Se lienee tämän aamun ainoa ajatus. Pudotus tällä viikolla vaivaiset 300 grammaa. Toisaalta olisi voinut yhtä hyvin olla plussaa, joten pitää olla tyytyväinen.
En kuitenkaan ole repsahdellut, joten sen vuoksi tuo 300 grammaa tuntuu ikävän pieneltä pudotukselta. Olisi nyt ollut edes 500 grammaa. Toisaalta elättelin toiveita, että olisin tällä viikolla päässyt jo alle 120 kilon, mutta ehkä sitten ensi viikolla.
Liikuntaa ei ole suuremmin tullut harrastettua työpaikan porraskiipeilyä lukuunottamatta. Tässä asia jossa pitäisi nyt kunnostautua, niin ehkä nuo tiputuslukematkin vähän kasvaisi.
SuperSizeMe lopettaa raporttinsa tällä kertaa tähän. Ei ole muuta sanottavaa.
perjantai 29. marraskuuta 2013
torstai 28. marraskuuta 2013
Kuntosalilla nähtyä (by Madagaskar)
.. aika negatiivinen kaiku on tällä postauksen otsikolla, mutta toivon, ettei postaus sitä ole.
... vaikka aionkin seuraavaksi kertoa näkemästäni lihavasta ihmisestä kuntosalilla. Siis toisesta lihavasta itseni lisäksi.
Joku päivä tuossa alkuviikolla salilla käydessä huomasin siis salilla olevan toisenkin reilusti ylipainoisen henkilön. Hänellä ylipainoa oli enemmän kuin minulla - arvioisin hänen olleen noin 140-150kg painoinen.
Ensimmäinen ajatus oli se, että olin iloinen, kun hän oli uskaltautunut sinne. Vaikka oli selvää, ettei se ollut ihan tuttua juttua, niin hän kulki laitteelta toiselle melko määrätietoisesti. Hänellä oli joku kaveri mukana ja ehkä sen vuoksi hän vaikutti varmalta siellä eri laitteilla kiertäessään. (Me lihavat emme voi näyttää heikkoutta..)
Ja vaikka en varsinaisesti todellakaan kytännyt hänen tekemisiään, niin kuitenkin kiinnitin niihin huomiota. En vaan voinut siis olla huomaamatta, kun toisinaan hän oli juuri laitteeni edessä tekemässä.
Ja se asia, mihin kiinnitin huomion, oli se, ettei hän osannut käyttää laitteita tai tehdä liikkeitä oikein. Jonkinlainen johtoajatus treenissä ehkä oli, sillä hän teki laitteiden lisäksi myös jotain vapailla painoilla ja penkillä, mutta kuitenkin se jokin puuttui. Pahimmassa tapauksessa tosiaan liikkeet olivat sellaisia, että isommilla painoilla tulisi pahaa jälkeä.
Se ei tietenkään minulle kuulu kuinka kukaan siellä salilla liikkeitään suorittaa, mutta etenkin näin ylipainoisena itsekin jotenkin enemmän samaistun muihin ylipainoisiin aloittelemassa salilla käyntiä ja toivon heille pelkkää hyvää.
Muistan itsekin, kun en salitreenauksesta tiennyt yhtään mitään ja remputin laitteissa kevyillä painoilla kymmeniä ja taas kymmeniä toistoja ajatellen, että en halua mitään jättilihaksia ( :D )
- Ne jättilihaksethan pullahtaa hetsillään, kun vaan pistää vähänkään enemmän painoa punnuksiin...
Noh, takaisin asiaan.
Tämän ylipainoisen kanssaliikkujan treenailua seuratessani mietin muutamia asioita. Ensinnäkin sitä, että olisiko liian törkeää, jos minä menisin neuvomaan häntä, vaikken siis todellakaan ole itsekään mikään neuvomaan.
Voisin silti kertoa, että hyödyn sijaan liikkeistä tulee harmia, jos ne tekee väärin ja näyttää kuinka liike tehdään vahingoittamatta itseä.
- En tietenkään mennyt, mutta mieleni olisi tehnyt.
Toisekseen mietin, että kunpa voisin kertoa hänelle, että ihmisten katseet salilla eivät ole pahaa tarkoittavia (vaikka lihavana sitä on vaan niiiiiiiin oppinut ne sellaisiksi tulkitsemaan) ja että hänen kannattaa tulla sinne toisteki. (Vaikken tietysti voi tietää mitä hän ajattelee..)
- En tietenkään kertonut, kun en häneen mitään kontaktia ottanut.
Ja kolmannekseen mietin, että jokaisen salitreeniä aloittavan pitäisi ensin jostain selvittää liikkeiden oikeat suoritustavat ja hankkia itselleen jonkinlainen treeniohjelma noudatettavaksi. Joko hakea tietoa netistä, esim youtube tai muu vastaava tai sitten ottaa ohjattu treeni ja vaikka teetättää jonkinlainen treeni ammattilaisella, puoliammattilaisella tai edes jollain salikävijällä, jolla on ajatusta.
Silloin se olisi paljon mukavampaa ja ehkä pitkäkestoisempi innostus käydä.
Ennen kuin itse sain opastuksen liikkeiden oikeisiin suoritustapoihin ei minulla ollut mitään kiinnostusta koko salitreeniin. Oikealla tavalla tehtynä vaikutus tuntuu ja näkyy nopeasti ja motivoi sitten eteenpäin!
Minä toivon, että törmään samaiseen henkilöön toisellakin kertaa jo meidän molempien puolesta. Silloin se tarkoittaisi sitä, että minä olen salilla ja myös hän on. Ihan ensin aion huolehtia kuitenkin omista asioistani ja siitä, että saan itseni liikkumaan ja siinä samaan aikaan sitten toivon hyvää kanssani liikkuville.
Haasteraporttia
Viikkoa on eletty yli puolen välin ja viikonloppu kolkuttelee yhden työpäivän päässä. Tämän viikon haaste on ollut harrastaa liikuntaa jokapäivä vähintään 15 minuuttia ja ainakin minä ymmärsin hyötyliikunnan olevan sallittua, jopa toivottavaa.
Näin ollen pääsenkin sitten raportoimaan seuraavanlaista liikuntaa:
Maanantaina 3h siivous
Tiistai 1h sali
Keskiviikko 2h siivous
Torstai 2,5h siivous
Perjantai 4h siivous (alustava) (+ iltasali?)
Lauantai
Sunnuntai
Loppuviikolle varmaan kerääntyy erinäistä hyötyliikuntaa ja sitten sen lisäksi toiveena olis ehtiä heiluttelemaan uutta 12 kg kahvakuulaa.
Ja jos ei sitä, niin sitten tuota 8kg kuulaa.
Mut näihin ajatuksiin..
Hyviä torstain viime hetkiä ja mukavaa alkavaa perjantaita!
... vaikka aionkin seuraavaksi kertoa näkemästäni lihavasta ihmisestä kuntosalilla. Siis toisesta lihavasta itseni lisäksi.
Joku päivä tuossa alkuviikolla salilla käydessä huomasin siis salilla olevan toisenkin reilusti ylipainoisen henkilön. Hänellä ylipainoa oli enemmän kuin minulla - arvioisin hänen olleen noin 140-150kg painoinen.
Ensimmäinen ajatus oli se, että olin iloinen, kun hän oli uskaltautunut sinne. Vaikka oli selvää, ettei se ollut ihan tuttua juttua, niin hän kulki laitteelta toiselle melko määrätietoisesti. Hänellä oli joku kaveri mukana ja ehkä sen vuoksi hän vaikutti varmalta siellä eri laitteilla kiertäessään. (Me lihavat emme voi näyttää heikkoutta..)
Ja vaikka en varsinaisesti todellakaan kytännyt hänen tekemisiään, niin kuitenkin kiinnitin niihin huomiota. En vaan voinut siis olla huomaamatta, kun toisinaan hän oli juuri laitteeni edessä tekemässä.
Ja se asia, mihin kiinnitin huomion, oli se, ettei hän osannut käyttää laitteita tai tehdä liikkeitä oikein. Jonkinlainen johtoajatus treenissä ehkä oli, sillä hän teki laitteiden lisäksi myös jotain vapailla painoilla ja penkillä, mutta kuitenkin se jokin puuttui. Pahimmassa tapauksessa tosiaan liikkeet olivat sellaisia, että isommilla painoilla tulisi pahaa jälkeä.
Se ei tietenkään minulle kuulu kuinka kukaan siellä salilla liikkeitään suorittaa, mutta etenkin näin ylipainoisena itsekin jotenkin enemmän samaistun muihin ylipainoisiin aloittelemassa salilla käyntiä ja toivon heille pelkkää hyvää.
Muistan itsekin, kun en salitreenauksesta tiennyt yhtään mitään ja remputin laitteissa kevyillä painoilla kymmeniä ja taas kymmeniä toistoja ajatellen, että en halua mitään jättilihaksia ( :D )
- Ne jättilihaksethan pullahtaa hetsillään, kun vaan pistää vähänkään enemmän painoa punnuksiin...
Noh, takaisin asiaan.
Tämän ylipainoisen kanssaliikkujan treenailua seuratessani mietin muutamia asioita. Ensinnäkin sitä, että olisiko liian törkeää, jos minä menisin neuvomaan häntä, vaikken siis todellakaan ole itsekään mikään neuvomaan.
Voisin silti kertoa, että hyödyn sijaan liikkeistä tulee harmia, jos ne tekee väärin ja näyttää kuinka liike tehdään vahingoittamatta itseä.
- En tietenkään mennyt, mutta mieleni olisi tehnyt.
Toisekseen mietin, että kunpa voisin kertoa hänelle, että ihmisten katseet salilla eivät ole pahaa tarkoittavia (vaikka lihavana sitä on vaan niiiiiiiin oppinut ne sellaisiksi tulkitsemaan) ja että hänen kannattaa tulla sinne toisteki. (Vaikken tietysti voi tietää mitä hän ajattelee..)
- En tietenkään kertonut, kun en häneen mitään kontaktia ottanut.
Ja kolmannekseen mietin, että jokaisen salitreeniä aloittavan pitäisi ensin jostain selvittää liikkeiden oikeat suoritustavat ja hankkia itselleen jonkinlainen treeniohjelma noudatettavaksi. Joko hakea tietoa netistä, esim youtube tai muu vastaava tai sitten ottaa ohjattu treeni ja vaikka teetättää jonkinlainen treeni ammattilaisella, puoliammattilaisella tai edes jollain salikävijällä, jolla on ajatusta.
Silloin se olisi paljon mukavampaa ja ehkä pitkäkestoisempi innostus käydä.
Ennen kuin itse sain opastuksen liikkeiden oikeisiin suoritustapoihin ei minulla ollut mitään kiinnostusta koko salitreeniin. Oikealla tavalla tehtynä vaikutus tuntuu ja näkyy nopeasti ja motivoi sitten eteenpäin!
Minä toivon, että törmään samaiseen henkilöön toisellakin kertaa jo meidän molempien puolesta. Silloin se tarkoittaisi sitä, että minä olen salilla ja myös hän on. Ihan ensin aion huolehtia kuitenkin omista asioistani ja siitä, että saan itseni liikkumaan ja siinä samaan aikaan sitten toivon hyvää kanssani liikkuville.
Haasteraporttia
Viikkoa on eletty yli puolen välin ja viikonloppu kolkuttelee yhden työpäivän päässä. Tämän viikon haaste on ollut harrastaa liikuntaa jokapäivä vähintään 15 minuuttia ja ainakin minä ymmärsin hyötyliikunnan olevan sallittua, jopa toivottavaa.
Näin ollen pääsenkin sitten raportoimaan seuraavanlaista liikuntaa:
Maanantaina 3h siivous
Tiistai 1h sali
Keskiviikko 2h siivous
Torstai 2,5h siivous
Perjantai 4h siivous (alustava) (+ iltasali?)
Lauantai
Sunnuntai
Loppuviikolle varmaan kerääntyy erinäistä hyötyliikuntaa ja sitten sen lisäksi toiveena olis ehtiä heiluttelemaan uutta 12 kg kahvakuulaa.
Ja jos ei sitä, niin sitten tuota 8kg kuulaa.
Mut näihin ajatuksiin..
Hyviä torstain viime hetkiä ja mukavaa alkavaa perjantaita!
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Milloin tiedät olevasi lihava? (by Läskipantteri)
No esimerkiksi siitä,
että: ”Muistat edellisenä päivänä varmasti laittaneesi jalkaan
stringit, mutta et enää löydä niitä”. Muistan ikuisesti, kun katsoin ensimmäistä kertaa Hal ja iso rakkaus elokuvaa. Häpeissäni. Tottahan toki ajattelin, että suurin osa ihmisistä ajattelee minut nähdessään samoin, kuin tuossa elokuvassa kaikki miehen kaverit näkivät hänen uuden tyttöystävänsä. Mielettömän läskinä. Myöhemmin, ajan kuluessa ja itse vanhetessa, olen osannut jo nauraa elokuvalle ja pidän sitä itse asiassa hirmu hauskana, viihtyttävänä ja myös opettavaisena. Varsinkin kohtaus, jossa tyypit harrastavat seksiä ja mies heittää ne kahden metrin levyiset stringit tieltään jorpakkoon, siinä olisi monelle normaalivartaloista naista ihannoivalle ”täydelliselle adonikselle” kokeilemisen arvoinen juttu.
Yritän tällä vain kertoa
sitä, että kyllä se, että olet aina ollut lihava vaikuttaa pakollakin siihen,
miten itse näet itsesi verrattuna muihin. Omakohtaisesti oman kehon
hyväksyminen oli ainakin nuorempana vaikeaa. En tietenkään myöntänyt sitä ikinä
kenellekään, pitihän olla leppoisasti lihava. Lihavuuteni on varmasti aiheuttanut
minulle erilaisia pelkoja, esimerkiksi siitä, miten minuun suhtaudutaan
ylipainoni vuoksi ja, jotka varmasti vaikuttavat jollain tasolla edelleen
taustalla. Muistan ikuisesti, kuinka ollessani itse kolmasluokkalainen,
kuudesluokkalainen koulun ”ihailluin” poika tokaisi minulle: Sä oot kyllä ihan
nätti, sun kanssa vois joku seurustellakin, varsinkin jos oisit laiha.
Joissain aiemmissa
kommenteissa puhuttiin siitä, kuinka läheisellä ihmisellä voi olla suuri
merkitys siihen, miten laihdutusprojekti onnistuu ja miten ylipainoon
suhtautuu. Ylipäätään suhtautuminen omaan itseensä voi muuttua toisen
vaikutuksesta parempaan suuntaan. Vaikka muistankin edelleen tuon
kuudesluokkalaisen pojan kommentin takaraivossani, voin ilokseni todeta, että
elämässäni on onneksi niitä ihmisiä, jotka pitävät minua kauniina, haluttavana
ja ihanana ihmisenä, vaikka olenkin lihava.
Tämän viikon
punnitustulos on tässä: - 1,1
tiistai 26. marraskuuta 2013
Pirteänä pakkasessa (by SuperSizeMe)
Viime viikolla haasteena oli käydä vähintään tunnin lenkillä, napata kuva ja postata se tänne blogiin. Viime viikko meni kuitenkin järjettömässä kiireessä ja laiskuudessa, joten lenkki jäi. Kuvan sain kuitenkin viikonloppuna napattua :)
En halunnut jäädä huonommaksi, joten tein lenkin eilen, vaikakkin päivän myöhässä alkuperäisestä haastesta. Kävin kaverin kanssa tunnin ja kymmenen minuutin reippaalla lenkillä pienessä pakkasessa. Ohessa todistusaineistoa matkalta. Tosin reippaasti kävellessä oli se huono puoli, että käsi ei pysynyt millään vakaana ja siksi kuvan laadussa ei ole hurraamista.
Matkalla osui silmiin myös tällainen kyltti kivenlohkareeseen kiinnitettynä. Koskaan ennen en tuon kiven ohi ole kulkenut, joten kumartaakin piti. Kiitokset kaverille seurasta - lenkki oli ihan loistava! Ja kuinka hyvä fiilis sitä olikaan lenkin jälkeen!
Painosta ja tupakoijan keuhkoista toki on haittaakin lenkillä. Tuollaisen normaalipainoisen kaverin matkassa oli välillä vaikeampi pysyä. Ainakin ylämäessä. Tai silloin jos piti puhua samalla. Hengästyihän siinä. Tänään aamulla huomasin myös, että vasen nilkka oli vähän kipeytynyt. Mutta se johtunee huonoista ja iän ikuisuuden vanhoista kengistä. Pitää hankkia uudet.
P.S. 10 vuotta vanha fleecekerrasto osoitti jälleen toimivuutensa. alkumatkasta kun ei vielä ollut lämmöt kunnolla päällä, ei silti tarvinnut palella kerraston ansiosta. Ja kun hiki virtasi, en silti tuntenut itseäni lenkillä kylmän kosteaksi.
maanantai 25. marraskuuta 2013
Jes! Olen vaikeasti ylipainoinen! (by Madagaskar)
:D
...
