lihapullapalleroiden pyörittely ei kiinnostanut.

Jauhelihapihveistä tuli erinomaisen hyvän makuisia. Seassa on muiden aineiden lisäksi myös aika paljon suppilovahveroita, joten iso NAM <3

Pihvien jälkeen pyöräytin sämpylätaikinan, johon sisällytin myös suppiksia ja sitten erinäisiä kaapista löytyneitä siemeniä. Hyviä tuli niistäkin ja kauniita, kun mies koristeli <3. Ihanaa, mutta harvinaista laatuaikaa tuo yhdessä ruuanlaitto. 

Siinä sitten sähköuunin laulaessa monetta tuntia jo putkeen sain kuulla, että appivanhemmat ovat tulossa meidän kautta palauttaakseen lainassa olleen auton. Päätin hetken mielijohteesta leipasta porkkanakakkua tarjolle kahvin kaveriksi.
Tässä kohtaa voin jo myöntää sen olleen suuri virhe. Kakku nimittäin oli aivan suussasulavan herkullista ja söin sitä enemmän kuin sen yhden palan.  - Nyt kuitenkin loppu on jo pakkasessa, joten mussutus on päättynyt.

Off topic : Ihan pelkästään hyviä uutisia ei auton lainaajilla ollut, sillä auton ovet olivat lakanneet toimimasta reissussa ja tuulilasiin (vuosi sitten uusittu) oli tullut kivi ja siitä hyvästä sitten reikä :/ Meinasi ärsyttää ja meinaus varmastikin muuttuu ärsyyntymiseksi, kun näen sen jäljen ekan kerran.

Oljenkorsia

No, mutta sitten sinne laihdutusaiheeseen.
Tunnustinkin jo, että herkutellut olen. Huokaus. Koskahan sitä ottaisi niskasta kii tai sitä härkää sarvista? Varmaankin "huomenna"..?

Huomasin siis taas kerran, että paino ei ole kahteen kuukauteen laskenut.
- Ja hyvänä puolena tietysti tässä se, ettei se ole noussutkaan.
 Mutta siis ahkerasta salilla käymisestä huolimatta paino ei ole mennyt haluamaani suuntaan.

Noh, tästä tietysti voi vaan päätellä sen, joka on muutenkin ihan itsestäänselvää, eli se RUOKAVALIO, SE RUOKAVALIO.
Sehän se on kaiken ydin mitä sinne suuhunsa laittaa. Liikunta on vain tukemassa painonpudotusta.

Näin ollen sitten tässä harkitsen sitä ruokavalion aloitusta JA itseäni kannustaakseni eteenpäin otin kuvia itsestäni vertailua varten ajatuksena nähdä tuloksia, vaikka puntari ei sellaista näytä.

Minusta on jo hyvän aikaa tuntunut, että olisin laihtunut. Minulla on energiaa ja hyvä sekä myönteinen ajatus matkassa. Se vaan ei näy vaa´alla eikä senttejäkään ole mielestäni oikein lähtenyt. Ajatus omassa päässä laihtumisesta ja kaikki merkit siitä, että niin ei ole käynyt saa minulle paljon ristiriitaisia ajatuksia mieleen.

Alla kuitenkin kuvat

Paino on ollut tasan sama 114,8 kg molempia kuvia otettaessa. Välissä on noin 1,5kk. Vaatteet on eri,mut jospa silti pystyisi vertailemaan. 

Ekat kuvat edestä, seuraavat takaa.

Ja viimeksi vielä (eri) sivuilta.

 
Minusta tuntuu, että jonkinlaista ryhdin parantumista olisi tapahtunut, vaikka paino on tosiaan ihan samoissa. Ja ihan kuin jenkkakahvat olis pikkusen silottuneet?

Huomaatteko muut mitään muutosta?

Ja sitten yksi juttu... kuka huomaa ekana? :D ;)

PIeni kilpailu piristää päivää (by Läskipantteri)

Ensiksikin haluan pahoitella, etten ehtinyt eilen kirjoittaa omaa tekstiäni enkä kertoa teille, miten meni. Kuten epäilinkin, niin plussaahan sieltä tuli, olkoon tämä työreissuni syytä, mutta hyvin vähän kuitenkin, tulos siis plussaa vain 400 grammaa, joten tästä selvitään kyllä! ( Ei siis mitään ylenpalttista syömistä ja ei laisinkaan karkkia!)

Tällä viikolla fiilis on muuten ollut hyvä. Päätin, että kyllä nämä kilot tästä karisevat ja elämäkin näyttää taas vähän valoisammalta. Johtuisiko siitä, että lumi tuli maahan ja päivätkin ovat alkaneet pidentyä?

Tämän lisäksi, otin vähän lisäpotkua tähän laihduttamiseen. Päätimme kavereitten kanssa pistää pienen vedon kevään ajaksi pystyyn. Se, joka pudottaa painoaan prosentuaalisesti eniten, saa kaikkien maksaman pienen kannatusmaksun itselleen. Meitä on nyt ihan mukava porukka kasassa ja uskon, että se auttaa minua myös tässä projektissa. Vähän siis vertaistukea myös sieltä suunnasta tulossa.

