Suuri ruuanlaittopäivä by Madagaskar

Leivon, leivon leipäsiä...

Minulla oli tänään ruuanlaittopäivä. Se on sellainen päivä, kun oikein muuta ei voi tehdä (hirmu pakkanen) tai ei huvita tehdä tai ruoka on loppunut.

Ensimmäisenä listalla oli lihapullien teko, joka matkanvarrella muuttui jauhelihapihvien tekemiseksi. Tein taikinan 2,3 kilosta jauhelihaa, joten pikku lihapullapalleroiden pyörittely ei kiinnostanut.

Jauhelihapihveistä tuli erinomaisen hyvän makuisia. Seassa on muiden aineiden lisäksi myös aika paljon suppilovahveroita, joten iso NAM <3

Pihvien jälkeen pyöräytin sämpylätaikinan, johon sisällytin myös suppiksia ja sitten erinäisiä kaapista löytyneitä siemeniä. Hyviä tuli niistäkin ja kauniita, kun mies koristeli <3. Ihanaa, mutta harvinaista laatuaikaa tuo yhdessä ruuanlaitto. 

Siinä sitten sähköuunin laulaessa monetta tuntia jo putkeen sain kuulla, että appivanhemmat ovat tulossa meidän kautta palauttaakseen lainassa olleen auton. Päätin hetken mielijohteesta leipasta porkkanakakkua tarjolle kahvin kaveriksi.
Tässä kohtaa voin jo myöntää sen olleen suuri virhe. Kakku nimittäin oli aivan suussasulavan herkullista ja söin sitä enemmän kuin sen yhden palan.  - Nyt kuitenkin loppu on jo pakkasessa, joten mussutus on päättynyt.

Off topic : Ihan pelkästään hyviä uutisia ei auton lainaajilla ollut, sillä auton ovet olivat lakanneet toimimasta reissussa ja tuulilasiin (vuosi sitten uusittu) oli tullut kivi ja siitä hyvästä sitten reikä :/ Meinasi ärsyttää ja meinaus varmastikin muuttuu ärsyyntymiseksi, kun näen sen jäljen ekan kerran.

Oljenkorsia

No, mutta sitten sinne laihdutusaiheeseen.
Tunnustinkin jo, että herkutellut olen. Huokaus. Koskahan sitä ottaisi niskasta kii tai sitä härkää sarvista? Varmaankin "huomenna"..?

Huomasin siis taas kerran, että paino ei ole kahteen kuukauteen laskenut.
- Ja hyvänä puolena tietysti tässä se, ettei se ole noussutkaan.
 Mutta siis ahkerasta salilla käymisestä huolimatta paino ei ole mennyt haluamaani suuntaan.

Noh, tästä tietysti voi vaan päätellä sen, joka on muutenkin ihan itsestäänselvää, eli se RUOKAVALIO, SE RUOKAVALIO.
Sehän se on kaiken ydin mitä sinne suuhunsa laittaa. Liikunta on vain tukemassa painonpudotusta.

Näin ollen sitten tässä harkitsen sitä ruokavalion aloitusta JA itseäni kannustaakseni eteenpäin otin kuvia itsestäni vertailua varten ajatuksena nähdä tuloksia, vaikka puntari ei sellaista näytä.

Minusta on jo hyvän aikaa tuntunut, että olisin laihtunut. Minulla on energiaa ja hyvä sekä myönteinen ajatus matkassa. Se vaan ei näy vaa´alla eikä senttejäkään ole mielestäni oikein lähtenyt. Ajatus omassa päässä laihtumisesta ja kaikki merkit siitä, että niin ei ole käynyt saa minulle paljon ristiriitaisia ajatuksia mieleen.

Alla kuitenkin kuvat

Paino on ollut tasan sama 114,8 kg molempia kuvia otettaessa. Välissä on noin 1,5kk. Vaatteet on eri,mut jospa silti pystyisi vertailemaan. 

Ekat kuvat edestä, seuraavat takaa.

Ja viimeksi vielä (eri) sivuilta.

 
Minusta tuntuu, että jonkinlaista ryhdin parantumista olisi tapahtunut, vaikka paino on tosiaan ihan samoissa. Ja ihan kuin jenkkakahvat olis pikkusen silottuneet?

Huomaatteko muut mitään muutosta?

Ja sitten yksi juttu... kuka huomaa ekana? :D ;)