Eikä siinä ole kyllä mitään hurraamista - paitsi jos on vähän aikaisemmin ollut sairaalloisen ylipainoinen.
Viimeviikon lukema antoi jo jotain viitteitä asiasta, että painoindeksi tippuu sinne vaikeasti lihavan puolelle. Eri vaa´alla punnitseminen kuitenkin oli mielestäni sellainen epävarmuustekijä, että en sitä sitten uskaltanut vielä juhlia.
Mutta nyt voi jo juhlia!
Olen vaikeasti lihava !
Jipii!
Haaste
Tämän viikon haaste on liikkua vähintään 15 min jokapäivä. Ajattelin tänään aloittaa sen käymällä maanantaisessa mummojumpassa iltasella.
Sitä ennen tarkoitus on mennä näin aamusta siivoamaan 3 tunniksi erästä kotia.
Ajattelin ottaa sykemittarin mukaan ja katsoa kuinka paljon siinä ajassa saa kulumaan kaloreita :)
Tästäpä polkaistiin uusi viikko käyntiin!
Tsemppiä kaikille :)
...
Eikä siinä ole kyllä mitään hurraamista - paitsi jos on vähän aikaisemmin ollut sairaalloisen ylipainoinen.
Viimeviikon lukema antoi jo jotain viitteitä asiasta, että painoindeksi tippuu sinne vaikeasti lihavan puolelle. Eri vaa´alla punnitseminen kuitenkin oli mielestäni sellainen epävarmuustekijä, että en sitä sitten uskaltanut vielä juhlia.
Mutta nyt voi jo juhlia!
Olen vaikeasti lihava !
Jipii!
Haaste
Tämän viikon haaste on liikkua vähintään 15 min jokapäivä. Ajattelin tänään aloittaa sen käymällä maanantaisessa mummojumpassa iltasella.
Sitä ennen tarkoitus on mennä näin aamusta siivoamaan 3 tunniksi erästä kotia.
Ajattelin ottaa sykemittarin mukaan ja katsoa kuinka paljon siinä ajassa saa kulumaan kaloreita :)
Tästäpä polkaistiin uusi viikko käyntiin!
Tsemppiä kaikille :)
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Kertooko vaaka, onko jo karkkipäivä? by Omnivore
Voiko pelkän painon tuijottaminen aiheuttaa vääristymiä
omassa minäkuvassa tai omissa tavoitteissa? Moniko meistä on tiputtanut painoa
ja saavuttaessaan tavoitteensa, huomannut että pelkkä tietyn painon saavuttaminen
ei ole tehnyt autuaaksi?
Mihin me pyrimme silloin, kun pudotamme painoa? Onko paino
todellakin se pääasiallinen huolenaiheemme? Vai pyrimmekö näyttämään
paremmilta, olemaan terveempiä tai mahtumaan johonkin tiettyyn vaatteeseen?
Olisiko olemassa jokin parempi keino seurata edistymistäsi kuin pelkkä puntarin
lukema? Voisiko vyötärön ympärysmittasi, verenpaineesi tai vaikkapa
rasvaprosentin seuraaminen olla parempi edistymisen mittari kuin vaaka?
Itselleni ja monille muillekin ihmiselle pelkkä puntarin
seuraaminen ei vastaa tavoitteita. Tietenkin paino on helpommin seurattava asia
kuin esimerkiksi rasvaprosentti, mutta kankaisen mittanauhan voit ostaa
muutamalla eurolla, eikä sen käyttäminen ole sen vaikeampaa kuin punnitseminenkaan.
Mikä on sinun todellinen tavoitteesi?
[VAROITUS! Seuraava paljastus, voi aiheuttaa pahoinvointia
ja ahdistusta, eikä sen lukeminen sovi herkemmille lukijoille!] Itselläni oli
karkkipäivä perjantaina, koska olen itse siinä vaiheessa prosessiani, etten
katso siitä olevan itselleni haittaa. Minulla on yleensä aina ollut tapana
pitää vapaapäivä ruokavaliostani kerran viikossa, mutta nyt olen kutistanut sen
koskemaan enintään kahta ateriaa yhtenä päivänä viikossa. Tällä viikolla
nautiskelin kaksi Oululaisen voisilmäpitkoa ja rasiallinen Namellin
Marmeladi-Mixiä ja täytyy sanoa, että hyvää oli ;-)
Haaste viikolle 48
Ensi viikolla haasteena on liikkua joka päivä! Vähintään 15
minuuttia päivässä, muoto vapaa – käy salilla, kävele kauppaan, kolaa lunta,
käytä portaita hissin sijaan tai ihan mitä tahansa, kunhan teet jotakin
fyysistä.
Hyvä Boogie! (by Läskipantteri)
Otsikkon mukaisesti, fiilis projektin kanssa on tällä hetkellä hyvä. Kävin jopa perjantaina liottamassa itseäni uimahallissa, jota en ole tehnyt varmaankaan koko vuonna.. Uin tosin vain 300 metriä, mutta parempi sekin kuin ei mitään ja greenpeacen miehet eivät tulleet hakemaan altaasta pois, kuvitellen olevani karannut valas Atlantilta..(heh heh, kuinka monta läskivitsiä/sanontaa olette elämänne aikana kuulleet?)
Tämä viikko onkin mennyt pienen flunssan kourissa, joka on aiheuttanut erilaisia muutoksia ruokaan (nutraamiseen). Olen kuitenkin toiveikas tiistain suhteen ja toivon noin kilon pudotusta..
Ja siihen haasteeseen. Nuhanenäisyydestäni johtuen pääsin itse haasteen pariin vasta tänään. Mutta tulipa tehtyä kuitenkin. Tuntia en kuluttanut ja kilometrejä en laskenut, mutta ehkä joku 40 minuutia ja 2 kilsaa, ehkä?
Oli pirun kylmä, mutta muuten oikein oiva kävelykeli. Kuva matkan varrelta.
Tämä viikko onkin mennyt pienen flunssan kourissa, joka on aiheuttanut erilaisia muutoksia ruokaan (nutraamiseen). Olen kuitenkin toiveikas tiistain suhteen ja toivon noin kilon pudotusta..
Ja siihen haasteeseen. Nuhanenäisyydestäni johtuen pääsin itse haasteen pariin vasta tänään. Mutta tulipa tehtyä kuitenkin. Tuntia en kuluttanut ja kilometrejä en laskenut, mutta ehkä joku 40 minuutia ja 2 kilsaa, ehkä?
Oli pirun kylmä, mutta muuten oikein oiva kävelykeli. Kuva matkan varrelta.
Madagaskarin taustaa
Background
Minä olen ollut ylipainoinen koko aikusikäni ja suurimman osan lapsuutta ja nuoruutta - tai näin olen itse luullut asian olevan.
Jälkikäteen lapsuuden kuvia katsellessa olen huomannut, että olin kyllä pyöreä lapsi ja pyöreäkasvoinen, mutten ollut mitenkään huolestuttavan lihava. Se vaan ei estänyt läskikammoisia sukulaisiani huomauttelemasta painostani ja olemasta siitä kovin huolissaan etenkin ruokapöydässä sukujuhlissa.
- Ah, kuinka se oli "kiva", kun sukulaissedät ja -tädit ihmettelivät kovaan ääneen "Vieläkö sinä otat lisää?"
Kasvavana nuorena sitä oli ihan hirveän nälkäinen, muttei voinut ihmisten nähden syödä, koska siitä huomauteltiin. Ja näin ollen syöminen piti tehdä salaa, ja toisekseen nälkäisenä sortui liian usein sokeriherkkuihin.
Jälkikäteen ajateltuna olen ymmärtänyt, että syyllistämisen ja moittimisen sijaan olisin oikeasti tarvinnut jotain kannustusta, ehkä konkreettistä apua ja infoa asiasta. Tai edes pelkkää hyväksyntää sellaisena kuin olen. En ymmärrä, miksi sukulaiseni eivät ole sitä käsittäneet.
Toisaalta, itseni tuntien, ei ravintoterapia olisi siinä vaiheessa mennyt perille. Olisin esittänyt ymmärtävää ja fiksua ja sitten salaa syönyt karkkia...
Mutta toisin sanoen, minulle on jo lapsuudesta tehty tietä aikuisuuden lihavuudelle.
Käännekohta
Lihava olen siis ollut koko aikuisikäni, mutta käännekohta ja ehkä jonkinlainen herääminen on tullut sen myötä, kun tapasin nykyisen aviopuolisoni. Ilman hänen hyväksyntäänsä en olisi voinut kasvaa ehjäksi ja kokonaiseksi aikuiseksi. Ilman hänen tukeaan ja sitä loputonta rakastamista minua juuri tälläisenä kuin olen en olisi ollut tarpeeksi vahva tekemään asialle jotain. Hyvin pienestä oli kiinni, että olisin jäänyt kiinni epävarmuuteen ja murenevaan itsetuntoon.
Suunta olisi saattanut aivan hyvin olla aina vain huonompaan, jos en olisi päätynyt löytämään elämäni rakkautta, jonka kanssa aikojen myötä kasvaa joskus parhaaksi mahdolliseksi minuksi.
Tämä kerta painonpudotusta ei ole ensimmäinen, mutta ehkä viimeisimpiä isoja urakoita. ;) Olen onnekas, kun saan tehdä työtä muutoksen eteen hyväksyvän puolison tukemana, joka antaa minulle itselleni tilaa valita se, missä kohtaa on hyvä. En voisi tehdä tätä kenenkään muun takia kuin itseni, joten puolisoni tuki tuollaisenaan on siis ehdottoman tärkeää.
Nykyhetki
Nyt olen reilu 30-vuotias, kolmenkympin kriisin läpikäynyt ja siitä toistaiseksi kunnialla selvinnyt nainen, joka on valmis ponnistelemaan kohti terveempää tulevaisuutta. Kriisin ja sen käsittelyn myötä olen oppinut ymmärtämään, että olen muutakin kuin läskit eikä niiden tarvitse estää minua sillä tiellä millä olen.
Kesti aika kauan tajuta, ettei kaikki ihmiset näe minua pelkästään lihavana ihmisenä vaan minut nähdään myös muiden ominaisuuksieni kautta. Itse kuitenkin vuosia näin vaan sen lihavuuden.
Minulla on silmissä jonkinlainen kuva siitä millaiseksi haluaisin fyysisesti tulla eikä siihen ole muuta tietä, kuin se tie, jota tuolla salilla ja lenkkipoluilla tehdään.
Ruoka ja syöminen ovat erittäin tärkeitä asioita matkalla, mutta ihan eniten tärkeänä pidän sitä kehoni ja elämäntapojeni muokkaamista terveempään suuntaan.
- tarkennuksena tähän: En ole todellakaan minkään fitness-kropan perässä, vaan haluaisin siis päätyä elämään hyvävointisessa, ryhdikkäässä ja kestävässä kehossa. En halua suuria lihaksia, vaan kuntoa ja jaksamista jokapäiväiseen elämään sen painoisena, kuin oloni tuntuu sopivalta.
Haluaisin myös lisää lapsia, joka myös yksi syy keventyä ja päästä parempaan kuntoon.
Tässä siis pieni lihavuushistoria, josta lähdetään pienin askelin kohti normaalipainoa.
Haluan uskoa, että vielä jonain päivänä voin lakata ajattelemasta koko lihavuusasiaa. Siihen asti eletään niinkuin parhaaksi nähdään.
Minä olen ollut ylipainoinen koko aikusikäni ja suurimman osan lapsuutta ja nuoruutta - tai näin olen itse luullut asian olevan.
Jälkikäteen lapsuuden kuvia katsellessa olen huomannut, että olin kyllä pyöreä lapsi ja pyöreäkasvoinen, mutten ollut mitenkään huolestuttavan lihava. Se vaan ei estänyt läskikammoisia sukulaisiani huomauttelemasta painostani ja olemasta siitä kovin huolissaan etenkin ruokapöydässä sukujuhlissa.
- Ah, kuinka se oli "kiva", kun sukulaissedät ja -tädit ihmettelivät kovaan ääneen "Vieläkö sinä otat lisää?"
Kasvavana nuorena sitä oli ihan hirveän nälkäinen, muttei voinut ihmisten nähden syödä, koska siitä huomauteltiin. Ja näin ollen syöminen piti tehdä salaa, ja toisekseen nälkäisenä sortui liian usein sokeriherkkuihin.
Jälkikäteen ajateltuna olen ymmärtänyt, että syyllistämisen ja moittimisen sijaan olisin oikeasti tarvinnut jotain kannustusta, ehkä konkreettistä apua ja infoa asiasta. Tai edes pelkkää hyväksyntää sellaisena kuin olen. En ymmärrä, miksi sukulaiseni eivät ole sitä käsittäneet.
Toisaalta, itseni tuntien, ei ravintoterapia olisi siinä vaiheessa mennyt perille. Olisin esittänyt ymmärtävää ja fiksua ja sitten salaa syönyt karkkia...
Mutta toisin sanoen, minulle on jo lapsuudesta tehty tietä aikuisuuden lihavuudelle.
Käännekohta
Lihava olen siis ollut koko aikuisikäni, mutta käännekohta ja ehkä jonkinlainen herääminen on tullut sen myötä, kun tapasin nykyisen aviopuolisoni. Ilman hänen hyväksyntäänsä en olisi voinut kasvaa ehjäksi ja kokonaiseksi aikuiseksi. Ilman hänen tukeaan ja sitä loputonta rakastamista minua juuri tälläisenä kuin olen en olisi ollut tarpeeksi vahva tekemään asialle jotain. Hyvin pienestä oli kiinni, että olisin jäänyt kiinni epävarmuuteen ja murenevaan itsetuntoon.
Suunta olisi saattanut aivan hyvin olla aina vain huonompaan, jos en olisi päätynyt löytämään elämäni rakkautta, jonka kanssa aikojen myötä kasvaa joskus parhaaksi mahdolliseksi minuksi.
Tämä kerta painonpudotusta ei ole ensimmäinen, mutta ehkä viimeisimpiä isoja urakoita. ;) Olen onnekas, kun saan tehdä työtä muutoksen eteen hyväksyvän puolison tukemana, joka antaa minulle itselleni tilaa valita se, missä kohtaa on hyvä. En voisi tehdä tätä kenenkään muun takia kuin itseni, joten puolisoni tuki tuollaisenaan on siis ehdottoman tärkeää.
Nykyhetki
Nyt olen reilu 30-vuotias, kolmenkympin kriisin läpikäynyt ja siitä toistaiseksi kunnialla selvinnyt nainen, joka on valmis ponnistelemaan kohti terveempää tulevaisuutta. Kriisin ja sen käsittelyn myötä olen oppinut ymmärtämään, että olen muutakin kuin läskit eikä niiden tarvitse estää minua sillä tiellä millä olen.
Kesti aika kauan tajuta, ettei kaikki ihmiset näe minua pelkästään lihavana ihmisenä vaan minut nähdään myös muiden ominaisuuksieni kautta. Itse kuitenkin vuosia näin vaan sen lihavuuden.
Minulla on silmissä jonkinlainen kuva siitä millaiseksi haluaisin fyysisesti tulla eikä siihen ole muuta tietä, kuin se tie, jota tuolla salilla ja lenkkipoluilla tehdään.
Ruoka ja syöminen ovat erittäin tärkeitä asioita matkalla, mutta ihan eniten tärkeänä pidän sitä kehoni ja elämäntapojeni muokkaamista terveempään suuntaan.
- tarkennuksena tähän: En ole todellakaan minkään fitness-kropan perässä, vaan haluaisin siis päätyä elämään hyvävointisessa, ryhdikkäässä ja kestävässä kehossa. En halua suuria lihaksia, vaan kuntoa ja jaksamista jokapäiväiseen elämään sen painoisena, kuin oloni tuntuu sopivalta.
Haluaisin myös lisää lapsia, joka myös yksi syy keventyä ja päästä parempaan kuntoon.
Tässä siis pieni lihavuushistoria, josta lähdetään pienin askelin kohti normaalipainoa.
Haluan uskoa, että vielä jonain päivänä voin lakata ajattelemasta koko lihavuusasiaa. Siihen asti eletään niinkuin parhaaksi nähdään.
torstai 21. marraskuuta 2013
Haaste ja muuta liikuntaa (by Madagaskar)
Haaste
Tämän viikon haaste on tehdä tunnin lenkki, ottaa kuva ja kertoa tunnelmia lenkiltä. Tässä tulee minun lenkki parin kuvan kera :)
Lenkin tiedot
- tiedot Sports Trackerista ja Polar- sykemittarista
20.11.2013 klo 20.24
Kesto 1h
Matka 4,69 km
Keskinopeus 5,4 km/h
Max. nopeus 6,7 km/h
Kalorit 367 kcal
Keskisyke 128 bpm
Max.syke 164 bpm
Kellonajasta johtuen tein lenkin pimeässä otsalampun valossa. Ensimmäisessä kuvassa yritin epätoivoisesti vangita kuvaan kuunsiltaa, joka piirtyi kevyesti jäätyneen veden pintaan ojassa. Puhelimella vaan ei tulos ollut toivomani kaltainen. Jo ihan sen vuoksi, että salama räpsäytti maiseman valkoiseksi.