Nutraus: tällä viikolla olen nutrannut kahtena päivänä ja käynyt salaattilounaalla kahtena päivänä.  Herkut on jäänyt syömättä. Eilen söin illalla vieraiden läsnäollessa leipää (liikaa), mutta en anna sen nyt masentaa. Karkkia en ole syönyt, jihuuuu! Enkä suklaaseen koskenut. Viikonlopun ajattelin myös vetäistä aika tiukasti, joten tavoitteena ensi viikon punnitukseen olisi päästä sinne 130 tietämille.

Crossailu: perkele kun on takkuista. Tälläkin hetkellä olen ihan hirväessä nuhassa ja flunssassa, sairaslomaa pukkaa ja tätä on kestänyt koko viikon. Joten eipä ole tullut tehtyä. Hyvä kuitenkin, että Omnivore on crossaillut - Voitko jatkaa sitä munkin puolesta??? Mutta vielä joku päivä kunhan tästä röhästä tokenen.

Edelleen ihmettelen tätä pienen ihmisen vajavaisuutta siinä, ettei pysty pysymään päätöksissään. Eli tarkoitan sitä, että edelleen joka aamu joudun itselleni toteamaan, että tänään pysytään ruodussa. Tämä jatkuva toistelu on tarpeen, koska on niin helppo vain antaa mennä, tehdä vääriä valintoja lounaalla, ruokakaupassa, elämässä ylipäätään. Sanokaa kokeneemmat, kait tämä jossain vaiheessa helpottaa? Olisi nimittäin ikävää ajatella, että koko loppuelämä on yhtä taistelua mielitekojen kanssa..

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin päättyy raporttini.

Aikaistettu punnitus - ei muuta raportoitavaa (by SuperSizeMe)

Työreissun vuoksi punnitsin itseni jo tänään. Tuloksena 6 päivän jälkeen 0,5 kiloa miinusta. Arvasinkin jo viime viikolla, että isoa pudotusta ei ole tulossa edellisen loistavan viikon jälkeen, joten olen kyllä tyytyväinen. Ensimmäinen virallinen tavoite eli 115 kiloa on enää kahden kilon päässä. Tiputusta nyt yhteensä 19,7 kiloa! Ensi viikolla paukkuu kympit - uskon ainakin vakaasti.

Salia ja remonttia ja plussaa (by Madagaskar)

Mennyt viikko on kulunut kivasti remontin keskellä elellessä, kun mies innostui rakentamaan uuden huoneen. Uudesta huoneesta tuli siis minulle varastotilaa, mutta se tehtiin sellaiseksi, että sitä voi aivan hyvin pitää mm. vierashuoneena tai huoneena joskus myöhemmin, jos tarve vaatii.

Miehen piti saada tehdä huonetta iltaisin työpäivän jälkeen eikä se aina onnistu, jos olen lapsen kanssa kotona. Näin ollen sitten täytyi olla reissussa eli salilla ja kyläilemässä iltaisin.

Salikeikkoja tuli neljä viimeviikolle joista osa oli sitten LadyLinellä ryhmäliikuntaa, kun käytin hyväkseni tarjouksia käydä 5 kertaa ilmaiseksi tammikuun aikana :)
Ahkerasta salilla käymisestä huolimatta tuloksena oli 100g plussaa tämän viikon punnituksessa.
Oma vika luonnollisestikin, kun sunnuntaina kävi vieraita joille sitten tarjosin jäätelöä ja keksit (1 kpl/hlö) - Enkä itsekään ollut kuivin suin siinä kahvipöydässä. Olishan se voinut turvottaa vähemmän, kun olis jättänyt herkut.
Mut näin kävi taas kerran.
Tämä on tätä "painonhallintaa".

Kunto kasvaa kohisten

Paino ei siis oikein laske, mutta kunto kasvaa kohisten. Suorastaan olen epäillyt kuntoni parantuneen raskausaikana, sillä jaksaminen on ihan uutta luokkaa nyt verrattuna aikaan ennen raskautta.
Eniten kummastusta on aiheuttanut pulssin lasku, joka on siis ihan huomattava. Ennen raskausaikaa ei hereillä ollessa pulssi ollut ikinä mitatessa alle 70bpm. Yleensä se oli 80bpm tietämillä ja yli. Aamulla suoraan sängystä pulssi saattoi olla 60bpm pintaan.
Raskauden jälkeen lepopulssi hereilläollessa on 60bpm pintaan eikä rasituksessa meinaa sykkeet nousta millään.

Sykemittarin kanssa kuntoilu on nykyään välillä hieman masentavaa, kun kaloreita ei meinaa palaa, kun ne sykkeet vaan ei nouse (ja matalilla sykkeillä se rasva palaa...).
Mut ehkei se silti ihan turhaa se kuntoilu ole ;)

Se ruokavalio

Meillä on jälkikasvu oppinut unikoulun myötä nukkumaan yöt läpeensä ja näin ollen sitten imetys on vähentynyt. Tiukemman ruokavalion aloittamista pitäisi siis alkaa vakavasti harkita. Olen jopa miettinyt Cambridge-tyyppistä aloitusta ja siitä sit normiruokaan - siis kun imetys lopulta loppuu.
Cambridgeä en olisi muuten oikeastaan edes harkinnut, mutta naapuri aikoo sellaiselle ruveta ja sitä kautta sitten tutustuin asiaan.
En tiedä onko se minun juttuni, mutta pidänpä mieleni avoimena.

