perjantai 28. helmikuuta 2014
Täällä taas, entistä ehompana by Omnivore
maanantai 24. helmikuuta 2014
Tämän vuoden tulos by Madagaskar
Ensinnäkin pahoittelen hiljaisuutta - taas kerran. Jotenkin vaan ei tule kirjoitettua tänne mitään.
Ehkä se on meidän kompastuskivi, kun meitä on monta niin ehkä jokainen vähän ajattelee toisen hoitavan homman..
No eniveis.
Puntarille piti taas nousta ja voi hyvänen aika sentään mitä se näytti.
Olenhan minä tässä ravannut vaa´alla pitkin viikkoa, mutta jokatapauksessa sain kokea iloisen yllätyksen aamulla.
Tämän viikon saldo on oma ennätykseni -1,8 kg :)
JES!
Eli uusi lukema oli 107,7kg -1,8kg bmi 37,27
Koko vuoden saldo tähän mennessä on siis -7,6kg ja projektin alusta -12,4kg.
Olen suorastaan tyytyväinen tähän.
Liikunta
- Tai oikeastaan liikunnan puute. En ole yli kahteen viikkoon harrastanut mitään liikuntaa. Suorastaan hävettää. Ensin oli kiire, sitten olin kipeä ja nyt alan tervehtyä ja taas pukkaa kiirettä.
Tammikuussa taisin tehdä oman liikuntaennätyksen, joten ehkä sen jäljiltä täytyy nyt jäähdytellä.
Toisaalta kiva sitten päästä jatkaan, kun sopiva hetki tulee :)
Kiloklubin ruokapäiväkirja
Täyttelen siis ruokapäiväkirjaa kiloklubissa, mutta kiireiden vuoksi viimeviikolla jäi vähäiseksi. Niiden päivien perusteella, joina olen täyttänyt, sanoisin päivittäisen kalorisaannin olevan noin 2000-2700 kcal.
Ruokapäikyn täyttäminen on suorastaan hyväksi, sillä se auttaa arvioimaan ruokamääriä paljon paremmin.
Siinä menee varmasti vuosia, että opin sopivan kokoisiin annosmääriin ylensyönnin sijaan. Mut tärkeintä on opetella ja rauhaksiin kulkea tätä matkaa.
Tästä jatketaan taas kohti ensiviikkoa. Se onkin sitten jännä nähdä miten käy, kun takana on juhlia ja vieraita:)
Ehkä se on meidän kompastuskivi, kun meitä on monta niin ehkä jokainen vähän ajattelee toisen hoitavan homman..
No eniveis.
Puntarille piti taas nousta ja voi hyvänen aika sentään mitä se näytti.
Olenhan minä tässä ravannut vaa´alla pitkin viikkoa, mutta jokatapauksessa sain kokea iloisen yllätyksen aamulla.
Tämän viikon saldo on oma ennätykseni -1,8 kg :)
JES!
Eli uusi lukema oli 107,7kg -1,8kg bmi 37,27
Koko vuoden saldo tähän mennessä on siis -7,6kg ja projektin alusta -12,4kg.
Olen suorastaan tyytyväinen tähän.
Liikunta
- Tai oikeastaan liikunnan puute. En ole yli kahteen viikkoon harrastanut mitään liikuntaa. Suorastaan hävettää. Ensin oli kiire, sitten olin kipeä ja nyt alan tervehtyä ja taas pukkaa kiirettä.
Tammikuussa taisin tehdä oman liikuntaennätyksen, joten ehkä sen jäljiltä täytyy nyt jäähdytellä.
Toisaalta kiva sitten päästä jatkaan, kun sopiva hetki tulee :)
Kiloklubin ruokapäiväkirja
Täyttelen siis ruokapäiväkirjaa kiloklubissa, mutta kiireiden vuoksi viimeviikolla jäi vähäiseksi. Niiden päivien perusteella, joina olen täyttänyt, sanoisin päivittäisen kalorisaannin olevan noin 2000-2700 kcal.
Ruokapäikyn täyttäminen on suorastaan hyväksi, sillä se auttaa arvioimaan ruokamääriä paljon paremmin.
Siinä menee varmasti vuosia, että opin sopivan kokoisiin annosmääriin ylensyönnin sijaan. Mut tärkeintä on opetella ja rauhaksiin kulkea tätä matkaa.
Tästä jatketaan taas kohti ensiviikkoa. Se onkin sitten jännä nähdä miten käy, kun takana on juhlia ja vieraita:)
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Matka alkaa (by Läskipantteri)
Nyt se henkinen päätös on sitten tehty ja tämä tyttö lähtee lihavuusleikkauksen tielle. Itseasiassa, päivää leikkaukselle etsitään jo.
Viime viikoilla tehdyistä kokeista ei siis löytynyt mitään terveydellistä syytä, miksei minulle voitaisi leikkausta tehdä. Tällä viikolla kävin tapaamassa Virossa erästä lihavuuskirurgia, jonka kanssa asiasta keskusteltiin pitkään ja perinpohjaisesti. Tämän keskustelun jälkeen minulle tuli olo, että kyllä, tämä on tie minkä haluan kulkea.