Kaksi seuraavaa kuvaa on otettu taivaalla kumottavasta kuusta.
Kuvissa näkyy hyvin hengityksen höyryt, kun salamavalo välähti heijastuen höyrystä takaisin. Näkyy se kuukin siellä.
Tunnelma lenkillä oli erinomaisen hyvä. Minulla oli siellä hyvää seuraa ja lenkki sujui jouhevasti karvaisten kavereiden vauhdittamana.
Jälkikäteen olimme molemmat lenkkiseuralaiseni kanssa sitä mieltä, että tosi hyvä, kun tuli lähdettyä, vaikka kumpikin meinattiin perua viimehetkillä.
Tästä kiitos kuuluu Läskipantterille, että sai meidät liikenteeseen ja lenkille!
Muuta liikuntaa
Eilisestä lenkkeilystä motivoituneena lenkkeilin tänäänkin naapuriin kylään ja takaisin. Matkaa kertyy yhteensä noin 4,5km. Matka on juuri sopiva eikä siihen kulu liikaa aikaa ja nyt, kun tuo lenkkeilytili on avattu voi sitä kävelyä harrastaa sitten enemmänkin.
Liikunta vaan on välinelaji, joten välineet pitää ehdottomasti olla kunnossa. Onneksi kaapista löytyi vielä jotain jotenkuten päälle mahtuvaa vaatetta, jonka kanssa tarkenen ulkoilla ja lenkkeillä.
ONNEKSI jatkossa mennään kohti pienempiä kokoja, joten pian sitä sopivaa vaatetta on sitten paljon enemmän ;)
Ja sitten siihen muuhun liikuntaan.
Lenkkeilyn lisäksi minulla oli tänään piiiiiiiiiiiiiiitkän pitkästä aikaa salipäivä. Ja voi sitä riemua, kun sinne pääsi.
Kyllä se vaan on mukavaa, vaikka kevyesti aloitinkin. On se vaan mukavaa.
En malttaisi edes odottaa, että saan läskin sulatettua niiden jäntevien lihasten päältä, joita minulla tuolla kaiken tämän läskin alla on. Siellä on muutenkin tosi vetävän näköinen nainen. Urheilullinen ja jäntevä. Ja nuori. Ja älykäs. ;)
Tässä kohtaa ihan ärsyttää se, että onkin pitänyt tälläinen kuorma kasata itselleen kannettavaksi.
Toisaalta, onpahan jotain tehtävää.
Kivaa liikuntaa, parempi mieli. Niin se on.
En tiedä mistä johtuu vai johtuuko mistään, mutta olen erittäin hyvällä tuulella. Olen erittäin tyytyväinen itseeni ja siihen, että lähdin salille ja siihen olotilaan, joka nyt vallitsee. Toivottavasti tämä jatkuu :D
Ja sitten sykemittarin Polar FT60 lukemat salitreenistä:
Kesto: 00:56:55
Kalorit: 313 kcal
Kal.rasva: 44% (eli näin monta prosenttia kaloreista on lähtenyt rasvasta)
Keskisyke: 114
Max.syke: 147
Kommentti: Rasvanpolttokyky parantumassa
Tästä sitä taas lähdetään uuteen suuntaan ja sitä jännityksellä odottelen, mitä tämä suunta tuo eteen!
Tämän viikon haaste on tehdä tunnin lenkki, ottaa kuva ja kertoa tunnelmia lenkiltä. Tässä tulee minun lenkki parin kuvan kera :)
Lenkin tiedot
- tiedot Sports Trackerista ja Polar- sykemittarista
20.11.2013 klo 20.24Kesto 1h
Matka 4,69 km
Keskinopeus 5,4 km/h
Max. nopeus 6,7 km/h
Kalorit 367 kcal
Keskisyke 128 bpm
Max.syke 164 bpm
Kellonajasta johtuen tein lenkin pimeässä otsalampun valossa. Ensimmäisessä kuvassa yritin epätoivoisesti vangita kuvaan kuunsiltaa, joka piirtyi kevyesti jäätyneen veden pintaan ojassa. Puhelimella vaan ei tulos ollut toivomani kaltainen. Jo ihan sen vuoksi, että salama räpsäytti maiseman valkoiseksi.
Kaksi seuraavaa kuvaa on otettu taivaalla kumottavasta kuusta.
Kuvissa näkyy hyvin hengityksen höyryt, kun salamavalo välähti heijastuen höyrystä takaisin. Näkyy se kuukin siellä.
Tunnelma lenkillä oli erinomaisen hyvä. Minulla oli siellä hyvää seuraa ja lenkki sujui jouhevasti karvaisten kavereiden vauhdittamana.
Jälkikäteen olimme molemmat lenkkiseuralaiseni kanssa sitä mieltä, että tosi hyvä, kun tuli lähdettyä, vaikka kumpikin meinattiin perua viimehetkillä.
Tästä kiitos kuuluu Läskipantterille, että sai meidät liikenteeseen ja lenkille!
Muuta liikuntaa
Eilisestä lenkkeilystä motivoituneena lenkkeilin tänäänkin naapuriin kylään ja takaisin. Matkaa kertyy yhteensä noin 4,5km. Matka on juuri sopiva eikä siihen kulu liikaa aikaa ja nyt, kun tuo lenkkeilytili on avattu voi sitä kävelyä harrastaa sitten enemmänkin.
Liikunta vaan on välinelaji, joten välineet pitää ehdottomasti olla kunnossa. Onneksi kaapista löytyi vielä jotain jotenkuten päälle mahtuvaa vaatetta, jonka kanssa tarkenen ulkoilla ja lenkkeillä.
ONNEKSI jatkossa mennään kohti pienempiä kokoja, joten pian sitä sopivaa vaatetta on sitten paljon enemmän ;)
Ja sitten siihen muuhun liikuntaan.
Lenkkeilyn lisäksi minulla oli tänään piiiiiiiiiiiiiiitkän pitkästä aikaa salipäivä. Ja voi sitä riemua, kun sinne pääsi.
Kyllä se vaan on mukavaa, vaikka kevyesti aloitinkin. On se vaan mukavaa.
En malttaisi edes odottaa, että saan läskin sulatettua niiden jäntevien lihasten päältä, joita minulla tuolla kaiken tämän läskin alla on. Siellä on muutenkin tosi vetävän näköinen nainen. Urheilullinen ja jäntevä. Ja nuori. Ja älykäs. ;)
Tässä kohtaa ihan ärsyttää se, että onkin pitänyt tälläinen kuorma kasata itselleen kannettavaksi.
Toisaalta, onpahan jotain tehtävää.
Kivaa liikuntaa, parempi mieli. Niin se on.
En tiedä mistä johtuu vai johtuuko mistään, mutta olen erittäin hyvällä tuulella. Olen erittäin tyytyväinen itseeni ja siihen, että lähdin salille ja siihen olotilaan, joka nyt vallitsee. Toivottavasti tämä jatkuu :D
Ja sitten sykemittarin Polar FT60 lukemat salitreenistä:
Kesto: 00:56:55
Kalorit: 313 kcal
Kal.rasva: 44% (eli näin monta prosenttia kaloreista on lähtenyt rasvasta)
Keskisyke: 114
Max.syke: 147
Kommentti: Rasvanpolttokyky parantumassa
Tästä sitä taas lähdetään uuteen suuntaan ja sitä jännityksellä odottelen, mitä tämä suunta tuo eteen!
Silloin kun tuntee olonsa turvonneeksi, on laihtunut. Silloin kun tuntee olonsa hoikaksi, on lihonut. (by SuperSizeMe)
Näin se menee. Kävin nimittäin tänä aamuna puntarilla ja olin valmistautunut hyvin pieneen tiputukseen tai jopa nollaan, ehkä pahimmillaan plussaan. Tunsin oloni todella turvonneeksi. Vaan toisin kävi. Tiputusta 800 grammaa. Kun yhtenä viikonloppuna pidin karkkipäivän, tunsin olon tästä huolimatta hoikaksi perjantai-aamuna. Vaan puntari se silloin näytti 600 grammaa plussaa. On se vaan vänkää.
Normaalisti punnitupäiväni on perjantai, mutta nyt työmatkan vuoksi en ole perjantai-aamuna kotona ja siksi punnitus tapahtui jo tänään. En myöskään halunnut tehdä punnitusta vieraalla puntarilla, jotta taulukko pysyy johdonmukaisena.
Nyt täältä reissun päältä en pääse vieläkään postaamaan kuvia ja reseptiä karppileivästä. Lupaan kunnostautua viimeistään ensi viikolla ja hoitaa tämänkin lupauksen kuntoon. Myös Läskipantterin haaste jää viikonloppuun, mutta lenkille kyllä aion ja kuvankin aion lenkkimaisemista napata.
Normaalisti punnitupäiväni on perjantai, mutta nyt työmatkan vuoksi en ole perjantai-aamuna kotona ja siksi punnitus tapahtui jo tänään. En myöskään halunnut tehdä punnitusta vieraalla puntarilla, jotta taulukko pysyy johdonmukaisena.
Nyt täältä reissun päältä en pääse vieläkään postaamaan kuvia ja reseptiä karppileivästä. Lupaan kunnostautua viimeistään ensi viikolla ja hoitaa tämänkin lupauksen kuntoon. Myös Läskipantterin haaste jää viikonloppuun, mutta lenkille kyllä aion ja kuvankin aion lenkkimaisemista napata.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Näin käy kun syö liikaa! (by Läskipantteri)
Kuten jo aiemmasta postauksestani varmasti pysyitte päättelemään, ei tämä toinen viikko mennytkään kuten strömsjössä. Eli plussaahan sieltä tuli niin, että ropisi. Ei tosin kovin paljon. Nyt kuitenkin alkuviikko mennyt hyvin ja toiveissa on, että ensi viikon punnitustulos onkin sitten jo miinuksen puolella.
Tässä projektissa pitäisi vain pystyä kieltäytymään. Kieltämään itseltään lipsahdukset kokonaan, koska ne kostautuvat saman tien. Viime viikolla vaa'alle astuessani ja tuloksen nähdessäni, oli todella hyvä fiilis ja kaikki tuntui hyvältä. Ja nyt sitten taas, kun loppuviikko menikin ihan miten sattui ja tulos oli tämä, tuntuu ihan pöhköltä koko projekti. Tuleeko tästä mitään, en tiedä. Itsellä kummittelee jo mielessä, että jos tämä juttu ei nyt onnistu, niin ensi keväänä marssin lääkärille ja sanon haluavani siihen leikkaukseen. Sitten loppuu syömiset ja ruuasta nauttimiset loppuiäksi.
Plussalukemani voitte käydä katsomassa omalta tulos-sivultani. En sitä ala nyreissäni edes tähän kirjoittamaan.
Tässä projektissa pitäisi vain pystyä kieltäytymään. Kieltämään itseltään lipsahdukset kokonaan, koska ne kostautuvat saman tien. Viime viikolla vaa'alle astuessani ja tuloksen nähdessäni, oli todella hyvä fiilis ja kaikki tuntui hyvältä. Ja nyt sitten taas, kun loppuviikko menikin ihan miten sattui ja tulos oli tämä, tuntuu ihan pöhköltä koko projekti. Tuleeko tästä mitään, en tiedä. Itsellä kummittelee jo mielessä, että jos tämä juttu ei nyt onnistu, niin ensi keväänä marssin lääkärille ja sanon haluavani siihen leikkaukseen. Sitten loppuu syömiset ja ruuasta nauttimiset loppuiäksi.
Plussalukemani voitte käydä katsomassa omalta tulos-sivultani. En sitä ala nyreissäni edes tähän kirjoittamaan.
tiistai 19. marraskuuta 2013
Valepunnitus (by M)
Ja taas päivän myöhässä raportoimassa
Minun punnituspäiväni valkeni kauniin lumisena eilen aamulla muutaman sadan kilometrin päässä kotoa. En siis käynyt omalla vaa´alla ja se tietysti tekee oman momenttinsa tuohon tulokseen.
Tulos oli siis -1,4kg viikossa, kun "viisari" pysähtyi lukemaan 114,8kg . Tosi hyvä, jos ei ajattele sitä, että plussaa on tullut sitä ennen 1,6kg.
Tärkeintä olisi pitää suunta alamäessä noin pitkässä juoksussa ajatellen.
- Josta juolahtikin mieleen, että ehkä tavoitteita täytyy vähän rukata. Ehkei ne päivämääräiset tavoitteet ole niitä parhaita minun kohdallani. Ehkä laitan vaan kilotavoitteet ilman päivämääriä.
Onneksi olen nainen, sillä naiset saa vaihtaa mielipiteitään :D Ja näin ollen siirryn pian muuttamaan tavoitteeni pelkiksi kilotavoitteiksi.
Haaste
Ennen tavoitteiden rukkaamista kuitenkin minun tulee paljastaa punnerrushaasteen tulos, joka jäi omasta mielestäni hieman alas nysväilypäivien vuoksi. Nysväilypäiviä kertyi reilu kaksi päivää - eli reissupäivät. Onneksi menopäivänä sentään punnersin 30 kertaa. Muuten vain harrastin hyötyliikuntaa siivouksen parissa :D
Saldo viikon punnerrushaasteelle oli siis vaivaiset 300 punnerrusta.
Aika vähän. Mut siitä suunta on sitten taas ylöspäin :)
Tämän viikon haasteen kimppuun yritän käydä huomenissa. Tälle päivälle on kotihommia ja illaksi sitten vähän kyläilyä kaverin luona auttelemassa.
Torstaina suunnittelen salille lähtöä, jos perheen piemmäisen saisi vaikka mummilaan hoitoon. Se on vielä avoin se asia, mut suunnitelmissa on :)
Näillä ajatuksilla tähän viikkoon! Tsemppiä kaikille ! :)
Minun punnituspäiväni valkeni kauniin lumisena eilen aamulla muutaman sadan kilometrin päässä kotoa. En siis käynyt omalla vaa´alla ja se tietysti tekee oman momenttinsa tuohon tulokseen.
Tulos oli siis -1,4kg viikossa, kun "viisari" pysähtyi lukemaan 114,8kg . Tosi hyvä, jos ei ajattele sitä, että plussaa on tullut sitä ennen 1,6kg.
Tärkeintä olisi pitää suunta alamäessä noin pitkässä juoksussa ajatellen.
- Josta juolahtikin mieleen, että ehkä tavoitteita täytyy vähän rukata. Ehkei ne päivämääräiset tavoitteet ole niitä parhaita minun kohdallani. Ehkä laitan vaan kilotavoitteet ilman päivämääriä.
Onneksi olen nainen, sillä naiset saa vaihtaa mielipiteitään :D Ja näin ollen siirryn pian muuttamaan tavoitteeni pelkiksi kilotavoitteiksi.
Haaste
Ennen tavoitteiden rukkaamista kuitenkin minun tulee paljastaa punnerrushaasteen tulos, joka jäi omasta mielestäni hieman alas nysväilypäivien vuoksi. Nysväilypäiviä kertyi reilu kaksi päivää - eli reissupäivät. Onneksi menopäivänä sentään punnersin 30 kertaa. Muuten vain harrastin hyötyliikuntaa siivouksen parissa :D
Saldo viikon punnerrushaasteelle oli siis vaivaiset 300 punnerrusta.
Aika vähän. Mut siitä suunta on sitten taas ylöspäin :)
Tämän viikon haasteen kimppuun yritän käydä huomenissa. Tälle päivälle on kotihommia ja illaksi sitten vähän kyläilyä kaverin luona auttelemassa.
Torstaina suunnittelen salille lähtöä, jos perheen piemmäisen saisi vaikka mummilaan hoitoon. Se on vielä avoin se asia, mut suunnitelmissa on :)
Näillä ajatuksilla tähän viikkoon! Tsemppiä kaikille ! :)
Miksi minusta tuli näin lihava? (by SuperSizeMe)
Siihen on kaksi erittäin hyvää syytä: loistava ruokahalu ja laiskuus. Tämä nyt hieman kärjistäen, mutta onhan se totta.
Painoin syntyessäni 4000 grammaa, mikä ei ole ollenkaan huonosti. Vauvakirjaani inhokki- ja lempiruokien kohdalle äitini on kirjoittanut vain "Ruokahalu mahtava!". Tämä puoli on siis ollut kunnossa syntymästä saakka.