Aiemmin kirjoittelin SuperSizeMe:n haasteen myötä syistä laihduttaa tässä postauksessa Miksi ? (by Madagaskar) ja toisena syynä mainitsin perheenlisäyksen.
Ja koska tosiaan perheeseen toivottaisiin lisäystä niin tällä hetkellä tuo painonpudotus on ihan tapetilla elämässäni.
Olen sitä mieltä, etten saisi tulla raskaaksi vielä ainakaan 15 kiloon. Eli paino pitäisi saada lähemmäksi 100 kiloa ennen kuin raskaus voisi alkaa (jos siis tapahtuisi jotain käsittämätöntä ja tulisin raskaaksi ns. luomuna). Ja se tosiaan tarkoittaa 15 kg pudotusta ja tietysti enemmänkin.
Tässä painoluokassa ei vain ole mahdollista ottaa taas jotain +15-20kg painoa lisää raskausaikana. Ei mitenkään.
Eikä mielellään tietysti kevyempänäkään ollessa, muttei varsinkaan nyt.

Tämän asian kirjoittaminen tähän näytölle juuri nyt oikeastaan herätti minut ihan oikeasti tajuamaan, että nyt sitä painoa on vain saatava pois. Ja kun liikunta yksin ei riitä, jos syömistä lisää samaa tahtia, kun energiaa hävittää on vaan otettava härkää sarvista ja aloitettava se ruokavalio.
Päivää en tiedä, mutta sen tiedän, että jotain on tehtävä.

Clock is ticking...
ja paistoi muuten aurinko tossa yhtenä aamupäivänä <3

Monimutkaisuudesta... heräteostoksia by Omnivore

Mikä meissä moderneissa ihmisissä on vikana? Miksi me teemme aina kaikesta niin  vitun monimutkaista? Vaikkakin ajatus olisi sovellettavissa yleisemminkin, minä puhun tässä nyt painonpudotuksesta ja liikkumisesta.

Itse olen koko aikuisikäni syyllistynyt tähän perisyntiin voimaharjoittelun kanssa. Koska olen innostunut aiheesta, luen siitä paljon niin verkosta kuin kirjoistakin, keskustelen aiheesta ja yritän soveltaa oppimaani käytäntöön. Mutta liiallisessa innostuksessani, olen syyllistynyt oikoteiden ja vippaskonstien etsimiseen, mutta unohtanut pitkäjänteisen työn merkityksen. Ja moni muukin tuntuu unohtaneen nuo kaksi niin oleellista sanaa pitkäjänteisyys ja työ.

Tarvitsemmeko todella kaikkia niitä erilaisia ruokavalioita tai viimeisimmän muotivirtauksen mukaisia liikuntatunteja? Eikö riittäisi, jos söisimme vähemmän ja, että liikkuisimme enemmän. Vaihtelu virkistää ja sillä on oma paikkansa harjoittelussakin, mutta vaihtelu vaihtelun vuoksi on perseestä. Voimaharjoittelun parissa olevat ihmiset ovat uskomattoman dogmaattisia, he uskovat, että on olemassa vain yksi totuus ja loppujen lopuksi he riitelevät keskenään naurettavista yksityiskohdista. Kaikki kuvittelevat olevansa asiantuntijoita ja nettihän mahdollistaa omien mielipiteidensä viljelyn kaikkialle ;-)

Itseäni ihmetyttää myös asiantuntijoiden kommentit, missä varoitellaan olemasta liian tiukka itsensä kanssa. Eikö itsekuri ole merkittävä osa pitkäjänteistä työtä? Minusta on parempi kieltäytyä jostain asioista kokonaan kuin yrittää taiteilla veitsen terällä, vaikkakin vain tilapäisesti. Riippuvuudet ovat asia erikseen, mutta esimerkiksi karkki on harvemmin todellinen riippuvuuden aiheuttaja.

Mitä muut edellä, me täällä maalla teemme perässä... Koska Läskipantteri hankki crosstrainerin, olihan meidänkin sellainen hankittava. Katsotaan, josko se jää vain vaatteiden ripustuspaikaksi vai saadaanko sillä puskettua läskiä maanrakoon?

Joulukilojen sulatuksesta painonpudotukseen (by SuperSizeMe)

Vihdoinkin voin todeta, että joulun kilot on sulatettu loppuun ja nyt uskaltaa taas puhua painon pudottamisesta.

Tiputusta tälle viikolle tuli positiivisena yllätyksenä - 1,5 kiloa. Yleensä minulla tuo tiputus on ollut 0,7-0,9 kg viikossa. Tämä voinee enteillä sitä, että ensi viikon tiputus ei ole kovinkaan suuri, mutta mitäpä sen väliä. Nyt oli ainakin ihan loistava tiputus!