Helppoa se ei varmasti tule olemaan. Ruokailutottumukset tulevat muuttumaan radikaalisti. Enää ei syödä isoja annoksia pari kertaa päivässä vaan pieniä hiirennippusia useasti päivän aikana.
Mutta no, olen aina ollut kaikki tai ei mitään tyyppi, joten tässä sitä sitten ollaan. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa, jotta projekti etenee. Ennen lihavuusleikkausta on hyvä saada pois kiloja, koska tällöin maksan ympärillä oleva rasvakerros pienenee ja auttaa leikkauksen onnistumista.
Voiko leikkaukseen kuolla? Kyllä voi. Tämmöisiä tapauksia ei kait kauheasti ole, mutta jokaisessa leikkauksessa on riskinsä. Kuolemaa yleisempiä riskejä on sitten verenvuoto tai vaikka se, ettei liitoskohta pidä kunnolla. Näitä sattuu kuulemma useammin, mutta yleensä niistä kait selvitään.
Huh. Pää on hiukan sekaisin kaikesta informaatiotulvasta mitä viimeisen kahden viikon aikana on tullut esille. Ehkäpä tämä tästä laantuu.
Nyt taas kaivan nutriletit esille ja jatkan eteenpäin.
Viime viikoilla tehdyistä kokeista ei siis löytynyt mitään terveydellistä syytä, miksei minulle voitaisi leikkausta tehdä. Tällä viikolla kävin tapaamassa Virossa erästä lihavuuskirurgia, jonka kanssa asiasta keskusteltiin pitkään ja perinpohjaisesti. Tämän keskustelun jälkeen minulle tuli olo, että kyllä, tämä on tie minkä haluan kulkea.
Helppoa se ei varmasti tule olemaan. Ruokailutottumukset tulevat muuttumaan radikaalisti. Enää ei syödä isoja annoksia pari kertaa päivässä vaan pieniä hiirennippusia useasti päivän aikana.
Mutta no, olen aina ollut kaikki tai ei mitään tyyppi, joten tässä sitä sitten ollaan. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa, jotta projekti etenee. Ennen lihavuusleikkausta on hyvä saada pois kiloja, koska tällöin maksan ympärillä oleva rasvakerros pienenee ja auttaa leikkauksen onnistumista.
Voiko leikkaukseen kuolla? Kyllä voi. Tämmöisiä tapauksia ei kait kauheasti ole, mutta jokaisessa leikkauksessa on riskinsä. Kuolemaa yleisempiä riskejä on sitten verenvuoto tai vaikka se, ettei liitoskohta pidä kunnolla. Näitä sattuu kuulemma useammin, mutta yleensä niistä kait selvitään.
Huh. Pää on hiukan sekaisin kaikesta informaatiotulvasta mitä viimeisen kahden viikon aikana on tullut esille. Ehkäpä tämä tästä laantuu.
Nyt taas kaivan nutriletit esille ja jatkan eteenpäin.
maanantai 17. helmikuuta 2014
Uuden opettelua by Madagaskar
Omnivore otti edellisessä postauksessaan esille asian, jota olen miettinyt omalta osaltani paljon.
Eli herkkujen syömisen painoa pudottaessa.
Minun kohdallani on niin, etten koskaan tule luopumaan makeista herkuista. Niin se vaan on. En koskaan. Pidän karkista ja suklaasta enkä näe todellakaan loppuelämääni ilman niitä. Näin ollen ainoa vaihtoehto on opetella elämään sopusoinnussa herkkujen syömisen kanssa. Repsahdusajattelusta pitää päästä eroon ja mitään syömistä en voi vaan laittaa pannaan ilman, että siihen kohdistuu sen jälkeen himoja.
Toivon, että tämä painonpudotusprojektini on tarpeeksi hidas opettamaan minulle matkanvarrella mm. pienemmät annoskoot ja oman kehon viestien kuuntelun syödessä.
Aiemmin painoa pudottaessa vauhti oli hurja. 6kk aikana painoa tippui lähes 25kg eikä pää ehtinyt mukaan.
Kun lähdin sitten laihduttaneen ystäväni kanssa palkintomatkalle Milanoon shoppailemaan ja avartamaan maailmankuvaa oli palatessa reissukiloja, jotka eivät vaan koskaan sitten sulaneet pois.
Siihen päälle tuli ensin yksi lisää, sitten toinen, sitten kahdeksan, sitten seitsemäntoista... Sitten tulin raskaaksi ja ennätyslukemat saavutettiin kuukausi ennen lapsen syntymää.
Synnytyksen jälkeen paino laski 10 kg kahdessa viikossa, jonka jälkeen painonnousu alkoi ja paino nousi pahimmillaan tuonna 120,5 kg tietämille, jossa olin myös sairaalaan mennessä.
Seurailin painoa kyllä ja ahdistuin noususta, mutten yksinkertaisesti saanut tehtyä asialle mitään.