Liikunta. Olin mielestäni aika eläväinen lapsi ja nuorena tuli harrastettua paljonkin liikunnallisia aktiviteetteja. Vielä lukiossa pelasin enemmän tai vähemmän aktiivisesti salibandya, mutta iso olin silti. Varmasti yli 100 kiloa.
Sitten lukion jälkeen aktiivinen liikunta jäi ja paino nousi ehkä 127 kiloon ennen kuin heräsin tilanteeseen. Onnistuin tiputtamaan painon noin 90 kiloon lenkkeillen pitkin Jäämeren rantoja. Vaan paino se tuli salakavalasti takaisin.
Ammattikorkeakoulun aikana paino nousi jo takaisin 120 kiloon ja taas lähdettiin tiputtamaan. Kun tapasin mieheni painoin 99 kiloa. Häissä painoin 105 kiloa ja nyt paino on karannut taas.
Ja tässä sitä ollaan. Muutaman jojoilun jälkeen elämäntaparemontti on työn alla.
Tupakka. Se ei myöskään ole helpottanut painonhallintaa. Jos ei muuta, niin urheillessa keuhkot huutaa hoosiannaa ja välillä on vain liian helppo luovuttaa. Jottei lahduttaminen olisi liian helppoa, olemme Omnivoren kanssa päättäneet lopettaa tupakoinnin itsenäisyyspäiväviikonlopun jälkeen.
Voipi siis olla, että joulukuussa postaukset tulevat sisältämään myös tupakanhimon tuskaa, mutta kyllä tästäkin selvitään. Ainakin tämä on täydellinen elämäntaparemontti. Jos paheiden määrä on vakio, niin jään mielenkiinnolla odottamaan uusia paheita ruoan ja tupakan tilalle. Ehkä toinen voisi korvaantua liikunnalla?
Painoin syntyessäni 4000 grammaa, mikä ei ole ollenkaan huonosti. Vauvakirjaani inhokki- ja lempiruokien kohdalle äitini on kirjoittanut vain "Ruokahalu mahtava!". Tämä puoli on siis ollut kunnossa syntymästä saakka.
Liikunta. Olin mielestäni aika eläväinen lapsi ja nuorena tuli harrastettua paljonkin liikunnallisia aktiviteetteja. Vielä lukiossa pelasin enemmän tai vähemmän aktiivisesti salibandya, mutta iso olin silti. Varmasti yli 100 kiloa.
Sitten lukion jälkeen aktiivinen liikunta jäi ja paino nousi ehkä 127 kiloon ennen kuin heräsin tilanteeseen. Onnistuin tiputtamaan painon noin 90 kiloon lenkkeillen pitkin Jäämeren rantoja. Vaan paino se tuli salakavalasti takaisin.
Ammattikorkeakoulun aikana paino nousi jo takaisin 120 kiloon ja taas lähdettiin tiputtamaan. Kun tapasin mieheni painoin 99 kiloa. Häissä painoin 105 kiloa ja nyt paino on karannut taas.
Ja tässä sitä ollaan. Muutaman jojoilun jälkeen elämäntaparemontti on työn alla.
Tupakka. Se ei myöskään ole helpottanut painonhallintaa. Jos ei muuta, niin urheillessa keuhkot huutaa hoosiannaa ja välillä on vain liian helppo luovuttaa. Jottei lahduttaminen olisi liian helppoa, olemme Omnivoren kanssa päättäneet lopettaa tupakoinnin itsenäisyyspäiväviikonlopun jälkeen.
Voipi siis olla, että joulukuussa postaukset tulevat sisältämään myös tupakanhimon tuskaa, mutta kyllä tästäkin selvitään. Ainakin tämä on täydellinen elämäntaparemontti. Jos paheiden määrä on vakio, niin jään mielenkiinnolla odottamaan uusia paheita ruoan ja tupakan tilalle. Ehkä toinen voisi korvaantua liikunnalla?
maanantai 18. marraskuuta 2013
Taistele! (by Läskipantteri)
Kuinka helppoa on antaa vain mennä, ei tällä niin väliä. Viime viikon punnitustulokseni jälkeen olenkin taas retkahtanut. Olkoonkin syynä työpaikan pikkujoulut tai flunssa, mutta oi että, kun syöminen on kivaa.
Naurettavaksi tämän tekee se, että tiedän koko ajan tekeväni väärin. Väärin nimenomaan itseäni kohtaan. Edes puoli kiloa viikossa.. tällä hetkellä kamppailen sen eteen, että pysyisin edes alkupainosta mitattuna miinuksen puolella, tällä kyseisellä pudotusviikolla. Taistelua siis käydään uusien ja vanhojen tapojen välillä.
Näistä ateriankorvikkeista ajattelin kuitenkin mainita muutaman sanan. Tällä hetkellä, jos kyseessä on siis hyvä päivä, ateriani koostuu neljästä tai viidestä erilaisesta nurtrilet/allevo/naturdiet -juomasta. Itse olen tykästynyt eniten naturdiet suklaa tai suklaabanaani -juomaan (kaloreita 330 millilitran purkissa 180). Aamupalaksi olen tykännyt nauttia nutriletin tasty tropical -smoothien. Sitä kun lipittää, niin melkein voisi kuvitella juovansa appelsiinimehua. Kaloreita 330 millilitran purkissa on 210. Näiden purkkien lisäksi, olen juonu normaalisti päivän aikana kahvia ja light-limua, mutta pyrkinyt lisäämään veden juomista. Työpöydän kulmalle kun muistaa otta puolen litran pullon ja sen muutaman kerran päivän aikana käy täyttämässä, niin hyvä. Joskus se tosin unohtuu.
Onko nälkä? No ei ole. En tiedä kyllä, onko meillä tässä hyvinvointiyhteiskunnassa ikinä edes mahdollisuutta tuntea nälkää, mutta näiden litkujen kanssa, ei kyllä tule mitenkään "heikko" tai muuten kummallinen olo. Välillä on hiukan viluttanut ja päätä särkenyt, mutta luulen, että se kuuluu asiaan. Päänsäryn veikkaisin liittyvän sokerin saantiin. Samoin, kun uusi oire: pahanhajuinen hengitys. Yksi päivä ns. tällä tiukalla tavalla, niin johan henki haisee kuolemalle. Suu on kuiva (vaikka kuinka juot sitä vettä) ja löyhkä on sanoinkuvaamaton. Todistetusti löyhkä menee heti ohi, kun syö jotain hiilihydraattipitoista, voileipää, karkkia tms. Kummallista, mistähän tämäkin johtuu? Jää muuten pusuttelut vähemmälle laihdutusproggiksen aikana.
ps. Vaikka olen näihin Madagasgarin haasteisiin ollut heikko osallistumaan. Heitän silti teille tälle viikolle haasteen: tee noin 1 tunnin kävelylenkki ja lenkin aikana, ota valokuva omasta lenkkimaastostasi (puusta, kivestä ylämäestä) Postaa kuvasi blogiin ja kerro vaikka samalla, miltä kävelylenkki tuntui.
Naurettavaksi tämän tekee se, että tiedän koko ajan tekeväni väärin. Väärin nimenomaan itseäni kohtaan. Edes puoli kiloa viikossa.. tällä hetkellä kamppailen sen eteen, että pysyisin edes alkupainosta mitattuna miinuksen puolella, tällä kyseisellä pudotusviikolla. Taistelua siis käydään uusien ja vanhojen tapojen välillä.
Näistä ateriankorvikkeista ajattelin kuitenkin mainita muutaman sanan. Tällä hetkellä, jos kyseessä on siis hyvä päivä, ateriani koostuu neljästä tai viidestä erilaisesta nurtrilet/allevo/naturdiet -juomasta. Itse olen tykästynyt eniten naturdiet suklaa tai suklaabanaani -juomaan (kaloreita 330 millilitran purkissa 180). Aamupalaksi olen tykännyt nauttia nutriletin tasty tropical -smoothien. Sitä kun lipittää, niin melkein voisi kuvitella juovansa appelsiinimehua. Kaloreita 330 millilitran purkissa on 210. Näiden purkkien lisäksi, olen juonu normaalisti päivän aikana kahvia ja light-limua, mutta pyrkinyt lisäämään veden juomista. Työpöydän kulmalle kun muistaa otta puolen litran pullon ja sen muutaman kerran päivän aikana käy täyttämässä, niin hyvä. Joskus se tosin unohtuu.
Onko nälkä? No ei ole. En tiedä kyllä, onko meillä tässä hyvinvointiyhteiskunnassa ikinä edes mahdollisuutta tuntea nälkää, mutta näiden litkujen kanssa, ei kyllä tule mitenkään "heikko" tai muuten kummallinen olo. Välillä on hiukan viluttanut ja päätä särkenyt, mutta luulen, että se kuuluu asiaan. Päänsäryn veikkaisin liittyvän sokerin saantiin. Samoin, kun uusi oire: pahanhajuinen hengitys. Yksi päivä ns. tällä tiukalla tavalla, niin johan henki haisee kuolemalle. Suu on kuiva (vaikka kuinka juot sitä vettä) ja löyhkä on sanoinkuvaamaton. Todistetusti löyhkä menee heti ohi, kun syö jotain hiilihydraattipitoista, voileipää, karkkia tms. Kummallista, mistähän tämäkin johtuu? Jää muuten pusuttelut vähemmälle laihdutusproggiksen aikana.
ps. Vaikka olen näihin Madagasgarin haasteisiin ollut heikko osallistumaan. Heitän silti teille tälle viikolle haasteen: tee noin 1 tunnin kävelylenkki ja lenkin aikana, ota valokuva omasta lenkkimaastostasi (puusta, kivestä ylämäestä) Postaa kuvasi blogiin ja kerro vaikka samalla, miltä kävelylenkki tuntui.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Punttijuntin minäkuva (by Omnivore)
Minulla on varsin mittava historia taistelusta ylimääräisiä
senttejä vastaan. Oma kasvuspurttini alkoi jo 10-vuotiaana ja kuudenteen
luokkaan mennessä olin jo saavuttanut seuraavat mitat: 180 cm ja 100 kiloa, ei
siis enää mikään pikkupoika. Muistan vielä hyvin, kuinka joidenkin
luokkatovereideni vanhemmat olivat kyselleet heiltä, että olenko minä joku
auskultoiva opiskelija.
Yläasteelle siirtyessäni koostani oli merkittävää hyötyä,
koska harva sen ikäinen uskalsi edes uhitella minulle ja valitettavasti täytyy
myöntää, että itse otinkin osaa noihin siirtymäriitteihin enemmän kiusaajan
roolissa kuin kiusattuna. Mutta koulun lääkärintarkistuksessa, minun painoani
kauhisteltiin ja peloteltiin kaikenlaisilla sairauksilla ja vaivoilla. Siispä
minä päätin noudattaa lääkärin ja terveydenhoitajan neuvoja ja aloittaa
laihdutuskuurin.
Olin tuolloin juuri kiinnostunut punttien nostelusta ja
kehonrakennuksesta, luin paljon alan lehtiä ja kirjallisuutta. Siispä tapani
pudottaa painoa heijasteli suoraan tuota maailmaa – noudatin suoraan Arnold
Schwarzeneggerin harjoitus-ohjelmaa, jonka olin löytänyt jostain kirjasta. Tämä
tarkoitti punttisalia kuusi kertaa viikossa, pitkiä pyörälenkkejä vähintään
kolmesti viikossa ja tiukkaa vähärasvaista ruokavaliota eli tonnikalaa vedessä,
raejuustoa ja ananasta jne.
En enää muista kuinka kauan noudatin tuota ohjelmaa, mutta
kun painoni oli tippunut 105 kilosta 83,7 kiloon, olin pahasti pettynyt. En
näyttänyt yhtään paremmalta, en varsinkaan kehonrakentajalta. Ainoa tulos
tuosta työstä oli painon putoaminen. Silloin tajusin ensimmäisen kerran kuinka
merkittävä asia minä-kuva on. Tunsin itseni liian pieneksi, peilikuvani ei
näyttänyt enää minulta, olin muuttunut heikommaksi ja yleensäkin tunsin itseni
petetyksi – varsinkaan kun en kokenut, että olisin ollut mitenkään terveempi
kuin aikaisemmin.
Tuon jälkeen annoinkin painoni kohota takaisin sadan kilon
paremmalle puolelle ja olen sen siellä myös pitänyt. Olen vuosien varrella
kuitenkin jojoillut tuon rajan yläpuolella, parhaimmillaan olen painanut yli
135 kiloa, armeijassa aliupseeri-koulun jälkeen painoin melko tasan 100 kiloa.
Tavatessani vaimoni painoin 105kg, naimisiin mennessämme noin 110kg ja ennen
tämän viimeisimmän ”laihdutuksen” aloittamista painoin noin 120kg. Itselleni on
aina painoa tärkeäpää ollut sentit, se miltä näytän ja se miltä minusta tuntuu.
En ole siis puntarin orja, ja se on varmasti hyvä asia, koska olen
parhaimmillaan nähnyt painoni nousevan ”karkkipäivän” jälkeen melkein viisi
kiloa.
Olen noudattanut erilaisia ruokavalioita ihan tavallisesta
kehonrakentaja-tyyppisestä ruokavaliosta, matala hiilihydraattisen kautta aina
nestemäiseen ruokavalioon (ei, en tarkoita olutta). Olen syönyt joskus kuusi
kertaa päivässä, joskus taas on paastottu tai jotain siltä väliltä. Joskus olen
harrastanut enemmän tai vähemmän aerobista liikuntaa, aamulla ennen aamiaista,
joskus illalla. Kaikki tavat ovat toimineet minulle, jotkut paremmin ja toiset
huonommin. Ainoa vakio omassa elämässäni on joitakin pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta
ollut voimaharjoittelu.
Tulen tässä blogissa kirjoittamaan omasta ruokavaliostani,
harjoittelustani ja asiaan liittyvistä tietolähteistä, uutisista ja mielipiteistä.
En ole asiantuntija, enkä ekspertti, ainoastaan asiasta kiinnostunut
harrastaja.
lauantai 16. marraskuuta 2013
Näkyviä muutoksia painon tippumisesta (by SuperSizeMe)
Ensinnäkin. Pahoittelut, että en ehtinyt eilen päivitellä punnituksen tuloksia tänne blogiin. Punnituksen kyllä tein eilen, mutta muutoin päivä oli niin vauhdikas, että koneella en ehtinyt istua lainkaan.
Toiseksi. Pääsin eräänlaisen etapin ohi eilen. Punnituksen mukaan painoa on tippunut nyt yhteensä 15,1 kiloa. Seuraava askelmerkki on sitten 20 kiloa. Ehkä jo tammikuun lopussa olemme täällä...?
Toiseksi. Pääsin eräänlaisen etapin ohi eilen. Punnituksen mukaan painoa on tippunut nyt yhteensä 15,1 kiloa. Seuraava askelmerkki on sitten 20 kiloa. Ehkä jo tammikuun lopussa olemme täällä...?
Kolmanneksi. Ensimmäiset merkit laihtumisesta ovat ulkoisesti näkyvissä: rintaliivien kupit on tyhjentyneet. Se olikin se ainoa paikka josta minun ei tarvitsisi laihtua. Mutta pitää nyt vain iloita, että jossain sentään näkyy :)
Neljänneksi. Tervetuloa mukaan kunto- ja laihdutustalkoisiin Omnivore. Toivottavasti jo sunnuntaina kuulemme hänen taustoistaan. Samalla lupaan Madagaskarille, että otan "haasteen" myös vastaan. Kertoilen ensi viikolla itsekin tarkemmin taustoja eli "miksi minusta tuli näin lihava".
torstai 14. marraskuuta 2013
Ei voi kotiäidin elämä olla niin kiireistä... (by M)
... enkä uskoisi itsekään, ellen eläisi tätä elämää.
Ehkä se johtuu siitä, että olen bookannut päiväni täyteen - jos en kerhoja, harrastuksia ja muita tapaamisia ystävien kanssa, niin kalenterista löytyy kotitöitä askarreltavaksi lähes joka päivälle niiden normaalien lisäksi.
Toisaalta on myönnettävä, että viimepäivinä nekin normaalit on jääneet hieman juoksemaan jälkeen.
Mutta yhtä kaikki, kiirettä pitää.
Maanantain punnitus
Maanantai-aamuna hyppäsin vaa´alle kauhunsekaisin tuntein, enkä joutunut ollenkaan pettymään kauhuni kanssa. Plussaa tuli niin, että ropina kävi.
Vaaka suorastaan kirmasi iloiseen 116,2kg (+1kg) lukemaan, joka tarkoitti siis kilon lisäystä edelliseen maanantaihin ja melkein kahden kilon lisäystä sitä edeltäneeseen perjantaihin, jonka lukema oli alhaisin muutamaan kuukauteen.