Kokonaispudotus on nyt 19,2 kiloa. Uskaltaisikohan sitä toivoa, että ensi viikolla menisi rikki tuo 20 kilon haamuraja...? Mutta kuitenkin viimeistään seuraavalla viikolla?

Varsinainen ensimmäinen tavoite oli tiputtaa helmikuun loppuun mennessä 21,7 kiloa (BMI olisi näin ollen alle 40). Tällä hetkellä näyttää siltä, että tuo tavoite on hyvinkin saavutettavissa. Innolla eteenpäin! Jotenkin tuntuu, että minulla on nyt uutta draivia tai enemmän ehkä uskoa itseen. Kyllä tämä tästä. Ja kohta päivätkin on taas paljon pidempiä eikä väsytä niin paljoa. Positiivista fiilistä ilmassa.

Jotta tästä postauksesta ei tulisi yltiöpositiivinen, niin vähän pitää valittaakin. Miksi tuo paino tulee niiiiin herkästi takaisin, mutta tiputtaminen on niin vaikeaa? Jouluna paino nousi kolmessa päivässä 4 kiloa, mutta sen sulatteluun meni kolme viikkoa. On se niin väärin :)

Hyvä paha kalori

Uskon vakaasti kaloreiden laskuun. Syöt vähemmän kuin mitä kulutat, niin homman pitäisi olla selvä ja kilojen tippua. Mutta on tämä vain niin perskuleen vaikeaa.
Nutraaminen ei ole lähtenyt käyntiin niin hyvin kuin olin suunnitellut. Aina tulee jokin pakollinen palaveri tai lounasmeno, mikä vesittää koko päivän nutraussuunnitelman. Tästä syystä viime viikon tuloskin jäi taas hyvin löyhäksi, vain 1,5 kiloa miinusta. Ja tiedän jo nyt, että ensi viikko on plussaa, ihan varmasti, koska viikonloppuna olen taas reissussa, jossa nutrauspurkit voi ihan suosiolla jättää kotiin. Tämän jälkeen ainakin kalenteri sanoo, että pitäisi olla kahden viikon suvantovaihe, sivut ovat tyhjänä, reissujakaan ei ole, joten laitan toiveeni sinne.

Mutta siis kaloreista. Nutriletin kanssa niitähän tulee päivälle noin 550-650, vähän riippuu. Nälkä ei ole eikä tule, mutta auta armias se pahanhajuinen hengitys. Olen jo alkanut miettimään, että oleko jokin hiilihydraatti/sokeriaddikti ja kroppa taistelee sokerittomuutta vastaan pahanhajuisella hengityksellä. Jos mulla on nutrilet-päivä, niin viimeistään iltapäivällä alkaa suuta kuivaa. Vaikka olen pyrkinyt koko ajan pitämään työpöydän vieressä vesipulloa. Ei auta vaikka joisi litratolkulla, suu pysyy kuivana ja sitten alkaa jo itsekin huomata, kuinka henki haisee. Ei auta purukumit, ei suuvesikurlaukset, ei mikään. Ärsyttävää! Jos koko Suomi nutraa, niin olisi kiva tietää, haiseeko koko myös pahalle??

Uusi ystäväni crosstrainer. Toimii ihan hyvin, eli siis ei ainakaan vielä ole hajonnut. Muutaman kerran olen sitä nyt kokeillut ja sykkeet nousee 10 minuutissa taivaisiin. Olin ajatellut, että jos kerran päivässä jaksaisi tunnin sillä polkea. Paskan marjat, parhaimmillaan olen pystynyt 20 minuuttiin. Onkohan sen pituisesta ajasta edes mitään hyötyä tässä painonpudotus-projektissa? No, nyt pitää ottaa itseään siinäkin asiassa niskasta kiinni. Kun vain jaksaisi herätä aamuisin hiukan aiemmin..

Maanantain punnitus (Madagaskar)

Maanantai on täällä ja arki sekä punnituspäivä.

Viimeviikko meni hujahtaen arkisissa askareissa ja pääasiassa pois internetistä. Olikin kiva sitten huomata, että täällähän oli postauksia tullut vaikka millä mitalla sillä välin :) Minulla oli koko viime viikon sellainen syyllinen olo harteilla, kun tuntui, etten ehdi edes vilkasta koko blogia enkä oikein tiennyt onko muutkaan bloggarit aktivoituneet.
Mut täällähän olikin siis tilanne hallussa, paino pudonnut ja kuntoiluvälineitä hankittu.
Eli kaikenkaikkiaan hieno tilanne.

2 kg liikaa 

Viimeviikko on sitten taas mennyt niinkuin on kohta kaksi viikkoa eletty tätä uutta vuotta 2014. Jotenkin kauhistuttaa ajanjuoksu. Se juoksee tarpeettoman nopeasti. Mut niinhän sitä sanotaan, että aika menee lujaa kun on mukavaa.