- Ennen kuin SuperSizeMe:n ansiosta aloitettiin blogin pitäminen ja jonkinlainen motivaatiokärpänen puraisi. Kiitos <3 SuperSizeMe
Alkuun paino tippui vähäsen, mutta en ollut vielä valmis aloittamaan mitään ruokavaliota. Näin jälkikäteen olen tyytyväinen siihen, että paino pysyi liikunnasta huolimatta suunnilleen samassa loppuvuoden. Minusta tuntuu, että ehdin siinä itsekin päästä sen painon kanssa sinuiksi ja valmistautua sitten niin tulevaan pudotukseen.
Nyt tuntuu taas siltä, että olen valmis tekemään laihtumisen eteen jotain muutakin kuin liikkumaan.
Menneellä viikolla olen seurannut syömisiä Kiloklubissa.
Syötyjen kaloreiden määrä on ollut seuraavanlainen
Ma 2588kcal
Ti 2177kcal
ke 2452kcal
To 2706kcal
Pe 2212kcal
La 2662kcal
Su 2546kcal
Liikuntana on ollut vain kevyt lenkkeily.
Noihin kalorimääriin mahtuu monelle päivälle herkuttelua ja ihan ylimääräistä syömistä, mutta ilman ruokapäiväkirjassa seuraamista olisin syönyt halusta enemmänkin.
Ruokapäiväkirjan pitäminen on taas ollut hyvä muistutus siitä kuinka helposti sitä syökään suuren määrän kaloreita. mm. ruispala päällisillä 250kcal eikä neljän leivän syöminen ylimääräisenä ole ollenkaan vaikea homma. Silti siitä tulee hetkessä 1000kcal ylimääräistä.
Tiedostan edessä olevan suuren urakan tuon oman pään suhteen. Olen niin monta monituista vuotta syönyt kuin yli 100kiloinen eikä se lautasmalli ihan heti häviä päästä.
En voi yhtäkkiä alkaa syödä kuin 60 kiloinen, vaikka sinne haluaisinkin vaan ajattelen tämän tien kulkevan oikeasti perille vain siinä tapauksessa, että ensin opettelen syömään kuin 100 kiloinen päästäkseni siihen 100kg. Sen jälkeen opetellaan vaikka syömään kuin 90 kiloinen, jotta päästään siihen.
Aika ei saa olla se mittari vaan pitää muistaa, että aikaa on loppuelämä.
Välillä harmittaa, kun urakan suuruus avautuu silmieni eteen, mutten anna sen lannistaa. Jatkossa repsahdus ei kaada tätä. Jatkossa en edes ajattele viimeisiä vuosia repsahduksena, vaikka paino nousikin pudotuksen jälkeen.
Jatkossa painonnousuvuodet ovat tärkeä osa oppimisprosessia, jossa kehityn kokoajan sinne suuntaan, minne haluan.
Ulkonäkö ja paino eivät ole niin suuria asioita, mutta terveys, jaksaminen ja esimerkkinä oleminen jälkikasvulle ovat. Voin olla ruma ja läski omasta puolestani, jos sillä tavalla pysyn terveenä, jaksan kaiken mitä haluan eikä lapsestani tule lihavaa. Uskon kuitenkin onnistuvani paremmalla todennäköisyydellä kun opettelen paremmat elämäntavat, liikun ja syön terveellisesti ja elän kevyemmässä kehossa.
Punnituspäivä
Tänään oli punnituspäivä ja ilokseni näin ihan uusia lukuja vaa´alla. Näitä lukuja ei ole näkynyt ainakaan kahteen vuoteen.
Viikon tulos on siis -1,3kg BMI 37,89
BMI-laskurin mukaan matkaa normaalipainoon on vielä 37,3 kg
Urakkaa siis riittää, mutta yksi raksi on ruudussa, kun -10kg on poissa ja 110kg on alitettu!
Jes!
Ja sitten vielä pitää kehaista miestä, joka on ollut omalta osaltaan mukana tässä remontissa viimeiset reilu pari viikkoa ja pudottanut myös painoa -2,8kg :)
Eli herkkujen syömisen painoa pudottaessa.
Minun kohdallani on niin, etten koskaan tule luopumaan makeista herkuista. Niin se vaan on. En koskaan. Pidän karkista ja suklaasta enkä näe todellakaan loppuelämääni ilman niitä. Näin ollen ainoa vaihtoehto on opetella elämään sopusoinnussa herkkujen syömisen kanssa. Repsahdusajattelusta pitää päästä eroon ja mitään syömistä en voi vaan laittaa pannaan ilman, että siihen kohdistuu sen jälkeen himoja.
Toivon, että tämä painonpudotusprojektini on tarpeeksi hidas opettamaan minulle matkanvarrella mm. pienemmät annoskoot ja oman kehon viestien kuuntelun syödessä.
Aiemmin painoa pudottaessa vauhti oli hurja. 6kk aikana painoa tippui lähes 25kg eikä pää ehtinyt mukaan.
Kun lähdin sitten laihduttaneen ystäväni kanssa palkintomatkalle Milanoon shoppailemaan ja avartamaan maailmankuvaa oli palatessa reissukiloja, jotka eivät vaan koskaan sitten sulaneet pois.
Siihen päälle tuli ensin yksi lisää, sitten toinen, sitten kahdeksan, sitten seitsemäntoista... Sitten tulin raskaaksi ja ennätyslukemat saavutettiin kuukausi ennen lapsen syntymää.