Noh, en aio silti vaipua synkkyyteen, enkä siis vaipunut. Takana oli viikko reipasta vatsalihastreeniä (joka on tietysti yksipuolista, mut ei murehdita sitä nyt) ja hyvä mieli siitä. Ja maanantaina alkaneelle viikolle oli suunniteltuna sitten jo uusi haaste!
Kaiken kiireen, menojen, siivousten ja muun keskellä olenkin sitten reippaana naisihmisenä punnertanut itselleni lukemia, joita en todellakaan arvannut saavani.
Vaikka olenkin joutunut pääasiassa punnertaa kevyestä polviasennosta, niin en anna sen pilata tätä iloa siitä, että olen, yhtä kaikki, tehnyt liikkeet.
Ja ah, sitä kolotusta rintalihaksistossa ja ojentajissa. (huom! Ojentajapunnerrukset on sallittu! )
Liikuntaa ja pieniä voittoja
Tällä viikolla olen harrastanut punnerrusten lisäksi myös hyvin vähän muuta liikuntaa. Liikunta on toiveisiini nähden harmittavan vähäistä, mutta en anna sen lannistaa. Tulee vielä aika, kun ehdin paremmin ja siihen asti mennään sillä millä päästään eteenpäin vaikka sitten pikkuaskelin.
Eli se liikunta ja ne voitot!
Tai yksi voitto oikeastaan.
Tarina alkaa...
Olen alkanut kuntoilla yhdessä ystäväni kanssa. Kuntoiluun liittyy lenkkeilyä ja haasteita (olen hänet haastanut myös näihin samoihin haasteisiin). Viimeviikolla vatsarutisteltiin koko viikko ahkerasti, muttei kumpikaan olisi uskonut kuinka paljon sillä on vaikutusta.
Eilen päätimme pitää kahvakuulatreenipäivän. - Noh, kahvakuulatreenivideo oli hukassa, joten päädyimme sitten kotijumppaamaan KuntoPlus-lehden mukana tulleen videon "Litteä vatsa, vahva selkä" - mukaan. Ja kun video kuitenkin painottui vatsa- ja selkälihaksiin, niin oli erinomaisen hienoa huomata, että vain selkälihasliikkeet tekivät tiukkaa.
Helpoimman tason vatsalihasliikkeet eivät suorastaan tuntuneet missään muualla kuin niskassa ja kaulassa ( :D ).
Ei mennyt viikko hukkaan vatsalihasliikkeitä!
Tästä saimme varmasti kumpikin tsemppiä jatkaa harjoituksia ja ainakin omalla kohdalla punnerrukset ovat maistuneet makeammilta tuon huomion jälkeen :)
Ja jumpan jälkeen sitten lenkkeiltiin vielä noin 5km.
Muita ajatuksia
.. ja niitähän riittää. Toisinaan toivoisin vaan, että joku olisi niitä ajatuksia jäsentelemässä hieman selkeämmäksi kokonaisuudeksi.
Henkilökohtaista oikolukijaa tarvittaisiin etenkin näihin hetkiin, kun kirjoitan pää suhisten postausta asioista, joita olen keksinyt ja miettinyt ja unohtanut ja taas keksinyt monen päivän aikana ehtimättä kirjoittaa niitä missään kohtaa ylös.
Toisaalta on ehkä myös niin, että minä se vain olen tälläinen.
Ainakin nyt.
Joku kerta kirjoitan postauksen siitä (näin läskiaiheisessa blogissa kun ollaan), että milloin minusta tuli lihava - tai että milloin minusta ei tullut laiha, tai hoikka, tai edes normaalipainoinen.
Syy on tietenkin jonkun muun kuin minun - luonnollisesti. ;)
Ja joku kerta ehkä valotan hieman lisää myös itsestäni. Mitään kunnollista esittelyä emme ole tainneet kukaan vielä tehdä.
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin lopettelen...
... heti sen jälkeen, kun varoitan, etten ehkä maanantaina taaskaaaaan ole kertomassa tulostani.
Olen nimittäin matkoilla huomisaamusta lähtien enkä tiedä koska palaan.
Toivotan siis kaikille lukijoille hyvää loppuviikkoa ja marraskuun puoliväliä!
Ehkä se johtuu siitä, että olen bookannut päiväni täyteen - jos en kerhoja, harrastuksia ja muita tapaamisia ystävien kanssa, niin kalenterista löytyy kotitöitä askarreltavaksi lähes joka päivälle niiden normaalien lisäksi.
Toisaalta on myönnettävä, että viimepäivinä nekin normaalit on jääneet hieman juoksemaan jälkeen.
Mutta yhtä kaikki, kiirettä pitää.
Maanantain punnitus
Maanantai-aamuna hyppäsin vaa´alle kauhunsekaisin tuntein, enkä joutunut ollenkaan pettymään kauhuni kanssa. Plussaa tuli niin, että ropina kävi.
Vaaka suorastaan kirmasi iloiseen 116,2kg (+1kg) lukemaan, joka tarkoitti siis kilon lisäystä edelliseen maanantaihin ja melkein kahden kilon lisäystä sitä edeltäneeseen perjantaihin, jonka lukema oli alhaisin muutamaan kuukauteen.
Noh, en aio silti vaipua synkkyyteen, enkä siis vaipunut. Takana oli viikko reipasta vatsalihastreeniä (joka on tietysti yksipuolista, mut ei murehdita sitä nyt) ja hyvä mieli siitä. Ja maanantaina alkaneelle viikolle oli suunniteltuna sitten jo uusi haaste!
Kaiken kiireen, menojen, siivousten ja muun keskellä olenkin sitten reippaana naisihmisenä punnertanut itselleni lukemia, joita en todellakaan arvannut saavani.
Vaikka olenkin joutunut pääasiassa punnertaa kevyestä polviasennosta, niin en anna sen pilata tätä iloa siitä, että olen, yhtä kaikki, tehnyt liikkeet.
Ja ah, sitä kolotusta rintalihaksistossa ja ojentajissa. (huom! Ojentajapunnerrukset on sallittu! )
Liikuntaa ja pieniä voittoja
Tällä viikolla olen harrastanut punnerrusten lisäksi myös hyvin vähän muuta liikuntaa. Liikunta on toiveisiini nähden harmittavan vähäistä, mutta en anna sen lannistaa. Tulee vielä aika, kun ehdin paremmin ja siihen asti mennään sillä millä päästään eteenpäin vaikka sitten pikkuaskelin.
Eli se liikunta ja ne voitot!
Tai yksi voitto oikeastaan.
Tarina alkaa...
Olen alkanut kuntoilla yhdessä ystäväni kanssa. Kuntoiluun liittyy lenkkeilyä ja haasteita (olen hänet haastanut myös näihin samoihin haasteisiin). Viimeviikolla vatsarutisteltiin koko viikko ahkerasti, muttei kumpikaan olisi uskonut kuinka paljon sillä on vaikutusta.
Eilen päätimme pitää kahvakuulatreenipäivän. - Noh, kahvakuulatreenivideo oli hukassa, joten päädyimme sitten kotijumppaamaan KuntoPlus-lehden mukana tulleen videon "Litteä vatsa, vahva selkä" - mukaan. Ja kun video kuitenkin painottui vatsa- ja selkälihaksiin, niin oli erinomaisen hienoa huomata, että vain selkälihasliikkeet tekivät tiukkaa.
Helpoimman tason vatsalihasliikkeet eivät suorastaan tuntuneet missään muualla kuin niskassa ja kaulassa ( :D ).
Ei mennyt viikko hukkaan vatsalihasliikkeitä!
Tästä saimme varmasti kumpikin tsemppiä jatkaa harjoituksia ja ainakin omalla kohdalla punnerrukset ovat maistuneet makeammilta tuon huomion jälkeen :)
Ja jumpan jälkeen sitten lenkkeiltiin vielä noin 5km.
Muita ajatuksia
.. ja niitähän riittää. Toisinaan toivoisin vaan, että joku olisi niitä ajatuksia jäsentelemässä hieman selkeämmäksi kokonaisuudeksi.
Henkilökohtaista oikolukijaa tarvittaisiin etenkin näihin hetkiin, kun kirjoitan pää suhisten postausta asioista, joita olen keksinyt ja miettinyt ja unohtanut ja taas keksinyt monen päivän aikana ehtimättä kirjoittaa niitä missään kohtaa ylös.
Toisaalta on ehkä myös niin, että minä se vain olen tälläinen.
Ainakin nyt.
Joku kerta kirjoitan postauksen siitä (näin läskiaiheisessa blogissa kun ollaan), että milloin minusta tuli lihava - tai että milloin minusta ei tullut laiha, tai hoikka, tai edes normaalipainoinen.
Syy on tietenkin jonkun muun kuin minun - luonnollisesti. ;)
Ja joku kerta ehkä valotan hieman lisää myös itsestäni. Mitään kunnollista esittelyä emme ole tainneet kukaan vielä tehdä.
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin lopettelen...
... heti sen jälkeen, kun varoitan, etten ehkä maanantaina taaskaaaaan ole kertomassa tulostani.
Olen nimittäin matkoilla huomisaamusta lähtien enkä tiedä koska palaan.
Toivotan siis kaikille lukijoille hyvää loppuviikkoa ja marraskuun puoliväliä!
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Surullinen läskisota (by Läskipantteri)
Luin pitkästä aikaa Image-lehdessä vuonna 2007 julkaistun artikkelin Läskisota, jossa toimittaja Pekka Hiltunen avaa lihavuuden vaikutuksia niin yksilölle kuin yhteiskunnassa. Jäin jälleen kerran miettimään itseäni ja sitä, miten lihavuus vaikuttaa elämääni, vai vaikuttaako?
Sanotaan, että lihavat ovat leppoisia. Silti, kun on koko ikänsä näitä kiloja kantanut, ei tämä aina ole niin kovin leppoiselta tuntunut. On ollut koulukiusaamista, ongelmia itsensä hyväksymisen kanssa, epätoivon hetkiä vaatekaupassa ja kyllähän se pistää harmittamaan, kun fyysisesti ei pysy aina muiden perässä.
Kuitenkin se, mikä saa eniten surulliseksi on välillä tunne, että näiden kilojeni alla olevaa ihmistä ei edes haluta nähdä. Ihmetyttää, miten yhteiskunta voi olla niin raaka, että siinä kun kilojani myös minua, pidetään tietyllä tavoin taakkana. Menen lääkäriin selkäkivun vuoksi, syynä on lihavuus ja tyrkytetään laihdutuslääkkeitä. Sitä, että olin aiemmin viikolla liukastunut jäällä, ei oteta kuuleviin korviinkaan. Ja auta armias, kun vielä näin läskinä poltat tupakkaa, ai ai ai! Ja entäs, kun omaat vielä sukurasitteen sydän-, ja kaiken maailman naistentaudeilla, AI AI AI!
Tiedän vallan hyvin, että ongelmia voi tulla, mutta ainakin tähän päivään asti, olen oikeasti ollut lähes terve kuin pukki. Sairauspoissaoloja töistä tulee normaalin verran, pari flunssaa vuodessa (ja yleensä nekin päivät teen töitä kotona) ja kaiken lisäksi koen olevani vielä hyvä kansalainen taloudellisessa merkityksessä: maksan veroja ja tämän lisäksi tuhlaan kaikki ansaitsemani rahat (hyvään elämään, ruokaan ja muihin kulutushyödykkeisiin), jotta varmasti bruttokansantuote pidetään ylhäällä ja yhteiskunnan rattaat pyörimässä.
Ihan siis tiedoksi lääkäreille, kanssaihmisille, työkavereille, läheisille. Se, että silloin tällöin, epähuomiossa(?), sanotte: "Ai että, ooks sä laihtunut (NO EN OLE!)", "Voi vitsi kun toi uusi pusero on hoikentavasti leikattu." (NO OISIT VÄRIÄ KEHUNU!). Tai tanssilattialla tanssin pyörteissä minun kanssani, katsotte toista lihavaa ihmistä ja tokaisetta "Kato nyt tuotakin, ruoka-aikaan on oltu kotona." (NO MITÄ V*UA??). Ihan siis kaikille, kaikella rakkaudella ja kunnioituksella: Kannataisi joskus hiukan miettiä, mitä sanoo! Ei sillä, että tämä paksu nahkani haavoittuisi tai itsetuntoni nollaantuisi, mutta onko tosiaan niin, että lihavia ihmisiä pidetään "huonompina" kuin kaikkia muita ja, että lihavuus on asia, jolla saa yleisesti ja julkisesti vitsailla?
ps. viikkotulos -3,4 kg. Nutrauksella muutamia poikkeuksia lukuunottamatta: viikonloppuna broiler- ja kalakeittoa ja muutama voileipä plus isänpäivä-mässytykset (kaakkua ja ravintolaruokaa) ja eilen illalla munakasta. Ei se syöty ruoka, vaan se kalorimäärä!
Sanotaan, että lihavat ovat leppoisia. Silti, kun on koko ikänsä näitä kiloja kantanut, ei tämä aina ole niin kovin leppoiselta tuntunut. On ollut koulukiusaamista, ongelmia itsensä hyväksymisen kanssa, epätoivon hetkiä vaatekaupassa ja kyllähän se pistää harmittamaan, kun fyysisesti ei pysy aina muiden perässä.
Kuitenkin se, mikä saa eniten surulliseksi on välillä tunne, että näiden kilojeni alla olevaa ihmistä ei edes haluta nähdä. Ihmetyttää, miten yhteiskunta voi olla niin raaka, että siinä kun kilojani myös minua, pidetään tietyllä tavoin taakkana. Menen lääkäriin selkäkivun vuoksi, syynä on lihavuus ja tyrkytetään laihdutuslääkkeitä. Sitä, että olin aiemmin viikolla liukastunut jäällä, ei oteta kuuleviin korviinkaan. Ja auta armias, kun vielä näin läskinä poltat tupakkaa, ai ai ai! Ja entäs, kun omaat vielä sukurasitteen sydän-, ja kaiken maailman naistentaudeilla, AI AI AI!
Tiedän vallan hyvin, että ongelmia voi tulla, mutta ainakin tähän päivään asti, olen oikeasti ollut lähes terve kuin pukki. Sairauspoissaoloja töistä tulee normaalin verran, pari flunssaa vuodessa (ja yleensä nekin päivät teen töitä kotona) ja kaiken lisäksi koen olevani vielä hyvä kansalainen taloudellisessa merkityksessä: maksan veroja ja tämän lisäksi tuhlaan kaikki ansaitsemani rahat (hyvään elämään, ruokaan ja muihin kulutushyödykkeisiin), jotta varmasti bruttokansantuote pidetään ylhäällä ja yhteiskunnan rattaat pyörimässä.
Ihan siis tiedoksi lääkäreille, kanssaihmisille, työkavereille, läheisille. Se, että silloin tällöin, epähuomiossa(?), sanotte: "Ai että, ooks sä laihtunut (NO EN OLE!)", "Voi vitsi kun toi uusi pusero on hoikentavasti leikattu." (NO OISIT VÄRIÄ KEHUNU!). Tai tanssilattialla tanssin pyörteissä minun kanssani, katsotte toista lihavaa ihmistä ja tokaisetta "Kato nyt tuotakin, ruoka-aikaan on oltu kotona." (NO MITÄ V*UA??). Ihan siis kaikille, kaikella rakkaudella ja kunnioituksella: Kannataisi joskus hiukan miettiä, mitä sanoo! Ei sillä, että tämä paksu nahkani haavoittuisi tai itsetuntoni nollaantuisi, mutta onko tosiaan niin, että lihavia ihmisiä pidetään "huonompina" kuin kaikkia muita ja, että lihavuus on asia, jolla saa yleisesti ja julkisesti vitsailla?
ps. viikkotulos -3,4 kg. Nutrauksella muutamia poikkeuksia lukuunottamatta: viikonloppuna broiler- ja kalakeittoa ja muutama voileipä plus isänpäivä-mässytykset (kaakkua ja ravintolaruokaa) ja eilen illalla munakasta. Ei se syöty ruoka, vaan se kalorimäärä!
tiistai 12. marraskuuta 2013
Vähähiilihydraattinen kesäkurpitsa-jauheliha -laatikko aka. zucchinilasagne (by SuperSizeMe)
SuperSizeMe:n kokeileva keittiö raportoi:
Koska leivän leipominen nyt vähän jäi, niin tässäpä oiva vinkki karppaajille, jolla voit tehdä "lasagnea". Tällähän ei todellisuudessa ole mitään tekemistä lasagnen kanssa, mutta toisaalta paljonkin. Maku ainakin on allekirjoittaneen mielestä loistava.
Itse tein alla olevalla reseptillä kaksi isoa laatikollista ruokaa. Suosin yleensäkin isojen määrien kokkaamista, koska olen todella laiska kokki. Oikeastaan vihaan ruoanlaittoa, vaikkakaan en ole mitenkään erityisen huono kokki.