Viimeviikolla sain pikkuhiljaa arjen takaisin pyörimään. Salilla kävin kolme kertaa (muistaakseni?), tein perjantaina kahvakuulatreenin kotona ja herkuton tammikuu jatkuu. Onneksi voi välillä käydä kylässä. :D

Mitäs muuta?
Ai niin, olin siis ihan jumissa jalkatreenistä ja tuntui, että kuolema koittaa. Mut ei se koittanut. Sen sijaan sitten kävin tosiaan salilla (ke ja to?) JA eksyin lauantaina paikalliselle Lady Linelle testaamaan tarjontaa. Oma kuntosali aukesikin vasta klo 11 ja me olimme naapurin kanssa oven takana klo 10. Jotain piti keksiä ja lähdimme LadyLinelle. Oli ihan kiva piiiiitkästä aikaa käydä kunnon ryhmäliikuntatunnilla.
Testasin BodyCombat-tunnin, joka oli aikamoista, mut mukavaa.

Käynti poiki sitten 5 ilmaista kertaa tammikuulle ja päätimme naapurin kanssa käyttää ne hyväksi. Tänään on tarkoituksena mennä Bodypumpiin <3  ja loppuviikosta kahvakuulailemaan sekä pilatekseen.

Salia en todellakaan aio vaihtaa ryhmäliikuntaan, mut vaihteluksi tämä on kyllä kivaa ja kun on vielä ilmaista :) Jäsenyyttä en aio ostaa, mut jatkossa taidan käyttää tarjoukset hyväkseni. En muistanutkaan kuinka mukava tuo paikallinen LadyLine onkaan tiloiltaan ja palveluiltaan.

Enpä tiennyt mitä tapahtuu, kun liimasin tuo tarran :D

Hyvä mieli on siitä, että olen kyllä liikkunut. Vaaka ei sitä tunnu oikein käsittävän, mut hei niin!! Tässäpä kuva postaukseeni :D 

- Sain jostain lehtitilauksen tms. kylkiäisinä hassuja tarroja, joista tuo kuvassa näkyvä tarra oli yksi. Eräänä päivänä sitten kävin hulvattomaksi ja liimasin sen vaakaan.
En kyllä ollut sitä mieltä, että se pitäisi paikkaansa, mut nyt olen pikkuhiljaa taipuvainen uskomaan niin. Mm. lauantaina kävin LadyLinella vaa´alla vaatteet päällä ja se näytti 114 kg. Noin tunti myöhemmin kotona syömättä, juomatta, vessassa käymättä oma vaaka näytti 116,2 kg. ELI mitä tästä voi päätellä? Sen, että minun vaaka on väärässä ( .. niin, ei se LadyLinen vaaka voi väärässä olla ;) )
Tämän ajatuksen perustan toki myös sitten sille kokemukselle, että raskausaikana neuvolassa painoin aina vähemmän vaatteet päällä aamupalan yms syöneenä kuin kotona aamulla syömättä, vessakäynnin jälkeen ilman vaatteita.

- Tästä vaaka ahaa-elämyksestä sitten on seurannut hyvä mieli (ja ajatus hankkia uusi vaaka, joka näyttäisi minut vähemmän lihavaksi).

Ja se viikon tulos

Aina pitää pantata :D .. Vaikka laitanhan minä sen tuonne välilehdelle, josta sen heti tietty näkee, kun sinne menee kurkkaan...
Eli täältä se sitten tulee se tulos. Ihan kohta.

Viimeviikolla päällä oli massiivinen turvotus. Johtui varmaankin siitä lihaskivusta, tai siis siitä mistä se lihaskipu johtui.
Nyt turvotus on hellittänyt, kun liikuntakin on ollut enemmän sellasta nestettä (ja läskiä) tiristävää..
Ja näin ollen viimeviikon painosta sain  pois huimat 2,1kg! Olen tyytyväinen!

Kokonaistilannetta tarkastellessa en kuitenkaan ole päässyt puusta pitkälle, joten siinä ei paljoa hurraamista ole, mut hei.. Näillä mennään ja hyvin pärjätään - jospa senttejä olis sitten lähtenyt!?

Ehkä ensiviikolla pääsisin sitten alle tuon 114kg 

Haastavaa rakkauden anatomiaa by Omnivore

Nyt kun pahin punastumiseni on laskenut, on minun vuoroni listata asioita, joita rakastan SuperSizeMe:ssä. Kuten vaimoni listassakin, järjestys on täysin satunnainen.

1. Silmät

Vaikka se saattaakin kuulostaa kliseeltä, vaimoni silmät olivat yksi ensimmäisistä asioista, joihin ihastuin. Edelleenkin välillä vain haluan tuijottaa niihin...

2. Älykkyys

SuperSizeMe on varmasti yksi älykkäimmistä ihmisistä, jonka tunnen. Hänellä on maalaisjärkeä, jota itseltäni uupuu jonkin verran... Mutta hänellä ei ole pelkästään maalaisjärkeä, vaan hänestä löytyy rationaalista ajattelukykyä, loogisuutta ja kykyä ratkaista ongelmia.

3. Huumorintaju

Seurustelumme alkuvaiheessa, SuperSizeMe varoitteli minua omasta huumorintajustaan, kuinka se saattaisi olla mielestäni outo. Mutta ei, kaiken kaikkiaan huumorintajumme sopivat hyvinkin yhteen.