Synnytyksen jälkeen paino laski 10 kg kahdessa viikossa, jonka jälkeen painonnousu alkoi ja paino nousi pahimmillaan tuonna 120,5 kg tietämille, jossa olin myös sairaalaan mennessä.
Seurailin painoa kyllä ja ahdistuin noususta, mutten yksinkertaisesti saanut tehtyä asialle mitään.
- Ennen kuin SuperSizeMe:n ansiosta aloitettiin blogin pitäminen ja jonkinlainen motivaatiokärpänen puraisi. Kiitos <3 SuperSizeMe
Alkuun paino tippui vähäsen, mutta en ollut vielä valmis aloittamaan mitään ruokavaliota. Näin jälkikäteen olen tyytyväinen siihen, että paino pysyi liikunnasta huolimatta suunnilleen samassa loppuvuoden. Minusta tuntuu, että ehdin siinä itsekin päästä sen painon kanssa sinuiksi ja valmistautua sitten niin tulevaan pudotukseen.
Nyt tuntuu taas siltä, että olen valmis tekemään laihtumisen eteen jotain muutakin kuin liikkumaan.
Menneellä viikolla olen seurannut syömisiä Kiloklubissa.
Syötyjen kaloreiden määrä on ollut seuraavanlainen
Ma 2588kcal
Ti 2177kcal
ke 2452kcal
To 2706kcal
Pe 2212kcal
La 2662kcal
Su 2546kcal
Liikuntana on ollut vain kevyt lenkkeily.
Noihin kalorimääriin mahtuu monelle päivälle herkuttelua ja ihan ylimääräistä syömistä, mutta ilman ruokapäiväkirjassa seuraamista olisin syönyt halusta enemmänkin.
Ruokapäiväkirjan pitäminen on taas ollut hyvä muistutus siitä kuinka helposti sitä syökään suuren määrän kaloreita. mm. ruispala päällisillä 250kcal eikä neljän leivän syöminen ylimääräisenä ole ollenkaan vaikea homma. Silti siitä tulee hetkessä 1000kcal ylimääräistä.
Tiedostan edessä olevan suuren urakan tuon oman pään suhteen. Olen niin monta monituista vuotta syönyt kuin yli 100kiloinen eikä se lautasmalli ihan heti häviä päästä.
En voi yhtäkkiä alkaa syödä kuin 60 kiloinen, vaikka sinne haluaisinkin vaan ajattelen tämän tien kulkevan oikeasti perille vain siinä tapauksessa, että ensin opettelen syömään kuin 100 kiloinen päästäkseni siihen 100kg. Sen jälkeen opetellaan vaikka syömään kuin 90 kiloinen, jotta päästään siihen.
Aika ei saa olla se mittari vaan pitää muistaa, että aikaa on loppuelämä.
Välillä harmittaa, kun urakan suuruus avautuu silmieni eteen, mutten anna sen lannistaa. Jatkossa repsahdus ei kaada tätä. Jatkossa en edes ajattele viimeisiä vuosia repsahduksena, vaikka paino nousikin pudotuksen jälkeen.
Jatkossa painonnousuvuodet ovat tärkeä osa oppimisprosessia, jossa kehityn kokoajan sinne suuntaan, minne haluan.
Ulkonäkö ja paino eivät ole niin suuria asioita, mutta terveys, jaksaminen ja esimerkkinä oleminen jälkikasvulle ovat. Voin olla ruma ja läski omasta puolestani, jos sillä tavalla pysyn terveenä, jaksan kaiken mitä haluan eikä lapsestani tule lihavaa. Uskon kuitenkin onnistuvani paremmalla todennäköisyydellä kun opettelen paremmat elämäntavat, liikun ja syön terveellisesti ja elän kevyemmässä kehossa.
Punnituspäivä
Tänään oli punnituspäivä ja ilokseni näin ihan uusia lukuja vaa´alla. Näitä lukuja ei ole näkynyt ainakaan kahteen vuoteen.
Viikon tulos on siis -1,3kg BMI 37,89
BMI-laskurin mukaan matkaa normaalipainoon on vielä 37,3 kg
Urakkaa siis riittää, mutta yksi raksi on ruudussa, kun -10kg on poissa ja 110kg on alitettu!
Jes!
Ja sitten vielä pitää kehaista miestä, joka on ollut omalta osaltaan mukana tässä remontissa viimeiset reilu pari viikkoa ja pudottanut myös painoa -2,8kg :)
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Kannattaisiko välillä mässätä? by Omnivore
Pitääkö ruokavalio noudattaa aivan kirjaimellisesti koko ajan? Omasta mielestäni mediassa ja arkikeskusteluissa laihduttaja saa hieman ristiriitaista tietoa tästä kysymyksestä. Monasti ajatusta pidetään järjettömänä, koska se:
- hidastaa laihtumista
- johtaa mässäilykierteeseen
- ei opeta kohtuutta
- aiheuttaa morkkiksen...