Mutta sitten itse asiaan.
800 grammaa jauhelihaa (sikanauta käy ihan hyvin ja kustannukset pysyy kurissa) / hiilareita 0 g sadassa grammassa
2 sipulia eli noin 100 g sipulia / hiilihydraatteja4,8 g sadassa grammassa
1500 grammaa kesäkurpitsaa eli hienommin sanottuna zucchinia / hiilareita 2,5 g sadassa grammassa
4 dl ruokakermaa / hiilareita 3,8 g desissä (näissä voi olla eroja, kannattaa lukea tuoteseloste tarkkaan)
2,5 dl juustoruokakermaa / hiilareita 5 g desissä
500 g paseerattua tomaattia / hiilareita 4,2 g sadassa grammassa
Mausteita oman maun mukaan
Juustoa laatikoiden päälle / hiilareita 0 g sadassa grammassa (HUOM! Joissakin juustoissa on hiilareita, eli ole tarkkana)
1. Ruskista jauheliha ja sipuli - mausta oman maun mukaan
2. Pilko kesäkurpitsat vuokiin ja lisää joukkoon ruskistettu jauheliha ja sipuli
3. Lisää joukkoon kerma, juustokerma ja paseerattu tomaatti
4. Sekoita kaikki aineet hyvin keskenään (sekoitus onnistuu ihan hyvin vuoassa)
5. Lisää juustoa laatikoiden päälle
6. Laita uuniin ja anna paistua 225 asteessa noin 30 - 40 minuuttia (kunnes juusto on ruskistunut)
Hiilareita koko komeus sisältää 91 grammaa eli kun tästä määrästä tulee kaksi laatikkoa, on yhdessä laatikossa silloin 45,5. Kukaan ei myöskään pysty syömään koko laatikkoa kerralla vaan tästä syö annoskoosta riippuen 4-6 kertaa, jolloin yhdessä annoksessa hiilareita on 11,38 - 7,58 grammaa. Minä ja mieheni saadaan yleensä 4 annosta per laatikko eli hiilareita tulee meillä 11,38 g annoksesta.
Koska leivän leipominen nyt vähän jäi, niin tässäpä oiva vinkki karppaajille, jolla voit tehdä "lasagnea". Tällähän ei todellisuudessa ole mitään tekemistä lasagnen kanssa, mutta toisaalta paljonkin. Maku ainakin on allekirjoittaneen mielestä loistava.
Itse tein alla olevalla reseptillä kaksi isoa laatikollista ruokaa. Suosin yleensäkin isojen määrien kokkaamista, koska olen todella laiska kokki. Oikeastaan vihaan ruoanlaittoa, vaikkakaan en ole mitenkään erityisen huono kokki.
Mutta sitten itse asiaan.
800 grammaa jauhelihaa (sikanauta käy ihan hyvin ja kustannukset pysyy kurissa) / hiilareita 0 g sadassa grammassa
2 sipulia eli noin 100 g sipulia / hiilihydraatteja4,8 g sadassa grammassa
1500 grammaa kesäkurpitsaa eli hienommin sanottuna zucchinia / hiilareita 2,5 g sadassa grammassa
4 dl ruokakermaa / hiilareita 3,8 g desissä (näissä voi olla eroja, kannattaa lukea tuoteseloste tarkkaan)
2,5 dl juustoruokakermaa / hiilareita 5 g desissä
500 g paseerattua tomaattia / hiilareita 4,2 g sadassa grammassa
Mausteita oman maun mukaan
Juustoa laatikoiden päälle / hiilareita 0 g sadassa grammassa (HUOM! Joissakin juustoissa on hiilareita, eli ole tarkkana)
1. Ruskista jauheliha ja sipuli - mausta oman maun mukaan
2. Pilko kesäkurpitsat vuokiin ja lisää joukkoon ruskistettu jauheliha ja sipuli
3. Lisää joukkoon kerma, juustokerma ja paseerattu tomaatti
4. Sekoita kaikki aineet hyvin keskenään (sekoitus onnistuu ihan hyvin vuoassa)
5. Lisää juustoa laatikoiden päälle
6. Laita uuniin ja anna paistua 225 asteessa noin 30 - 40 minuuttia (kunnes juusto on ruskistunut)
Hiilareita koko komeus sisältää 91 grammaa eli kun tästä määrästä tulee kaksi laatikkoa, on yhdessä laatikossa silloin 45,5. Kukaan ei myöskään pysty syömään koko laatikkoa kerralla vaan tästä syö annoskoosta riippuen 4-6 kertaa, jolloin yhdessä annoksessa hiilareita on 11,38 - 7,58 grammaa. Minä ja mieheni saadaan yleensä 4 annosta per laatikko eli hiilareita tulee meillä 11,38 g annoksesta.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Haasteraportti, uusi haaste ja koottuja selityksiä (M)
Vähiin käy ennen kuin loppuu. Omalta osaltani haaste on nyt suoritettu loppuun enkä aio tehdä enempää.
Oman tulokseni ja ajatukseni haasteesta julkistan postauksen lopussa.
Sitä ennen kootut selitykset huomisen punnitusta varten:
- Kutsut kotona eilen (ja omaleipomat lempiherkut )
- Isänpäiväruokailu anoppilassa tänään
Plussaa on tulossa, kun kaksi päivää on syönyt vaan herkkuja. Turvotus on nyt aika kauheeta jo siis pelkästään eilisen päivän johdosta. Tämänpäiväiset pullat, kakut ja herkkuruuat jälkiruokineen tekevät varmaan oman kivan lisän.
- eli terveisiä vaan sikalasta, tämä emakko voi oikein paksusti :P
Huomenna koittaa paluu arkeen. Onneksi huomenna on mummojumppa illalla ja pääsee sinne edes hieman hikoilemaan enimpiä nesteitä.
Tämä, pian historiaan jäävä viikko on sisältänyt harmittavan vähän liikuntaa. Se on sisältänyt paljon siivoamista ja kutsujen järjestelyä (vieraita oli muuten 10 aikuista ja 5 lasta), leipomista ja arjen pyöritystä siinä sivussa.
Ensiviikolla sitten paremmin laihduttajan elämään sopivaa elämää läskeilyn sijaan.
Haasteraportti
Viikko sitten julkistin haasteen, jonka sisältö oli suunnilleen seuraavanlainen;
- Tee niin paljon vatsalihasliikkeitä kun pystyt viikon aikana.
Sääntönä oli se, että kaikki lasketaan (istumaannousut, rutistukset, jalkojen nostot jne) ja vinoissa sitten se vatsalihaspari laskettiin yhdeksi liikkeeksi.
Maanantaina aloitin vasta iltapäivällä liikkeiden tekemisen ihan hyvällä draivilla. Ekana päivänä sain noin 250 liikettä kasaan.
Seuraavina päivinä en ihan yhtä ahkera ollut, mutta tosiaan jokapäivä tein.
Omaan rutiiniini kuului suoria vatsoja vatsarutistuksina ja istumaannousuina, vinoja vatsoja rutistuksina ja sitten lisäksi suoria vatsoja eri kohdasta jalkojen nostoina.
Ainakin näin alkuun haaste tuntuu hyvältä ajatukselta, vaikka sitten yksinäni täällä haastelisin ja osallistuisin haasteisiini. :D
Tänään illalla tein viimeisen satsin liikkeitä ja pääsin omasta mielestäni kunnioitettavaan lukemaan 1017 liikettä viikossa.
Siitä on hyvä lähteä parantamaan sitten myöhemmin, kun tämä haaste uusiutuu ;)
UUSI HAASTE !
Uusi haaste alkavalle viikolle on taas liikuntapainotteinen. Taisin innostua vatsalihashaasteesta ja näin ollen taas tehdään viikko yhtä liikettä ihan vaan sillä, että siihen tulee hyvä rutiini :D
Eli alkavalla viikolla PUNNERRETAAN!
Säännöt:
Kaikki punnerrukset lasketaan ja jokainen tekee kuntotasonsa mukaan. Eli jos ei pysty suoralla lattialla tekemään, niin sitten jotain vasten ja näin keventäen vastusta.
Suoralla lattialla voi tehdä polvilta, naisten asennossa tai miesten asennossa tai "kylkiasennossa" niin, että alakroppa on kyljellään ja yläkroppa punnertaa.
Viikon aikana saa raportoida edistymistä tai olla raportoimatta. Sunnuntaina sitten tulosten julkistus.
Ja taas mennään! Tsemppiä kaikille!
Oman tulokseni ja ajatukseni haasteesta julkistan postauksen lopussa.
Sitä ennen kootut selitykset huomisen punnitusta varten:
- Kutsut kotona eilen (ja omaleipomat lempiherkut )
- Isänpäiväruokailu anoppilassa tänään
Plussaa on tulossa, kun kaksi päivää on syönyt vaan herkkuja. Turvotus on nyt aika kauheeta jo siis pelkästään eilisen päivän johdosta. Tämänpäiväiset pullat, kakut ja herkkuruuat jälkiruokineen tekevät varmaan oman kivan lisän.
- eli terveisiä vaan sikalasta, tämä emakko voi oikein paksusti :P
Huomenna koittaa paluu arkeen. Onneksi huomenna on mummojumppa illalla ja pääsee sinne edes hieman hikoilemaan enimpiä nesteitä.
Tämä, pian historiaan jäävä viikko on sisältänyt harmittavan vähän liikuntaa. Se on sisältänyt paljon siivoamista ja kutsujen järjestelyä (vieraita oli muuten 10 aikuista ja 5 lasta), leipomista ja arjen pyöritystä siinä sivussa.
Ensiviikolla sitten paremmin laihduttajan elämään sopivaa elämää läskeilyn sijaan.
Haasteraportti
Viikko sitten julkistin haasteen, jonka sisältö oli suunnilleen seuraavanlainen;
- Tee niin paljon vatsalihasliikkeitä kun pystyt viikon aikana.
Sääntönä oli se, että kaikki lasketaan (istumaannousut, rutistukset, jalkojen nostot jne) ja vinoissa sitten se vatsalihaspari laskettiin yhdeksi liikkeeksi.
Maanantaina aloitin vasta iltapäivällä liikkeiden tekemisen ihan hyvällä draivilla. Ekana päivänä sain noin 250 liikettä kasaan.
Seuraavina päivinä en ihan yhtä ahkera ollut, mutta tosiaan jokapäivä tein.
Omaan rutiiniini kuului suoria vatsoja vatsarutistuksina ja istumaannousuina, vinoja vatsoja rutistuksina ja sitten lisäksi suoria vatsoja eri kohdasta jalkojen nostoina.
Ainakin näin alkuun haaste tuntuu hyvältä ajatukselta, vaikka sitten yksinäni täällä haastelisin ja osallistuisin haasteisiini. :D
Tänään illalla tein viimeisen satsin liikkeitä ja pääsin omasta mielestäni kunnioitettavaan lukemaan 1017 liikettä viikossa.
Siitä on hyvä lähteä parantamaan sitten myöhemmin, kun tämä haaste uusiutuu ;)
UUSI HAASTE !
Uusi haaste alkavalle viikolle on taas liikuntapainotteinen. Taisin innostua vatsalihashaasteesta ja näin ollen taas tehdään viikko yhtä liikettä ihan vaan sillä, että siihen tulee hyvä rutiini :D
Eli alkavalla viikolla PUNNERRETAAN!
Säännöt:
Kaikki punnerrukset lasketaan ja jokainen tekee kuntotasonsa mukaan. Eli jos ei pysty suoralla lattialla tekemään, niin sitten jotain vasten ja näin keventäen vastusta.
Suoralla lattialla voi tehdä polvilta, naisten asennossa tai miesten asennossa tai "kylkiasennossa" niin, että alakroppa on kyljellään ja yläkroppa punnertaa.
Viikon aikana saa raportoida edistymistä tai olla raportoimatta. Sunnuntaina sitten tulosten julkistus.
Ja taas mennään! Tsemppiä kaikille!
Nuivana nutraukseen? (by Läskipantteri)
Olen aina suhtautunut hiukan nuivasti kaikkiin hokkuspokkus laihdutustempauksiin. Sinänsä kait terveellä pohjalla tämä oma maailmankatsomus, etten ikinä ole syönyt laihdutuslääkkeitä, ulostuslääkkeitä, en oksennellut, en jättänyt kokonaan syömättä. Painonvartioita ja karppausta olen kokeillut ja molemmista jäi hyvät fiilikset, mutta ne tulokset.. Haihtuivat kuin tuhka tuleen.
Kun on tarpeeksi lihava, tulee epätoivoiseksi. Vaikka kuinka tiedät, että syömällä oikein ja lisäämällä liikuntaa, painosti lähtee alaspäin, ei se riitä. Joka aamu kuin tuijottaa vaa'an lukemia, mieleen tulee vain, että liian pitkä matka. Ehkä aloitankin vasta huomenna.
Luulisin, että tavoitellessa oman elämänsä sankaruutta, kyse on ennenkaikke opittujen tapojen muuttamisesta. Siitä syystä päätin nyt kokeilla ihan jotain hullua, mitä en ole aiemmin tehnyt. Päätin aloittaa tämän projektin syömällä (vai juomalla?) erilaisia nutrilet/allevo/easydiet -tuotteita. Ajattelin, että aloitetaan nyt kunnon rykäisyllä ja katsotaan mihin päästään. Ajatukseni on a) nähdä tuloksia nopeasti, jotta pääseen oikeanlaiseen positiiviseen tunnelmaan (pois epätoivon syövereistä?) ja b) unohtaa vanhat piintyneet elämäntavat.
Alku on aina vaikee, niin sanotaan. Minulla heti ensimmäiseksi kompastuskiveksi näyttäisi tulevan tämä isänpäivä. On tehty suklaakakkua (huom: en syönyt koristeita lainkaan ja kaakkuakin vain pienen viipaleen) ja nyt vielä pitäisi viedä isä-pappa syömään. Eli ihan pelkästään nutrauksella ei ole nyt onnistuttu menemään, mutta syöty ei kuitenkaan ole entiseen malliin. Joten toiveikkaana odottelen silti keskiviikkoa ja ensimmäistä punnitusta. Olisi edes puoli kiloa miinusta. Tosin, se nyt tapahtuu vaikka kävisi vain paskalla ennen aamupunnitusta.
Näihin sanoihin, hyvää Isänpäivää!
Kun on tarpeeksi lihava, tulee epätoivoiseksi. Vaikka kuinka tiedät, että syömällä oikein ja lisäämällä liikuntaa, painosti lähtee alaspäin, ei se riitä. Joka aamu kuin tuijottaa vaa'an lukemia, mieleen tulee vain, että liian pitkä matka. Ehkä aloitankin vasta huomenna.
Luulisin, että tavoitellessa oman elämänsä sankaruutta, kyse on ennenkaikke opittujen tapojen muuttamisesta. Siitä syystä päätin nyt kokeilla ihan jotain hullua, mitä en ole aiemmin tehnyt. Päätin aloittaa tämän projektin syömällä (vai juomalla?) erilaisia nutrilet/allevo/easydiet -tuotteita. Ajattelin, että aloitetaan nyt kunnon rykäisyllä ja katsotaan mihin päästään. Ajatukseni on a) nähdä tuloksia nopeasti, jotta pääseen oikeanlaiseen positiiviseen tunnelmaan (pois epätoivon syövereistä?) ja b) unohtaa vanhat piintyneet elämäntavat.
Alku on aina vaikee, niin sanotaan. Minulla heti ensimmäiseksi kompastuskiveksi näyttäisi tulevan tämä isänpäivä. On tehty suklaakakkua (huom: en syönyt koristeita lainkaan ja kaakkuakin vain pienen viipaleen) ja nyt vielä pitäisi viedä isä-pappa syömään. Eli ihan pelkästään nutrauksella ei ole nyt onnistuttu menemään, mutta syöty ei kuitenkaan ole entiseen malliin. Joten toiveikkaana odottelen silti keskiviikkoa ja ensimmäistä punnitusta. Olisi edes puoli kiloa miinusta. Tosin, se nyt tapahtuu vaikka kävisi vain paskalla ennen aamupunnitusta.
Näihin sanoihin, hyvää Isänpäivää!
perjantai 8. marraskuuta 2013
Miten pääsee moottoritielle? (by SuperSizeMe)
Tänään oli punnituspäivä. Olen alkanut jo innolla odottamaan tätä viikottaista hetkeä kun pääsee katsomaan kuinka on edistynyt. Mutta voi luoja kuinka hidasta tämä on. Samasta puhui läskipantteri edellisessä kirjoituksessa.
Miten pääsisi täältä ryömintäkaistalta moottoritielle? Järki sanoo, että hitaasti tiputettu paino ei tule niin helposti takaisin, mutta kaikki muut kropan solut alkaa olla sitä mieltä, että eikö tuloksien pitäisi jo NÄKYÄ?