4. Suorapuheisuus

SuperSizeMe on rehellinen ja avoin. Me voimme keskustella keskenämme tai muiden kanssa hyvinkin henkilökohtaisista asioista, ilman minkäänlaista vaivaantuneisuutta. Joskin meidän avoimuutemme saattaa vaivaannuttaa muita ihmisiä, mutta sehän on heidän häpeänsä, jos eivät pysty kuuntelemaan tarinoita meidän seksielämästämme ;-)

5. Kunnianhimo

Vaimoni on hyvin tavoitteellinen, hän tietää, mitä haluaa. Työelämä on hyvä esimerkki, hän ei ole jäänyt junnaamaa paikalleen, vaimoni haluaa kehittää itseään ja edetä urallaan.

6. Pylly

Itseasiassa olen tässä vuosien varrella tykästynyt vaimoni peräsimeen paljonkin... Ei liian pieni, mutta enemmän kuin kourallinen ja onneksi laihduttaminen ei ole muuttanut sen muotoa ainakaan huonompaan suuntaan

7. Realistisuus

Vaikkakaan en ole taipuvainen liialliseen haaveiluun, mutta minun ongelmani on enemmänkin omien resurssien hahmottamisessa. On hyvä, että joku muistuttaa minua välillä, kuinka rajallisia päivän tunnit ja meidän pankkitilimme saldo on.

8. Henkinen kestävyys

Vaimoni on henkisesti hyvin vahva, kuten jo monet luettelemani asiatkin antavat ilmi. Hän ei hajoa isompienkaan ongelmien kanssa, mutta pystyy silti käsittelemään näitä.

9. Sosiaalisuus

Itselläni on taipumusta kotona mörköilyyn, jota tasoittaa mukavasti vaimoni sosiaalisuus, joka ei kuitenkaan mene liiallisuuksiin. Hän osaa nauttia hiljaisemmistakin hetkistä ja kahden olosta.

10. Rohkeus

Vaimollani on enemmän rohkeutta kuin minulla, hän uskaltaa tehdä asioita, joiden kanssa minä vain vetkuttelisin.

11. Ahkeruus

SuperSizeMe on myös ahkera, vaikka kokeekin välillä huonoa omaatuntoa kuvittellusta laiskottelustaan.

12. Hellyyden kaipuu

Vaikkakin vaimoni on vahva, itsenäinen nainen, hän tarvitsee silti välillä halailua, paijailua ja yleistä hyvänä pitämistä.

Ja bonuksena kaikille laihdutuksesta kiinnotuneille video, jossa kerrotaan kymmenen tapaa vähentää syömistä ;-)

Juustokakku a'la SuperSizeMe

Kävin puntarilla jo torstaina, koska loppuviikko meni työreissulla ja tiesin etten ole vaa'an lähettyvillä perjantaiaamuna. Pudotusta oli viikossa tullut ihan peruslukema eli 800 grammaa. Vielä jäi kilo joulusta läskeihin lillumaan, mutta eiköhän nekin siitä karise vähitellen.

Ja sitten itse asiaan. Tässä kovaan makeannälkään resepti juustokakun ystäville:

Pohja:
1 pss hasselpähkinä rouhetta (3,4 g hiilihydraatteja)
1 pss manteli rouhetta (6,6 g hiilihydraatteja)
voita (0 g hiilihydraatteja)

Täyte:
4 dl kermaa (10,8 g hiilareita)
2 prk maustamatonta tuorejuustoa (13,2 g hiilareita Violan mukaan)
4-5 kpl liivate lehtiä (0 g hiilihydraatteja)
0,5 dl sitruunamehua (n. 2,3 g hiilihydraatteja)
makeutusainetta oman maun mukaan (käytä jotain missä ei ole imeytyviä hiilihydraatteja niin ei tarvitse tästä huolehtia)

Pohja:
Sulata voi ja tee pohja rouheista ja voista. Itse en niin ole pohjan ystävä, joten hyvin harvoin teen pohjaa ollenkaan ja näin myös hiilareita on ainakin vähän vähemmän. Jos kuitenkin teet pohjan, suosittelen sellaista vuokaa josta saat reunat irroitettua ja näin ollen koko komeus pysyy nätisti kasassa ja on tarjoiluvalmis sitten kun reunat irrottaa.

Täyte:
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan noin 5 minuutiksi. Kaada sitruunamehu kattilaan ja lisää kylmässä vedessä 5 minuuttia liotetut liivatteet sekaan. Anna liivatteiden sulaa sitruunamehun joukkoon miedolla lämmöllä lämmittäen. Vaahdota kerma. Ota toiseen astiaan tuorejuusto ja lisää sekaan makeutusaine oman maun mukaan. Lisää tuorejuuston sekaan norona, kokoajan sekoittaen liivate-sitruunamehuseos. Sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon vaahdotettu kerma ja nyt taikina on valmis. Laita taikina pohjan päälle ja 2-4 tunniksi koko komeus jääkaappiin hyytymään. Itse jaan taikinan suoraan 6 jälkiruoka-astiaan ja laitan nämä valmiit annokset kylmään. Itse en siis pohjaa tee juuri koskaan.