Ehkä ongelma onkin tuo nimi - mässypäivä? Itse pidän viikottain mässypäiviä, mutta itselläni se tarkoittaa vapaata syömistä noin kolmen tunnin ajan. Silloin vedetään naamaan niin pyttipannua kuin suklaata ja leivonnaisiakin. Olen kokenut saavani hyötyä noista vapaista kaloreista. Muun ajan viikosta syön noudattaen vähähiilihydraattista ruokavaliota, kuitenkaan näännyttämättä itseäni. Lukemani perusteella monelle ihmiselle ongelmaksi muodostuu enemmän itsensä näännyttäminen viikolla kuin itse mässypäivä.
Kaikille tapa ei sovi, mutta on olemassa syitä, miksi laihduttajan kannattaisi ehkä kokeilla ainakin yhtä korkeampi kalorista päivää viikossa. Karkin syöminen tuolloin ei ole pakollista, syö vaikka kurpitsakeittoa, mutta syö vähän enemmän.
Miten sitten tuosta korkeampi kalorisesta päivästä voisi olla laihduttajalle hyötyä? Vaikkakin olen toitottanut useissa kirjoituksissani yksinkertaisuuden puolesta, valitettavasti ihmisen ruumis ei toimi aivan yksioikoisesti. Laihduttaessa sinun tulee nauttia vähemmän energiaa kuin kulutat, mutta tarvitsemasi energian määrä alkaa putoamaan painon pudotessa monestakin syystä, joita ovat esimerkiksi:
- aineenvaihdunta hidastuu yrittäessä välttää nälkäkuolemaa
- näläntunne kasvaa, kun näläntunnetta hallitsevan hormonin, leptiinin määrä veressäsi tippuu
- yhä enemmän lihasmassaa uhrataan energiaksi.
Hallitulla mässypäivällä näitä aineenvaihdunna muutoksia voidaan hidastaa tai jopa kääntää ennalleen. Varsinkin voimaharjoittelua harjoittaville ja erityisesti vhh-ruokavaliota noudattaville mässypäivästä voi olla merkittävää hyötyä lihasmassan ylläpitämisessä, jollei jopa kasvattamisessa. Perinteisellä mässäilyllä on tietenkin myös omat huonot puolensa, kuten väsymys, pierettäminen ja turpoaminen ;-) Mutta mitäpä sitä ei tekisi "hyvinvointinsa" eteen?
Mutta valitettavasti tämäkään ei ole mikään universaali ratkaisu laihduttajan ongelmiin, mutta ehkä sinunkin kannattaisi kokeilla?
Näin se kulkee treeni sunnuntaina, lauantaisen mätön jälkeen.
perjantai 14. helmikuuta 2014
Viikon paras ateria ja valittu sananen by Omnivore
Tällä viikolla ehdottomasti paras ateria osui tiistaille, kun näin talviloman kunniaksi kerkisin vähän enemmän keskittyä kokkailuun. Vaikka annos näyttääkin hieman epämääräiseltä, niin hyvää se oli.
Papu-jauhelihapaistos
800 g nautasikaa
Pss pakastettuja sipulikuutioita
Prk kidneypapuja chili-kastikkeessa
Prk paseerattua tomaattia
1. Kuullota sipuli
2. Lisää jauheliha, mausta ja paista valmiiksi
3. Lisää pavut kastikkeineen, pienennä lieden lämpöä
4. Lisää paseerattu tomaatti ja anna tekeytyä hetkisen
Kesäkurpitsa-lastut
Kesäkurpitsa
X kpl valkosipulikynsiä
Oliiviöljyä
Mustapippuri ja aromisuola
1. Siivuta kesäkurpitsa. Itse tein hieman vahvempia siivuja.
2. Lisää vuokaan kerroksittain viipaleet, suola, pippuri ja valkosipuli
3. Lorauta päälle oliiviöljyä
4. Kypsennä uunissa haluamaasi rapeuteen. Jos haluat oikein rapsakoita lastuja, ei viipaleita kannata pistää kerroksittain
Tähän kun lisäät vielä tuoresalaatin oman maun mukaan ja päälle vähän amerikkalaista hampurilaiskastiketta, niin avot!
Tekstissään Kiiveri kertoo käyneensä ravitsemusseminaarissa, jossa kerrottiin paleoruokavaliosta ja raaka- että luomuravinnosta. Hänen mukaansa "useimmilla suomalaisilla on loistava mahdollisuus itse valita mitä syömme, ja vielä rahaakin siihen". Hän on myös harkinnut eläinkunnan tuotteista luopumista ruokavaliossaan, koska hänestä "nimittäin sietämätöntä, kuinka epäeettiseksi ruuaksi tarkoitettujen eläinten kasvatus on mennyt!" Ja niin edelleen...
Minusta on hienoa,jos ihminen muuttaa omia ruokailutottumuksiaan eettisten arvojensa takia. Oma etiikkani hyväksyy tehotuotannon ja oman ymmärrykseni mukaan, meillä ihmiskuntana ei ole edes mahdollisuutta selviytyä ilman sitä.
Mutta edelleen minusta tuon kuvan viesti on se suurin ongelma, vaikka sinä kuinka söisit paleoruokavalion mukaisesti tai vaikka mitä superfoodia, on kuitenkin oleellista kuinka paljon sinä syöt suhteessa siihen, mitä sinä kulutat. Mikään ihmissusi-ruokavalio tai muukaan poppaskonsti ei muuta tätä faktaa.