Ja tässä sitten se itse asia. Paino oli tippunut tällä viikolla jälleen 900 grammaa eli sinänsä ihan ok viikkopudotus. Yhteensä pudotusta nyt 14,4 kg. JA SE EI NÄY MISSÄÄN! Kysyn vaan, että missäköhän ruumiin onteloissa olen säilönyt melkein 15 kiloa elopainoa joka nyt tiputtuaan ei siis näy. Tunnustan, että farkkujen vyötä on saanut kiristää, mutta housut ja paidat kyllä muuten istuvat edelleen ihan samalla lailla kuin ennen prosessia. PRKL.
Toisaalta olen kyllä ylpeä itsestäni ja jatkan sitkeästi samalla linjalla, mutta kyllä tämä joskus voisi olla vähän vauhdikkaampaa.
Kivinen tie ( M )
Kivinen on tie, muttei yhtään sillä tavalla kuin voisi luulla.
Minä nimittäin "leivoin" tänään tarjottavaksi viikonlopulle Rockyroad-suklaamakeisia.
Laittaisin kuvan makeisista, mutten viitsi - onhan tämä laihdutusblogi. Ei sovi ihan aiheeseen.
Kivinen on tie kylläkin sulattaa ne suklaat lanteilta, joten siinä mielessä otsikko iskee suoraan ytimeen.
Maanantaina koittaa ankeat ajat, kun vaa´alle hypähtää viikonloppuna herkutellut matami.
Pelkästään pahuuteen ei ole tieni vienyt tässä muutaman päivän hiljaisuuden aikana, sillä olen järjestellyt itselleni aikaa suunnata salille sulattelemaan noita kerrytettyjä läskikerroksia. Sen lisäksi olen harrastanut ankaraa hyötyliikuntaa siivoamalla useana päivänä hiki hatussa. Lisäksi olen koittanut pitää kiinni asettamastani haasteesta samalla, kun olen suhannut pitkin pitäjää ja seutukuntia autolla toiminnasta toiseen ja takaisin.
Viimepäivien suhaaminen on johtunut pääasiassa tuosta taloudessa asuvasta kääpiöstä, joten olen suuressa viisaudessa halunnut lähteä kuljettamaan ties mihin "harrastuksiin". Näihin harrastuksiin päätettiin nyt laittaa rajotin päälle ainakin loppuvuodeksi sen vuoksi, että äidille jäisi paremmin aikaa harrastaa myös omia juttujaan ja toisaalta, ettei viikko ja päivät olisi täynnä aikataulutettua suhaamista paikasta toiseen.
Salille pääseminen aiheuttaa pieniä järjestelyjä kääpiön vuoksi, mutta ne tosiaan ovat vain järjestelykysymyksiä. Pikkuhiljaa se aika löytyy ja siitä se sitten taas lähtee :)
Ehkä siis jo ensiviikolla alkaa salitreeni! Hurraa!
Siitä voisin sitten jossain vaiheessa kirjoittaa lisääkin, mut nyt ei vielä parane kehuskella, kun en sinne tosiaan ole vielä päässyt lähellekään.
Ja sitten Haaste!
Tilanne tällä hetkellä 597 vatsalihasliikettä! Jee!
Olen sitä mieltä, että 1000 liikkeeseen pitäisi päästä, mutta tässä ollaan nyt :)
Jatkoa seuraa !
Minä nimittäin "leivoin" tänään tarjottavaksi viikonlopulle Rockyroad-suklaamakeisia.
Laittaisin kuvan makeisista, mutten viitsi - onhan tämä laihdutusblogi. Ei sovi ihan aiheeseen.
Kivinen on tie kylläkin sulattaa ne suklaat lanteilta, joten siinä mielessä otsikko iskee suoraan ytimeen.
Maanantaina koittaa ankeat ajat, kun vaa´alle hypähtää viikonloppuna herkutellut matami.
Pelkästään pahuuteen ei ole tieni vienyt tässä muutaman päivän hiljaisuuden aikana, sillä olen järjestellyt itselleni aikaa suunnata salille sulattelemaan noita kerrytettyjä läskikerroksia. Sen lisäksi olen harrastanut ankaraa hyötyliikuntaa siivoamalla useana päivänä hiki hatussa. Lisäksi olen koittanut pitää kiinni asettamastani haasteesta samalla, kun olen suhannut pitkin pitäjää ja seutukuntia autolla toiminnasta toiseen ja takaisin.
Viimepäivien suhaaminen on johtunut pääasiassa tuosta taloudessa asuvasta kääpiöstä, joten olen suuressa viisaudessa halunnut lähteä kuljettamaan ties mihin "harrastuksiin". Näihin harrastuksiin päätettiin nyt laittaa rajotin päälle ainakin loppuvuodeksi sen vuoksi, että äidille jäisi paremmin aikaa harrastaa myös omia juttujaan ja toisaalta, ettei viikko ja päivät olisi täynnä aikataulutettua suhaamista paikasta toiseen.
Salille pääseminen aiheuttaa pieniä järjestelyjä kääpiön vuoksi, mutta ne tosiaan ovat vain järjestelykysymyksiä. Pikkuhiljaa se aika löytyy ja siitä se sitten taas lähtee :)
Ehkä siis jo ensiviikolla alkaa salitreeni! Hurraa!
Siitä voisin sitten jossain vaiheessa kirjoittaa lisääkin, mut nyt ei vielä parane kehuskella, kun en sinne tosiaan ole vielä päässyt lähellekään.
Ja sitten Haaste!
Tilanne tällä hetkellä 597 vatsalihasliikettä! Jee!
Olen sitä mieltä, että 1000 liikkeeseen pitäisi päästä, mutta tässä ollaan nyt :)
Jatkoa seuraa !
torstai 7. marraskuuta 2013
Tahdon uuden elämän! (by Läskipantteri)
Tahdon uuden elämän,
vihdoinkin sen ymmärrän. Näin laulaa Anna Eriksson, tosin hän ei taida laulaa
laihdutuksesta. Olkoonkin tänään uuden elämäni ensimmäinen päivä. Mahtipontinen
aloitus, lupaus sekä tavoite.
Syötyäni itseäni
mukavaksi viimeisen viikon, asettelin pullukat jalkani tänään vaa’alle ja
tuijottelin pikkuhiljaa puhallellen näyttöön ilmestynyttä lukua. Aloitetaan
siis tämä uusi elämä lukemista 133,3. Oi niitä Fazerin sinisiä, jotka ovat
osallistuneet tämän vartalon muotojen aikaansaamiseksi..
Syötyäni itseäni
mukavaksi viimeisen viikon, asettelin pullukat jalkani tänään vaa’alle ja
tuijottelin pikkuhiljaa puhallellen näyttöön ilmestynyttä lukua. Aloitetaan
siis tämä uusi elämä lukemista 133,3. Oi niitä Fazerin sinisiä, jotka ovat
osallistuneet tämän vartalon muotojen aikaansaamiseksi..
Jos tavoitteista
puhutaan, olen SuperSizeMe:n kanssa samoilla linjoilla, tuntisin itseni
tyytyväiseksi kaksinumeroisessa luvussa, ennen kaikkea. Olkoonkin ensimmäinen
tavoite siis paino 99. Alle sata olen painanut viimeksi ala-asteella. Nimittäin
yläasteelle siirtyessä painoa oli jo 107 kiloa ja siitä pikkuhiljaa sitä on
tullut lisää iän ja viisauden(?) karttuessa. Muistelisin, että hoikimmillani, jos nyt tämän
kokoinen voi itseensä viitata sanalla hoikka, ikinä, olen ollut vuoden 2006
paikkeilla, jolloin painoa oli 113 kg.
Laihduttamisessa
ärsyttävintä on tuloksien saamisen hitaus. Jos on vähänkään lyhytpinnainen,
puolen tai kilon pudotus viikossa liian hermoille käyvää. Ainakin alussa.
Motivaatiota tarvitaan. Tästä syystä esimerkiksi Suurin Pudottaja – kisaa on
kauhean kiva katsoa, miettikää nyt jos viikkotiputus olisi 10 kiloa, vautsi
vau! Näihin tuloksiinhan tosin päästään vain, että pystytään liikkumaan ja laihduttamaan
täysipäiväisesti. Tämä tietenkin itseni kohdalla tuo haasteen koska a) vihaan
liikuntaa ja b) joudun käymään töissä. Näistä syistä päätin, että motivaation
sekä homman alkuun saattamiseksi, paras tapa alkaa tämä projekti, on lopettaa
syöminen. Hahaa! Jotten kuitenkaan kuukahda, otan avuksi erilaiset
ateriankorvikkeet. Tavoitteena on nollata tilanne, unohtaa vanhat
elin(syömis)tavat ja pikkuhiljaa opetella uudet. Tästä kirjoittelen myöhemmin
lisää.
Ai niin, se
vatsalihasliike-haaste, mukana ollaan ja tulos tällä hetkellä täydet 0!
tiistai 5. marraskuuta 2013
Pieniä suuria voittoja (by SuperSizeMe)
Teen toimistotyötä. Työhöni kuuluu myös päivittäin erilaisia palavereita sekä vähintään yksi matkapäivä viikossa. Joskus useampi. Nämä päivät ovat niitä vaikeimpia laihduttamisen kannalta. Aina olisi jotain palaverissa tarjolla ja syödäkin pitäisi reissussa, mutta kuinka saisi tehtyä oikeita valintoja kun muut mättävät nälissään erilaisia pastoja, lasagnea, pizzaa, pullaa tai muuta herkullista suusta sisään?
1. Vähähiilihydraattiset proteiinipatukat:
2. Äidin keksimä "Atkins-näkkileipä":
Toistaiseksi on mennyt hyvin ja pidänkin näitä pieninä suurina voittoina. Kun palaverissa tarjotaan herkkuja, olen yksinkertaisesti kieltäytynyt kaikesta muusta paitsi kahvista. Lounaalla minulla on eväät mukana, mutta reissupäivinä ei juuri viehätä tonnikalapurkin raahaaminen mukana. Voipi olla, että esimerkiksi junassakin kanssamatkustajat voisivat hieman ihmetellä kun kaivan tonnikalapurkin ja haarukan käsilaukusta. Katu-uskottavuus voisi ehkä parantua..?
Reissupäivinä olen toistaiseksi pysynyt lounaalla tiukkana ja ottanut sitten salaatin. Salaatissakin on tosin se huono puoli, että toisinaan niistä joutuu nyppimään kaiken maailman aprikoosipersikkamansikkahedelmämarjoja pois. Vielä toistaiseksi kun koitan pitää hiilihydraatit minimissä.
Mutta mikäpä se onkaan ollut minun pelastukseni?
Tähän löytyy kaksi vastausta
1. Vähähiilihydraattiset proteiinipatukat:
Ei varmastikaan ole hyväksi syödä proteiinipatukoita jatkuvalla syötöllä, mutta olen kyllä todella kiitollinen niiden keksijälle. Patukka on niin näppärä heittää käsilaukkuun ja helpottaa myös makeanhimoa. HUOM! Olkaa tarkkana mitä patukoita syötte ja lukekaa aina ravintosisällöstä nettohiilareiden määrä. Sokerialkoholeja ei siis lasketa, koska nämä eivät imeydy. Itse olen suosinut LowCarb-patukoita, mutta niissäkin on suuria eroja sisällön välillä. Esimerkiksi minttusuklaa-patukassa on vain 1 g nettohiilareita.
2. Äidin keksimä "Atkins-näkkileipä":
Jep - minä syön leipää! Ja leipää on myös helppo ottaa evääksi. Tähän leipään tulee kananmunaa, pellavansiemeniä ja seesaminsiemeniä sekä ripaus suolaa ja psylliumia. Kaiken hyvän lisäksi sen voi valmistaa 4 minuutissa mikrossa. Aivan loistava keksintö. Jos herättää kiinnostusta, voin laittaa reseptin kuvien kera kaikille nähtäväksi.
Pieniä suuria voittoja on siis tullut ja niihin ollut "apuvälineitä". Toivottavasti näistä vinkeistä on muillekin apua.
maanantai 4. marraskuuta 2013
Plussaa ja miinusta (M)
Tänään heräsin aamulla jännittyneenä punnituspäivään. Tätä on odotettu, sillä perjantain punnitustulos oli hyvä ja antoi viitteitä hyvästä tuloksesta.
Vaaka ei silti ollut ihan samaa mieltä minun ajatusteni kanssa ja perjantaiseen tulokseen nähden plussaa oli 600g, MUTTA sitä edellisen viikon perjantaihin verrattuna miinusta on siis 400g. Eli ei ole ihan kaikki mennyt hukkaan.
Eli vaaka näytti tänä aamuna lukemaa 115,2kg, joka tarkoittaa kokonaispudotuksen tähän mennessä olevan 4,9kg.
Tästä lähtien siis käyn vaa´alla maanantai-aamuisin.
Haaste
Haaste alkoi siis tänään, vaikkei ketään ilmoittautunutkaan (vielä?) siihen mukaan.
Tähänastinen saldo on 66+80 =146
Se sisältää suoria vatsoja ja vinoja vatsoja.
Ja tarkennuksena vielä haasteeseen sen verran, että vinoja vatsoja aina tehdään tietysti se pari ennen kuin voidaan laskea se yksi lisää.
Tämän päivän saldo saattaa vielä kasvaa, jos jumpassa on vatsalihasliikkeitä :)
Enemmänkin kai niitä olisi voinut tehdä, mutta en vain uskalla. Pelkään huomista ja kipeyttä, jos alan liian kovasti tehdä. Toisaalta myös pitäisi panostaa hieman tuonne selkäpuolelle myös.
- Jospa joku haaste olisi sitten selkäpainotteinen :)
Liikunta
Tänään siis ohjelmassa on viikon ainoa jumppa. Kutsun sitä mummojumpaksi, sillä jumppakavereina on mummoja.
Sen lisäksi tänään sain aamulla itseni liikenteeseen aamupalan päälle ja kävin parin kilometrin lenkin tekemässä.
Lenkkiä huononsi kyllä huomattavasti se, että poikkesin naapurin luona syömässä pullaa...
Mut ilman lenkkiä olis ollut vielä pahempi tilanne.
Eli näin. Näin on polkaistu tämä viikko käyntiin minun osalta :)
Vaaka ei silti ollut ihan samaa mieltä minun ajatusteni kanssa ja perjantaiseen tulokseen nähden plussaa oli 600g, MUTTA sitä edellisen viikon perjantaihin verrattuna miinusta on siis 400g. Eli ei ole ihan kaikki mennyt hukkaan.
Eli vaaka näytti tänä aamuna lukemaa 115,2kg, joka tarkoittaa kokonaispudotuksen tähän mennessä olevan 4,9kg.
Tästä lähtien siis käyn vaa´alla maanantai-aamuisin.
Haaste
Haaste alkoi siis tänään, vaikkei ketään ilmoittautunutkaan (vielä?) siihen mukaan.
Tähänastinen saldo on 66+80 =146
Se sisältää suoria vatsoja ja vinoja vatsoja.
Ja tarkennuksena vielä haasteeseen sen verran, että vinoja vatsoja aina tehdään tietysti se pari ennen kuin voidaan laskea se yksi lisää.
Tämän päivän saldo saattaa vielä kasvaa, jos jumpassa on vatsalihasliikkeitä :)
Enemmänkin kai niitä olisi voinut tehdä, mutta en vain uskalla. Pelkään huomista ja kipeyttä, jos alan liian kovasti tehdä. Toisaalta myös pitäisi panostaa hieman tuonne selkäpuolelle myös.
- Jospa joku haaste olisi sitten selkäpainotteinen :)
Liikunta
Tänään siis ohjelmassa on viikon ainoa jumppa. Kutsun sitä mummojumpaksi, sillä jumppakavereina on mummoja.
Sen lisäksi tänään sain aamulla itseni liikenteeseen aamupalan päälle ja kävin parin kilometrin lenkin tekemässä.
Lenkkiä huononsi kyllä huomattavasti se, että poikkesin naapurin luona syömässä pullaa...
Mut ilman lenkkiä olis ollut vielä pahempi tilanne.
Eli näin. Näin on polkaistu tämä viikko käyntiin minun osalta :)
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Maanantainen punnituspäivä ja haaste (By Madagaskar)
Huomenna on minun punnituspäivä.
Niin, Maanantaina.
Maanantailla ei ole erityisen hyvä kaiku. Maanantait on usein huonoja päiviä.
Ainakin maanantait ovat huonompia päiviä kuin perjantait.
Siitä huolimatta, että maanantai ei yleensä ole se ihan paras päivä, aion pitää sen punnituspäivänä.
Toivon, että se pitää minut viikonloppuisin kurissa, kun tiedän maanantain odottavan ihan heti siinä viikonlopun jälkeen.