Annoskoossa hiilareita yhteensä: 4,38 grammaa (ILMAN POHJAA ja oletuksena 6 annosta yhdestä reseptistä)
HUOM! En itse koskaan tee pohjaa, vaan teen tuon pelkän täytteen ja laitan sen valmiisiin annoskokoihin jälkiruokakippoihin ja jääkaappiin. Yhdestä "taikinasta" tämän reseptin mukaan tulee noin 6-8 annosta riippuen vähän siitä millaisia annoksia tykkää syödä.

Jos teet pohjan ja edelleen sinulla on tuo 6 annosta valmista kakkua niin hiilareita on silloin 6,05 grammaa annoksessa.

Back in Business (by Läskipantteri)

Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Näin minulle ainakin joulukuussa ja joulun myötä kävi. Lähinnä keskityin nauttimaan suklaasta, jouluruuista, juustoista ja alkoholista koko kolmen viikon ajan.

Huvittavaa oli se, että itsellekin tuli jo jossain vaiheessa hyvinkin turpea olo. Tuntui, ettei missään asennossa ole hyvä olo, väsytti ja kaikkea. Siinä vaiheessa vaakalukemat olivat jotain ihan muuta, kuin mitä tänään aamulla. Eli otin itseäni niskasta kiinni jo viime viikon loppupuolella ja nyt on sellainen olo, että tämä on varmaankin se todellinen lukema (reilu 133), mistä taas lähdetään. Nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet, näinhän lupasin.

Tupakoinnin lopettamista en ole nyt edes harkinnut. Karkkilakon kuitenkin aloitin ja pyrin olemaan syömättä karkkia tuonne huhtikuun alkuun asti. Saa nähdä miten mimmin käy.

Ai niin ja se crosstraineri. Se on tilattu ja sen pitäisi itseasiassa saapua tänään illalla kotiin. Huh, vähän jännittää kyllä. Veikkauksia otetaan vastaan kuntoilulaitteen ja minun yhteisestä tulevaisuudesta:

A) Masiinan painoraja onkin pitävä ja kovassa käytössä metalli taipuu Läskipantterin alla vajaassa kuukaudessa?
B) Masiina pystytetään hyvin tyytyväisenä, kuitenkin päätyen vaatenaulakoksi, josta pyyhitään pölyjä kevään ajan säännöllisesti? Bai vaihtoehto
C) Onhan se ihan kiva, muttei minusta mitään kuntoilijaa saa, kaksi kertaa viikossa, hammasta purren.

Motivaatio-ongelmia (by SuperSizeMe)

Tumppasin taas eilen viimeisen savukkeen. Tällä kertaa tämä maaginen hetki koitti 6.1.2014 klo 21:48. Loppiaisena on hyvä lopettaa. Tai näin ainakin ajattelin.

En voi sanoa, että tänään olisi (ainakaan toistaiseksi) ollut mitenkään erityisen vaikeaa pysyä erossa tupakasta, mutta motivaatio on ihan hukassa. Kun koitan miettiä miksi tupakoinnista todellakin olisi hyvä pysyä erossa, mieleen juolahtaa vain aurinkoinen kesäpäivä mökillä tai terassilla, matkat ulkomaille, iltahetket koirien kanssa pihalla... Kaikkiin näihin liittyy tupakka. Koen tällä kertaa suurta luopumisen tuskaa. Enkö koskaan enää voi polttaa? En.

Koska motivaatio on hukassa, on myös usko itseen hukassa. Tuleekohan tästä mitään? Miksi en siirtänyt lopettamista jos kerran ei ole motivaatiota? Mutta jos olisin siirtänyt, olisin siirtänyt lopettamista seuraavankin kerran.

Nyt siis tietiosesti edessä on tuskaisempi lopettaminen kuin itsenäisyyspäivän jälkeen. Silloin motivaatio oli kunnossa ja hienosti menikin pari viikkoa. Nyt motivaatiota ei ole lainkaan, mutta toistaiseksi olen selvinnyt kuitenkin voittajana.

Joulun(k)ilot by Madagaskar

Kävin vaa´alla ja se näytti ihan hurjia lukemia 116,4 kg! ?
Olin ihan että -WHAT?!
Lauantaina lukema oli vielä 114,8kg.
Eli vielä viimeviikkoon painoa on tullut yli kilo. 

En tiedä liittyykö tämä massiivinen lihaskipu asiaan ja toisaalta, sunnuntaina kävin salitreenin jälkeen anoppilassa syömässä (paljon).
Maanantaina oli mieskin turvoksissa itseni lisäksi. Kaiken hyvän lisäksi minulla oli tuplasilmäpussit eikä yleensä ole yksinkertaisiakaan silmäpusseja.
Eli jostain syystä nestettä on nyt kertynyt.