Papu-jauhelihapaistos
800 g nautasikaa
Pss pakastettuja sipulikuutioita
Prk kidneypapuja chili-kastikkeessa
Prk paseerattua tomaattia
1. Kuullota sipuli
2. Lisää jauheliha, mausta ja paista valmiiksi
3. Lisää pavut kastikkeineen, pienennä lieden lämpöä
4. Lisää paseerattu tomaatti ja anna tekeytyä hetkisen
Kesäkurpitsa-lastut
Kesäkurpitsa
X kpl valkosipulikynsiä
Oliiviöljyä
Mustapippuri ja aromisuola
1. Siivuta kesäkurpitsa. Itse tein hieman vahvempia siivuja.
2. Lisää vuokaan kerroksittain viipaleet, suola, pippuri ja valkosipuli
3. Lorauta päälle oliiviöljyä
4. Kypsennä uunissa haluamaasi rapeuteen. Jos haluat oikein rapsakoita lastuja, ei viipaleita kannata pistää kerroksittain
Tähän kun lisäät vielä tuoresalaatin oman maun mukaan ja päälle vähän amerikkalaista hampurilaiskastiketta, niin avot!
Sananen perjantaille.
Ja nyt kun olen nostanut mielialaani, minun pakko ottaa vielä kantaa Anu Kiiverin blogissa ilmestyneeseen kirjoitukseen 12.helmikuuta "Paleota, raakaruokaa vai luomua?". Itseasiassa olisin varmaan ohittanut koko kirjoituksen, jollei heti ensimmäiseksi olisi ollut oheinen kuva. Kyseisen kirjoituksen aiheena ei ole laihdutus, mutta silti jotenkin koen, että mutta kuvan viesti on perseestä.Tekstissään Kiiveri kertoo käyneensä ravitsemusseminaarissa, jossa kerrottiin paleoruokavaliosta ja raaka- että luomuravinnosta. Hänen mukaansa "useimmilla suomalaisilla on loistava mahdollisuus itse valita mitä syömme, ja vielä rahaakin siihen". Hän on myös harkinnut eläinkunnan tuotteista luopumista ruokavaliossaan, koska hänestä "nimittäin sietämätöntä, kuinka epäeettiseksi ruuaksi tarkoitettujen eläinten kasvatus on mennyt!" Ja niin edelleen...
Minusta on hienoa,jos ihminen muuttaa omia ruokailutottumuksiaan eettisten arvojensa takia. Oma etiikkani hyväksyy tehotuotannon ja oman ymmärrykseni mukaan, meillä ihmiskuntana ei ole edes mahdollisuutta selviytyä ilman sitä.
Mutta edelleen minusta tuon kuvan viesti on se suurin ongelma, vaikka sinä kuinka söisit paleoruokavalion mukaisesti tai vaikka mitä superfoodia, on kuitenkin oleellista kuinka paljon sinä syöt suhteessa siihen, mitä sinä kulutat. Mikään ihmissusi-ruokavalio tai muukaan poppaskonsti ei muuta tätä faktaa.
Sulattelua (by Läskipantteri)
Kuten viime viikolla kerroin, on ajatus laihdutusleikkauksesta alkanut pyöriä vahvasti mielessäni. Kävin asiasta keskustelemassa työterveyslääkärin kanssa, joka sitten passitti erikoislääkärille. Kokemus viime tiistaina oli aika masentava. Lähinnä taas jäin miettimään, missä lääkäreiden inhimillisyys on. Lääkäri lähinnä sanoin "ota paita pois", "ota kengät pois", "mene tuohon" ´jne. Mitään keskustelua tai lisätietoa en leikkauksesta saanut. Käynnin tulos oli, että minut passitettiin sokerirasituskokeeseen, lisäkilpirauhaskokeeseen ja todettiin, että laihduttaminen pitäisi aloittaa. Tiistaina on soittoaika lääkärille, en tiedä mitä siitä puhelusta tulee, kun ei se puhunut mitään aiemminkaan.
Anyway, jos nyt olen itse nettipalstoja lueskellessani ymmärtänyt oikein, niin luultavastihan tämä lääkäri nyt kirjoittaa minulle lähetteen leikkaukseen julkiselle puolelle. Ongelma tässä on vain se, että tiedostaen oman kotikuntani hoitojonotilanteen, tämä projekti ei liiku mihinkään ainakaan kahteen vuoteen. Nyt kun tämä henkinen päätös on jo asian suhteen melkein lopullisesti tehty, niin en todellakaan aio odotella kahta vuotta.
Toimintasuunnitelmani onkin nyt seuraavanlainen. Ensi tiistaina olen menossa Tallinnaan konsultaatiokäynnille, josta toivon mukaan saan enemmän tietoa leikkauksesta, kun tähän mennessä kahdelta aiemmalta lääkäriltä. Sen jälkeen odottelen, mitä lääkäri soittoajalla sanoo. Jos kirjoittaa lähetteen, odottelen hiukan aikaan ja soittelen sitten lähetteen perään, jos saisi edes jonkinlaisen arvion. Jos tuo arvio menee yli puoleksi vuodeksi ja Tallinna käynnilläni vaikuttaa siltä, että leikkaus voitaisiin siellä suorittaa, hakeudun hoitoon Tallinnaan.