Peli on raakaa, mutta olkoot.
Raakaa sen pelin pitää ollakin, jos aikoo päästä eroon tästä perseilystä.
Ja sitten liikunta-asiaa:
Olen nimittäin harrastanut reippailua tänäviikonloppuna, ja jotta se ei menisi tyystin hukkaan on minun asiasta raportoitava täällä. Liikunta, josta kukaan ei tiedä mitään, ei voi olla hyödyllistä ( vai miten se on? ).
Viikon liikunta:
1.11.2013
Lenkki 1h
3.11.2013
Lenkki 1h
Jatkossa koitan laitella ylös asioita tarkemmin, mut nyt riittää tuo, kun en jaksa kaivella sykemittaria tai muita systeemejä tarkistaakseni.
Tyytyväinen olen siihen, että sain aloitettua.
Ja sitten se haaste
Okei, eli tämä on minun oma keksintö ja suunnitelma enkä tiedä mitä kanssabloggaajat SuperSizeMe ja Läskipantteri ovat asiasta mieltä, mutta aion tässä, näillä näppäimillä, heittää ilmoille haasteen. Haaste on pääasiassa siis ajateltu meitä kolmea varten, mutta siihen tietysti saa muutkin osallistua :)
Tällä kertaa haaste on liikuntapainotteinen (huom! "Tällä kertaa"- sillä jatkoa seuraa).
Haastan laihduttajaystäväni ja itseni tietysti myös ottamaan itsestään kaiken irti heti näin alkuun ja tarttumaan haasteeseeni
" Mahdollisimman monta vatsalihasliikettä viikossa"
Säännöt on helpot. Kaikki vatsalihasliikkeet lasketaan, siis saa tehdä suoria tai vinoja vatsoja ja saa tehdä ne parhaaksi valitsemallaan tavalla.
Eli voi tehdä selällään lattialla tai vaikka tuolilta jalkoja nostellen. Tärkeintä on, että tekee ja laskee liikkeet.
Ja vatsoja voi tehdä niin monta kertaa päivässä kuin haluaa :)
Itselleni tämä on ajankohtainen, sillä raskauden ja synnytyksen jälkeen tuntuu, että vatsalihaksia ei ole.
Edistymistä voi seurata päivittäin tai vasta sitten sunnuntaina, kun viikon haaste päättyy ja tulokset julkistetaan tai todetaan, jos ne ovat olleet jo näkyvillä.
Haasteeseen osallistujat voisivat vaikka ilmoittautua kommenttiboksissa :)
- Tästä tämä lähtee, eikös juu?
Niin, Maanantaina.
Maanantailla ei ole erityisen hyvä kaiku. Maanantait on usein huonoja päiviä.
Ainakin maanantait ovat huonompia päiviä kuin perjantait.
Siitä huolimatta, että maanantai ei yleensä ole se ihan paras päivä, aion pitää sen punnituspäivänä.
Toivon, että se pitää minut viikonloppuisin kurissa, kun tiedän maanantain odottavan ihan heti siinä viikonlopun jälkeen.
Peli on raakaa, mutta olkoot.
Raakaa sen pelin pitää ollakin, jos aikoo päästä eroon tästä perseilystä.
Ja sitten liikunta-asiaa:
Olen nimittäin harrastanut reippailua tänäviikonloppuna, ja jotta se ei menisi tyystin hukkaan on minun asiasta raportoitava täällä. Liikunta, josta kukaan ei tiedä mitään, ei voi olla hyödyllistä ( vai miten se on? ).
Viikon liikunta:
1.11.2013
Lenkki 1h
3.11.2013
Lenkki 1h
Jatkossa koitan laitella ylös asioita tarkemmin, mut nyt riittää tuo, kun en jaksa kaivella sykemittaria tai muita systeemejä tarkistaakseni.
Tyytyväinen olen siihen, että sain aloitettua.
Ja sitten se haaste
Okei, eli tämä on minun oma keksintö ja suunnitelma enkä tiedä mitä kanssabloggaajat SuperSizeMe ja Läskipantteri ovat asiasta mieltä, mutta aion tässä, näillä näppäimillä, heittää ilmoille haasteen. Haaste on pääasiassa siis ajateltu meitä kolmea varten, mutta siihen tietysti saa muutkin osallistua :)
Tällä kertaa haaste on liikuntapainotteinen (huom! "Tällä kertaa"- sillä jatkoa seuraa).
Haastan laihduttajaystäväni ja itseni tietysti myös ottamaan itsestään kaiken irti heti näin alkuun ja tarttumaan haasteeseeni
" Mahdollisimman monta vatsalihasliikettä viikossa"
Säännöt on helpot. Kaikki vatsalihasliikkeet lasketaan, siis saa tehdä suoria tai vinoja vatsoja ja saa tehdä ne parhaaksi valitsemallaan tavalla.
Eli voi tehdä selällään lattialla tai vaikka tuolilta jalkoja nostellen. Tärkeintä on, että tekee ja laskee liikkeet.
Ja vatsoja voi tehdä niin monta kertaa päivässä kuin haluaa :)
Itselleni tämä on ajankohtainen, sillä raskauden ja synnytyksen jälkeen tuntuu, että vatsalihaksia ei ole.
Edistymistä voi seurata päivittäin tai vasta sitten sunnuntaina, kun viikon haaste päättyy ja tulokset julkistetaan tai todetaan, jos ne ovat olleet jo näkyvillä.
Haasteeseen osallistujat voisivat vaikka ilmoittautua kommenttiboksissa :)
- Tästä tämä lähtee, eikös juu?
perjantai 1. marraskuuta 2013
Laittikolaa ja kotiaskareita (by Madagaskar)
Kotiaskareet
Tällä hetkellä "tärkeimmät" laihdutuskeinot, jos niitä sellaisiksi voi kutsua, on light cola ja hyötyliikunta. Hyötyliikunta on ihan terveellinen juttu, mutta tuo toinen ei.
Olen saanut suuren inspiraation Kodin ilo-blogista ja koitankin nyt tehdä kodistani sellaista Iloista Kotia, jossa kotityötkin sujuu kuin itsestään.
Ihan vielä en ole ihan pelkästään onnellinen kotitöiden tekijä, mutta ehkä jonain päivänä.
Sinne asti tsemppaan itseäni sillä, että jokainen kotityö kuluttaa kaloreita terveellisellä ja hyödyllisellä tavalla.
Cola
Ja sitten se cola.
Hyvin pian varmaankin hampaat tippuvat siitä hyvästä, että sitä colaa juon muutenkin kuin aterioiden yhteyksissä (kuten suosituksissa sanotaan). Käytännössä lasi on aina puoliksi (tyhjää) täynnä.
Hyötyliikunnan lisäksi käyn kyllä kerran viikossa "mummojumpassa" jossa jokainen jumppaa omaan tahtiin. Ohjaaja tekee edessä "sinnepäin" ja ohjattavat sitten tuonne tai tännepäin, ihan miltä tuntuu. Jumppa kerran viikossa ei ole todellakaan autuaaksi tekevä, mut auttaa ehkä eteenpäin.
Jonain (sateisena) päivänä saatan aloittaa lenkkeilyn, muttei se päivä tunnu vielä olevan käsillä.
Laihdutus on välineurheilua
En ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä tässä laihdutushommassa, mutta toista kertaa olen. Eli ennenkin on painoa tosiaan tiputettu. Siltä ajalta peruja on mm. hyvä valikoima (liian pieniä) urheiluvaatteita, pari kahvakuulaa ja (huono) treeni-dvd (jonka vielä otan käyttöön), hyvät lenkkeilykengät säälle kuin säälle, kävelysauvat, otsavalo, heijastinliivit, sykemittari (Polar FT 60 - erinomainen), puhelimessa Sports tracker-sovellus (Huippu!) ja muistissa se miltä se lenkille lähtö säällä kuin säällä oikein tuntui (ei aina ihan pelkästään vaan mukavaa hommaa).
Motivaatio lähdetään siis hakemaan välineiden kautta ja mittaamalla mm. kulutettuja kaloreita, käveltyjä kilometrejä ja korkeita ja matalia sykkeitä.
Vielä siis laihdutus ei ole varsinaisesti käynnissä vaan enemmänkin yritän keskittyä arjessa hyvien ja parempien valintojen tekemiseen sen sijaan, että lapsen nukkumaan mentyä istuisin television (tai tietokoneen) ääreen herkkukippo edessä. Pikkuhiljaa kuitenkin suunnan täytyy muuttua ja imetyksen vähentymisen myötä pitää sitten laihdutukseen alkaa ihan panostaa.
Mutta näillä mennään nyt :) Toivottavasti hyvään suuntaan !
Tällä hetkellä "tärkeimmät" laihdutuskeinot, jos niitä sellaisiksi voi kutsua, on light cola ja hyötyliikunta. Hyötyliikunta on ihan terveellinen juttu, mutta tuo toinen ei.
Olen saanut suuren inspiraation Kodin ilo-blogista ja koitankin nyt tehdä kodistani sellaista Iloista Kotia, jossa kotityötkin sujuu kuin itsestään.
Ihan vielä en ole ihan pelkästään onnellinen kotitöiden tekijä, mutta ehkä jonain päivänä.
Sinne asti tsemppaan itseäni sillä, että jokainen kotityö kuluttaa kaloreita terveellisellä ja hyödyllisellä tavalla.
Cola
Ja sitten se cola.
Hyvin pian varmaankin hampaat tippuvat siitä hyvästä, että sitä colaa juon muutenkin kuin aterioiden yhteyksissä (kuten suosituksissa sanotaan). Käytännössä lasi on aina puoliksi (tyhjää) täynnä.
Hyötyliikunnan lisäksi käyn kyllä kerran viikossa "mummojumpassa" jossa jokainen jumppaa omaan tahtiin. Ohjaaja tekee edessä "sinnepäin" ja ohjattavat sitten tuonne tai tännepäin, ihan miltä tuntuu. Jumppa kerran viikossa ei ole todellakaan autuaaksi tekevä, mut auttaa ehkä eteenpäin.
Jonain (sateisena) päivänä saatan aloittaa lenkkeilyn, muttei se päivä tunnu vielä olevan käsillä.
Laihdutus on välineurheilua
En ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä tässä laihdutushommassa, mutta toista kertaa olen. Eli ennenkin on painoa tosiaan tiputettu. Siltä ajalta peruja on mm. hyvä valikoima (liian pieniä) urheiluvaatteita, pari kahvakuulaa ja (huono) treeni-dvd (jonka vielä otan käyttöön), hyvät lenkkeilykengät säälle kuin säälle, kävelysauvat, otsavalo, heijastinliivit, sykemittari (Polar FT 60 - erinomainen), puhelimessa Sports tracker-sovellus (Huippu!) ja muistissa se miltä se lenkille lähtö säällä kuin säällä oikein tuntui (ei aina ihan pelkästään vaan mukavaa hommaa).
Motivaatio lähdetään siis hakemaan välineiden kautta ja mittaamalla mm. kulutettuja kaloreita, käveltyjä kilometrejä ja korkeita ja matalia sykkeitä.
Vielä siis laihdutus ei ole varsinaisesti käynnissä vaan enemmänkin yritän keskittyä arjessa hyvien ja parempien valintojen tekemiseen sen sijaan, että lapsen nukkumaan mentyä istuisin television (tai tietokoneen) ääreen herkkukippo edessä. Pikkuhiljaa kuitenkin suunnan täytyy muuttua ja imetyksen vähentymisen myötä pitää sitten laihdutukseen alkaa ihan panostaa.
Mutta näillä mennään nyt :) Toivottavasti hyvään suuntaan !
Kaikki tai ei mitään (by SuperSizeMe)
Olen aina ollut vähän kaikkitaieimitään-tyyppi. Kesäloman lopussa huomasin, että nyt oli tämän kaikkitaieimitään-ihmisen energia suunnattu väärään suuntaan. Nimittäin pullaan, karkkiin, jäätelöön, sohvaan, koti-iltoihin jne.
Minun ongelmani on siis ollut makeat herkut ja totaalinen laiskuus. Ei niinkään sipsit tai muut suolaiset. En ole koskaan aikaisemmin painanut niin paljon kuin kesäloman lopussa huomasin painavani ja en voi sanoa, että tämä olisi ollut mikään saavutus. Kamalaltahan se tuntui nähdä puntarin lukema. Ja pahinta tässä oli, että viimeinen 15 kiloa oli tullut vähän vajaassa vuodessa - kova tahti, eikö vaan?
Kaikkitaieimitään-nainen päätti sitten lopettaa tähän. Ei enää makeita herkkuja, ei loputonta sohvalla köllimistä. Ja näin tulin aloittaneeksi Atkinsin (taas).
Olen aikaisemmin pudottanut Atkinsilla reilut 20 kiloa, mutta kun aloin olla itseeni tyytyväinen, kaikkitaieimitään-mörkö sisälläni antoi ensin pikkurillin ja sitten ihan koko kouran herkuille ja namiskuukkelille. Ja siinä sitä oltiin. Kaikkitaieimitään-idiootti söi siis kaikki ja ei tehnyt mitään. Heinäkuun 2013 tilanne oli sitten pahempi kuin koskaan ja komeasti tiputetut 20 kiloa oli tulleet korkojen kera takaisin. Ja korkoja siis sellaiset 15 kiloa.
Olisin tyytyväinen itseeni 100 kilon hujakoilla. Olen niin sanotusti "isoluinen ihminen" ja koskaan en ole ollut erityisen pieni tai siro. Yleensä aina kun tuo suunnilleen 100 kiloa on ollut puntarissa (+/- 5 kiloa) olen ollut suhteellisen tyytyväinen itseeni ja tämä paino vastaa minäkuvaani. Olen koittanut asettaa itselleni nyt välitavoitteita ja matkaa sekä tavoitteiden toteutumista voi seurata SuperSizeMe-välilehdellä. Ehkä tällä kertaa annetaan paukkua reilusti sen satasen alle?
Nyt tämä kaikkitaieimitään-tyttö toteaa, että olipas hyvä viikko: tiputusta 1,1 kiloa. Ja oli kyllä syytäkin, koska edellisenä viikkona paino nousi 400 grammaa. Ja arvatkaapa miksi? Kaikkitaieimitään-mörkö pääsi valloilleen Tallinnan laivalla kun olin luvannut itselleni syntymäpäivän kunniaksi karkkipäivän. Tuli siis syötyä ja juotua hyvin...
Minun ongelmani on siis ollut makeat herkut ja totaalinen laiskuus. Ei niinkään sipsit tai muut suolaiset. En ole koskaan aikaisemmin painanut niin paljon kuin kesäloman lopussa huomasin painavani ja en voi sanoa, että tämä olisi ollut mikään saavutus. Kamalaltahan se tuntui nähdä puntarin lukema. Ja pahinta tässä oli, että viimeinen 15 kiloa oli tullut vähän vajaassa vuodessa - kova tahti, eikö vaan?
Kaikkitaieimitään-nainen päätti sitten lopettaa tähän. Ei enää makeita herkkuja, ei loputonta sohvalla köllimistä. Ja näin tulin aloittaneeksi Atkinsin (taas).
Olen aikaisemmin pudottanut Atkinsilla reilut 20 kiloa, mutta kun aloin olla itseeni tyytyväinen, kaikkitaieimitään-mörkö sisälläni antoi ensin pikkurillin ja sitten ihan koko kouran herkuille ja namiskuukkelille. Ja siinä sitä oltiin. Kaikkitaieimitään-idiootti söi siis kaikki ja ei tehnyt mitään. Heinäkuun 2013 tilanne oli sitten pahempi kuin koskaan ja komeasti tiputetut 20 kiloa oli tulleet korkojen kera takaisin. Ja korkoja siis sellaiset 15 kiloa.
Olisin tyytyväinen itseeni 100 kilon hujakoilla. Olen niin sanotusti "isoluinen ihminen" ja koskaan en ole ollut erityisen pieni tai siro. Yleensä aina kun tuo suunnilleen 100 kiloa on ollut puntarissa (+/- 5 kiloa) olen ollut suhteellisen tyytyväinen itseeni ja tämä paino vastaa minäkuvaani. Olen koittanut asettaa itselleni nyt välitavoitteita ja matkaa sekä tavoitteiden toteutumista voi seurata SuperSizeMe-välilehdellä. Ehkä tällä kertaa annetaan paukkua reilusti sen satasen alle?
Nyt tämä kaikkitaieimitään-tyttö toteaa, että olipas hyvä viikko: tiputusta 1,1 kiloa. Ja oli kyllä syytäkin, koska edellisenä viikkona paino nousi 400 grammaa. Ja arvatkaapa miksi? Kaikkitaieimitään-mörkö pääsi valloilleen Tallinnan laivalla kun olin luvannut itselleni syntymäpäivän kunniaksi karkkipäivän. Tuli siis syötyä ja juotua hyvin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)