Sunnuntaina oli jalkatreenipäivä ja suorastaan unohdin, että en ole tehnyt mitään pariin viikkoon. Pakkasin vain isoimmat painot mitä jaksoin ja kiitoksena on sitten tämä tilanne, jossa en pysty käveleen kuin tönkkösuorilla jaloilla. Vessanpöntölle tähtään kaukaa ja kaadun, jos ei ole jotain mistä pitää kiinni ja auttaa jalkoja. Ja rappusten alaspäinmeno on ihan yhtä tuskaa.
Edes vatsallaan lattialla makaaminen ei onnistu, kun etureidet on niin kipeät ja kosketusarat.
Eli, saatoin pistää hieman liian isot painot noin alkuun. :D

Mut onneksi kipu on positiivista kipua :)

Eilen päättyi onneksi sitten joulu ja tänään voitiin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Herkkulakko on pitänyt koska ehdoissa lukee, että kylässä saa maistaa. Heh. Pitää nyt ehdottomasti vältellä noita kyläilyjä, sillä niistä seuraa vain se hiilarihimo sitten, kun oikein sokerista pääsee maistamaan.

Tänään on kotipäivä ja toipumispäivä. Huomenna taas salille. Jossain vaiheessa täytynee raportoida viimeviikon liikunnat, joita oli kolme ja joista sykemittari antoi minulle kolme tähteä ja pokaalin <3
Ihana sykemittari !
Ja hyvä minä, kun olen saanut itseni liikkeelle! (ärsyttävää vaan, että siitä huolimatta tosiaan supernousu painon suhteen).

Mut näillä mennään eikä lannistuta!

Haaste! by Madagaskar

Tämän viikon haaste on lantionpohjalihasten treenaus!

Se on helppoa missä vaan :)

Vähintään 100 toistoa jokapäivä!

Tsemppiä kaikille!

p.s UNOHDIN käydä vaa´alla. Huomenna sitten.

Uusi vuosi, vanhat kujeet (by SuperSizeMe)

Paino laskenut kivasti viikossa ja joulun kinkut melkein sulatettu. Suoraan sanottuna uskon, että ne olisi sulatettu viikossa kokonaan jos ei tuo penteleen uusi vuosi olisi vielä sattunut tälle viikolle.

Ei, en ole ratkennut syömään, mutta kyllähän sitä viiniä tuli lipitettyä vähän liikaakin hyvässä seurassa. Ja myös viini oli sokeritonta eli todellakin ruokavalio itsessään on kyllä pitänyt.

Tämän atkinsin (ja varmasti muidenkin dieettien) huono puoli on se, että vaikka pitäytyisin 100-prosenttisesti ruokavaliossa, niin alkoholi kyllä kummasti hidastaa painonpudotusta ja jopa estää sen.

Onneksi tämä tällainen juopottelu ei normaalisti kuulu tapoihini ja nyt tuo joulukuukin on lusittu, joten voi vetäytyä muutaman kuukauden tipattomalle. Tällä hetkellä näköpiirissä ei ole mitään "pakollisia" kissanristiäisiä.

Tsemppiä kaikille alkavaan vuoteen - nyt meitä laihduttajia on varmasti taas tuplamäärä. Ainakin hetkellisesti kunnes ne vuoden vaihteen erilaiset lupaukset taas unohtuu arjen kiireessä. Mutta onneksi me 4 pysytään suunnitelmassa - eikö niin?

On tammikuu pitkä ja hipaton (by Madagaskar)

Taidan listata ne 12 asiaa tähän ja lopuksi paljastaa haasteen, johon aion tammikuussa vastata. :)

Parhaat puoleni, täältä ne tulee...

1. Minulla on kaunis suu joka hymyilee usein.

2. Minulla on suuret kädet ja kauniit, pitkät sormet.

3. Minä osaan löytää asioista hyvät puolet silloinkin, kun ne ovat tosi vähissä.

4. Minä olen rohkea ja neuvokas ja valmis tekemään paljonkin tarpeen vaatiessa.

5. Nauran paljon ja tykkään yllättää sekä ilahduttaa ihmisiä.

6. Olen tunneälykäs ja huomaan asioita ihmisissä.

7. Minä olen uskollinen kumppani ja valmis tekemään työtä parisuhteen eteen.

8. Olen myös hyväntahtoinen ja avulias enkä säästä vaivaa auttaessani ystävää.

9. Minä olen hieman naiivi ja luen sen hyväksi puoleksi, vaikka se ei aina pelkästään ole hyvä asia. Se kuitenkin tekee minusta jollain tasolla omasta mielestäni paremman ihmisen.

10. Minulla on kauniit, pitkät hiukset ja olen niistä ylpeä. Vuosia luulin, etten voisi koskaan saada pitkiä hiuksia. Olin väärässä, onneksi.

11. Olen spontaani ja seikkailunhaluinen, vaikken kuitenkaan ihan aina ja kaikessa. Kuitenkin usein olen valmis kaikenlaiseen hauskaan hyvinkin lyhyellä varoitusajalla.

12. Minulla on monessa suhteessa idearikas mielikuvitus ja olen hyvä ratkomaan ongelmia.

Pyysin puolisolta, että kertoisi kaksi hyvää puolta minusta. Tässä pikavastaukset.

1. Luonteeltani olen rakastava ja välittävä

2. Olen hyvä äiti


Tammikuussa lupaan...

Olla herkuttelematta. Herkkuihin luetaan karkit, sipsit, suklaat, jäätelö. Jos kyläilee ja kylässä on tarjolla pullaa tai kakkua tai vastaavaa, niin se on sallittua :) Mut kotona ei.

Näillä eväillä..