Sitä ennen pitäisi painoa nyt sitten tiputella vähintään se seitsemän, mielellään 10 prosenttia. Tällä hetkellä paino junnailee samoissa lukemissa, 131-134 välissä, riippuen päivästä. Eli mitään tiputusta ei todellakaan ole tapahtunut.
Ensi viikolla lomailen ja saan tietoa lisää liittyen tähän leikkausprojektiin. Josko sen jälkeen saisin itseni nutrilettien kippuun.
Anyway, jos nyt olen itse nettipalstoja lueskellessani ymmärtänyt oikein, niin luultavastihan tämä lääkäri nyt kirjoittaa minulle lähetteen leikkaukseen julkiselle puolelle. Ongelma tässä on vain se, että tiedostaen oman kotikuntani hoitojonotilanteen, tämä projekti ei liiku mihinkään ainakaan kahteen vuoteen. Nyt kun tämä henkinen päätös on jo asian suhteen melkein lopullisesti tehty, niin en todellakaan aio odotella kahta vuotta.
Toimintasuunnitelmani onkin nyt seuraavanlainen. Ensi tiistaina olen menossa Tallinnaan konsultaatiokäynnille, josta toivon mukaan saan enemmän tietoa leikkauksesta, kun tähän mennessä kahdelta aiemmalta lääkäriltä. Sen jälkeen odottelen, mitä lääkäri soittoajalla sanoo. Jos kirjoittaa lähetteen, odottelen hiukan aikaan ja soittelen sitten lähetteen perään, jos saisi edes jonkinlaisen arvion. Jos tuo arvio menee yli puoleksi vuodeksi ja Tallinna käynnilläni vaikuttaa siltä, että leikkaus voitaisiin siellä suorittaa, hakeudun hoitoon Tallinnaan.
Sitä ennen pitäisi painoa nyt sitten tiputella vähintään se seitsemän, mielellään 10 prosenttia. Tällä hetkellä paino junnailee samoissa lukemissa, 131-134 välissä, riippuen päivästä. Eli mitään tiputusta ei todellakaan ole tapahtunut.
Ensi viikolla lomailen ja saan tietoa lisää liittyen tähän leikkausprojektiin. Josko sen jälkeen saisin itseni nutrilettien kippuun.
maanantai 10. helmikuuta 2014
Uusi viikko! by Madagaskar
Aika juoksee ja taas alkoi uusi viikko!
Ihan liian nopeasti kuluvat päivät, en voi muuta sanoa :)
Tänään oli minun punnituspäiväni ja hyvä boogie hypätä vaa´alle. Lukemaksi sain 110,8kg! BMI 38,3. -1,4kg
Eli alaspäin mennään :)
Viikon liikunnat koostui lenkkeilystä ja muutamasta salista, jotka tein vanhalla ohjelmalla niin, että joka käynnillä käytiin isot lihakset läpi kerralla. Eli ei enää kolmijakoista vaan koko kropan treeni.
Heti huomaa, että uudet liikkeet tuntuu ihan uudella tapaa. Juuri nyt on pakarat niin jumissa, että ei mitään järkeä.
Siihen kolmijakoiseen treeniin, jota tein jo hyvä aikaa, ehdin näköjään jo tottua.
Mut tällästä tänään! Hyvällä mielellä uuteen viikkoon!
Ihan liian nopeasti kuluvat päivät, en voi muuta sanoa :)
Tänään oli minun punnituspäiväni ja hyvä boogie hypätä vaa´alle. Lukemaksi sain 110,8kg! BMI 38,3. -1,4kg
Eli alaspäin mennään :)
Viikon liikunnat koostui lenkkeilystä ja muutamasta salista, jotka tein vanhalla ohjelmalla niin, että joka käynnillä käytiin isot lihakset läpi kerralla. Eli ei enää kolmijakoista vaan koko kropan treeni.
Heti huomaa, että uudet liikkeet tuntuu ihan uudella tapaa. Juuri nyt on pakarat niin jumissa, että ei mitään järkeä.
Siihen kolmijakoiseen treeniin, jota tein jo hyvä aikaa, ehdin näköjään jo tottua.
Mut tällästä tänään! Hyvällä mielellä uuteen viikkoon!
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Katkos hiljaisuudessa by Omnivore
Nyt ei ole oikein mennyt putkeen... Viime viikolla olin kipeänä, kuumeen kivutessa pahimmillaan melkein 39 asteeseen. Huonosta ruokavaliosta ja liikunnan puutteesta huolimatta paino ei noussut ja vyötäröltä jopa hävisi sentti, mutta tällä viikolla se tulikin sitten painon kanssa takaisin. Mutta ei hätää, tämä on ihan luonnollista.
Jatkossa ajattelin olla hieman aktiivisempi tämän blogin kanssa, pidetään sormet ristissä. Siis mikäli se passaa Madagaskarille ja LäskiPantterille?
