Huono laihduttaja by MadaG

En edes muista (enkä huomannut tarkistaa) koska olen viimeksi postaillut blogiin. Yhtä kaikki - aikaa on kulunut.

Painon suhteen tilanne on suunnilleen +2kg alimpaan lukemaan, joka oli huhtikuun lopulla noin 102,0 kg. Eli tarkemmin sanottuna paino on siis heilunut siinä 104 kg molemmin puolin niin, että korkeimmillaan oli heti reissun jälkeen 104,5kg.
Sen jälkeen useimmiten vaa´alla on näkynyt 103,9kg. 
Juhannuksen tavoite näyttää aiemman hyvän näkymän sijaan huonolta, ellei suunta käänny nyt hetsillään alaspäin.

Vapun seutuun sijoittunut reissu sekoitti arjen siihen malliin, että painonpudotus pysähtyi. Perheeseemme liittyi uusi jäsen ja työt lisääntyivät radikaalisti siis myös työrintamalla sen lisäksi, että kotona on yhtä pissakakkasavottaa pennun kanssa.
Tällä hetkellä teen vielä tämän kuun loppuun asti kolmea työtä.

Sen jälkeen jäljelle jää kaksi työtä, joista toinen on kokoaikainen ja toinen osa-aikainen - vaikkakin sitä kokoaikaista teen tällä hetkellä vain sen verran kuin ehdin, sillä virallista työhönpaluuta en ole vielä suorittanut eikä lapsella ole hoitopaikkaa.

Kaikenlaista on siis ollut mielenpäällä ja kaikki painonpudotukseen ja kuntoiluun ja muuhun sellaiseen on jääneet taka-alalle. Olen ajatellut, että olen aloittanut tasaamisvaiheen pitämisen hieman etuajassa. - Suunnittelin siis, että kesän yrittäisin vaan pysytellä saavutetussa painossa, mutta näyttää se vaihe alkaneen jo.

Tämänhetkinen paino tuntuu aika hyvältä ja olo kropassa on ihan kiva, joten tässä painossa voisi olla siis hyvä hetken aikaa ollakin :)

Kesäkuntoon 2014!

Vielä ennättää, kroppa kuntoon kahdessa viikossa! Kesäkuntoon nopeasti, laihduta itsesi rantaleijonaksi!

Oujee, mitä enemmän aurinkoa, sitä enemmän lehtien lööpeissä puhutaan sixpacin omaavista uroksista, hekumasäärisistä kaunottarista ja öhöm, tietenkin kalorimääristä mitä jäätelöannos tai kaljatuopponen sisältävät.

Auringon pilkistäessä ja lämmittäessä talven takaisia kalpeita kasvoja, alkaa itsekin tuntea pakollista ryhdistäytymistä, tai ainakin kävellessä kadulla, sitä yrittää pitää selän suorassa ja rinnan ulkona.

Vaatekaapin rytkyt näyttävät, no rytkyiltä - Uutta kesähepenettä on saatava. Kynnetkin olisi kiva lakata ja ai niin, rehottavat säärikarvat, käytänkö vahaa vai terää?

Näin kesäkauden ensimmäisinä hellepäivinä sitä alkaa pohtia, että miltä se kesä näin laihduttajan arjessa näyttääkään. On grillijuhlia ja tietenkin sitä jäätelöä. Kesä on täynnä houkutuksia, sitä vain on helppo antaa itselle lupa herkutella ja nauttia (kropan hyvinvoinnista piittaamatta?). Onhan sitä vuodessa aina vähintään 9 kuukautta aikaa pitää itsestään "huolta" pimeässä ja kuntosalien keinovaloissa kuntopyörää polkien ja puuskuttaen kuntoa kohotellen.

Kahden viikon kesäkuntoon-dieetteihin en ole ikinä uskonut, enkä usko tänäkään vuonna.  Parasta olisi varmasti se, että elämässä pääsisi siihen tilanteeseen, että jokainen päivä olisi kuin kesäinen hellepäivä. Voisit nauttia jotain pientä, joka tekee sinut iloiseksi, sinulla olisi sellainen olo, että olisit huolehtinut itsestäsi vahaamalla ne säärikarvat tai sitten vaikka harrastamalla liikuntaa. Söisit terveellisesti ja monipuolisesti, muistaisit juoda enemmän vettä kuin alkoholia. Eiköhän ne rytkytkin siellä vaatekaapissa näyttäisi paljon paremmilta, jos se vaateiden päällepanija voisi fyysisesti hyvin. Tässä sellaisia pieniä omakohtaisia tavoitteita, joilla varmasti tätä nyt alkanutta kesää, pystyisi ainakin hetken pidentämään myös sinne talven puolelle.

Aurinkoa, iloa teille toivottelee jäätelöuutuuksista tänä kesänä kohtuudella nauttiva Läskipantteri

Painonnousun hetkellinen selättäminen (by SuperSizeMe)

Elämän pieniä iloja on kun paino laskee 100 grammaa. Aikaisempien viikkojen pelottavan suurelle painonnousulle on ollut selkeä syy: liikaa ruokaa ja herkkuja, liian vähän liikuntaa.