Jatkossa ajattelin olla hieman aktiivisempi tämän blogin kanssa, pidetään sormet ristissä. Siis mikäli se passaa Madagaskarille ja LäskiPantterille?
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
7 prosenttia (by Läskipantteri)
Tiesittekö, että seitsemän prosenttia nykypainostani tekisi noin 9 kiloa. Seitsemän prosenttia vaaditaan myös pudotusta, jotta näillä näkymin saisin lähetteen laihdutusleikkaukseen. Kyllä. Luitte oikein, olen alkanut pohtimaan sitäkin vaihtoehtoa. Itseasiassa, pohdin sitä jo viime kesänä ja nyt, kun tuntuu, ettei tämä painonpudotus onnistu otin itseäni niskasta kiinni ja kävin tänä aamuna lääkärissä.
Työterveyslääkäri kohteli minua hyvin asiallisesti. Vaikkakin aamu oli hyvin aikainen ja suoraan huoneeseen sisälle päästyäni paukautin, että tarvitsen lähetteen laihdutusleikkaukseen. Siinä käytiin taas kaikki historiat läpi, otettiin painoa ja pituutta (olin muuten kasvanut sentin!). Otettiin verikokeita ja saatiin lähete sisätautilääkärille. Tämä lääkäri nyt sitten katsoo, mikä on tilanne. Ensi viikolla on aika.
Olen viime aikoina selaillut paljon aiheesen liittyviä nettisivuja. Pohtinut sitä, että olenko todella niin saamaton, etten pysty tiputtamaan ilman, että sisuskaluihini puututaan. Toisaalta, vanhasta historiasta oppineena, paino kyllä jossain vaiheessa tippuu, mutta tulee myös takaisin. Tähän voisi leikkaus auttaa. Tulisi todellakin elämäntapamuutos.
Puolinutrauksella on taas menty viikko. Ilman tuloksia. Viikonlopun aikana onnistun kaiken hyvän mitä saavutettu nollaamaan. Joten tämä viikkotulos oli plussaa.
Ensi viikolla viimeistään palaan asiaan. Silloin tiedän, mitä se erikoislääkäri oli asiasta mieltä.
Työterveyslääkäri kohteli minua hyvin asiallisesti. Vaikkakin aamu oli hyvin aikainen ja suoraan huoneeseen sisälle päästyäni paukautin, että tarvitsen lähetteen laihdutusleikkaukseen. Siinä käytiin taas kaikki historiat läpi, otettiin painoa ja pituutta (olin muuten kasvanut sentin!). Otettiin verikokeita ja saatiin lähete sisätautilääkärille. Tämä lääkäri nyt sitten katsoo, mikä on tilanne. Ensi viikolla on aika.
Olen viime aikoina selaillut paljon aiheesen liittyviä nettisivuja. Pohtinut sitä, että olenko todella niin saamaton, etten pysty tiputtamaan ilman, että sisuskaluihini puututaan. Toisaalta, vanhasta historiasta oppineena, paino kyllä jossain vaiheessa tippuu, mutta tulee myös takaisin. Tähän voisi leikkaus auttaa. Tulisi todellakin elämäntapamuutos.
Puolinutrauksella on taas menty viikko. Ilman tuloksia. Viikonlopun aikana onnistun kaiken hyvän mitä saavutettu nollaamaan. Joten tämä viikkotulos oli plussaa.
Ensi viikolla viimeistään palaan asiaan. Silloin tiedän, mitä se erikoislääkäri oli asiasta mieltä.
maanantai 3. helmikuuta 2014
Helmikuun eka punnituspäivä by Madagaskar
Hyvä mieli tuli uuden vaa´an selässä tänään aamulla, kun tauluun tuli lukemat 112,2kg. Ja kun vanha vaaka näytti sen 600g enemmän, niin tämä tarkoittaa, että sen lisäksi paino on tippunut noin 1 kg.
Samalla sain uuden numeron BMI:n, joka on nyt 38. Hyvällä mielellä siis uuteen viikkoon.
Tällä viikolla näyttää kelit suosivan ja tarkoitus on herätellä kunnon lenkkeilyinnostusta henkiin. Aamupäivisin suunnittelen vaunulenkkeileväni. Kunhan tänään saavat tiet aurattua ja lunta ei enää tule niin vaunuillakin pääsee :)
Salille on tarkoitus suunnata myös, mutta se jää arvoitukseksi sitten kuinka usein sinne pääsee. Ainakin yhtenä iltana ellei toisenakin :)
Hyvää helmikuuta kaikille!
Samalla sain uuden numeron BMI:n, joka on nyt 38. Hyvällä mielellä siis uuteen viikkoon.
Tällä viikolla näyttää kelit suosivan ja tarkoitus on herätellä kunnon lenkkeilyinnostusta henkiin. Aamupäivisin suunnittelen vaunulenkkeileväni. Kunhan tänään saavat tiet aurattua ja lunta ei enää tule niin vaunuillakin pääsee :)
Salille on tarkoitus suunnata myös, mutta se jää arvoitukseksi sitten kuinka usein sinne pääsee. Ainakin yhtenä iltana ellei toisenakin :)
Hyvää helmikuuta kaikille!