Liikuntaan on ollut nyt todella vaikea tarttua liitoskipujen vuoksi, mutta onneksi minulle tuo ruokavalio on aina ollut painonhallinnan perusta. En edelleenkään ole kieltäytynyt kaikista herkuista, mutta olen pyrkinyt kohtuullistamaan annoksia ja syömään monipuolisesti. Kiitoksena tästä sain nollaviikon. Tai no siis olihan siinä hurja sadan gramman tiputus, mutta todellisuudessa voimme puhua nollaviikosta. Näin isolla ilmisellä paino heittää 100 grammaa jo pieraistessa.

Joka tapauksessa hyvä viikko!

Ensi viikolla olen melkein koko viikon työreissussa. Mukaan lukien perjantain, joten punnitus siirtynee ensi viikolla lauantaille. Jännä nähdä kuinka kroppa muutenkin kestää reissaamisen. En varsinaisesti odota tuota tyämatkaa mitenkään innolla. Väsyttää jo ajatuskin. Hotellissa yöpyessä on kuitenkin se hyvä puoli, että jos paikat on oikein kipeinä, ei ole pakko tehdä mitään.

Rentouttavaa viikonloppua (ja toivottavasti hellettä) kaikille toivottaen,
SuperSizeMe

Tylsyyttä (by SuperSizeMe)

Liitoskivut. Mitäpä siihen sanoisi. Aamupäivä menee hyvin, mutta iltapäivästä liikkuminen alkaa olla vaikeaa. Ainoa hyvä asento on kyljellään, jalat tiukasti yhdessä. Ei siis todellakaan ole tullut mieleen, että lähtisin kävelylle.

Juttelin asiasta neuvolassa ja kuulemma ihan normaalia. Ja ei voi yhtään arvata jatkuuko tällaisena loppuun asti vai helpottaakop. Pidetään sormet ristissä, että kohta helpottaa.

Viikon painonnousu + 200 grammaa.

Liikunnan vaikeus

Olen yrittänyt, olen todella yrittänyt lisätä liikuntaa elämääni. Tuloksetta. Kuinka kauan tätä mudalta maistuvaa epätoivoista yrittämistä täytyy jatkaa, että se alkaisi edes olla mautonta? Joka ikinen kerta, kun ajattelen tekeväni jotain, huomaan vältteleväni lähtemistä. Kun kävelen, mietin koko ajan joko voisin lopettaa. Uimista en ole suunnitelmistani huolimatta edes aloittanut.

Ärsyttää. Miten ihminen voi olla näin perkeleen patalaiska? Ihaillen katson ihmisiä, jotka iltaisin juoksevat hippulat vinkuen lenkkejään samalla, kun minä istun autossa tulossa kotiin tai menossa jonnekin.  Aamuisin näen ihmisten tulevan salikassit keikkuen hymyillen töihin. Itse vasta siinä vaiheessa hörpin aamukahvia silmät edelleen ristissä.

Liikunta, tuo kaiken a ja o, mutta niin pirun vaikeaa. Kun ei ole ikinä liikkunut, voiko sitä tapaa edes tässä vaiheessa opetella? Ja onko nämä kertomukset siitä, kuinka liikunta jossain vaiheessa vain alkaa tuottamaan hyvää oloa ja sitten sitä on pakko saada lisää, pelkkää himoliikkujien levittämää propagandaa?

Viikkotulos miinusta, uuden riman alitus nyt virallista.

Kympit paukkuu (by SuperSizeMe)

Raskausviikon 18 viimeinen päivä ja aamupunnitus. Niinhän siinä kävi, että vappuhulinassa paino oli noussut nyt viikossa 0,7 kiloa. Näin ollen myös 120 kilon raja meni rikki. 

Harmittaa edelleen vähän tämä painon nousu ja erityisesti tällaisten merkkipaalujen rikkominen. Puoli vuotta sitten tämä raja alitettiin, nyt se ylitettiin.

Mutta syy on hyvä ja synnytyksen jälkeen kääritään hihat sitten uudestaan.

Lomailua masun kanssa

Kuten sisareni Superi, myös minä olin lomailemassa lämpimän auringon alla. Alkuun toki jännitti, leikkauksesta ei kuitenkaan ollut vielä kovin monta viikkoa. Muistan, kuinka kirurgi sanoi minulle, ettei suosittele EU-maiden ulkopuolelle lähtöä ennen kuin, leikkurista on kulunut yli kuukausi. Minulla taisi viikkoja tulla juuri kuusi, joten hiukan lähtiessä mietitytti, entä jos jotain komplikaatioita ilmenisi. Kaikki meni hyvin, ruoka maittoi, juoma upposi, oli lämpöä ja aurinkoa. Kaikkea maistelin, huono olo tuli vain kerran koko viikon aikana. Oikein onnistunut reissu siis.
Paitsi, paino ei tippunut grammaakaan. Ei kyllä tullut plussaakaan, mutta kotiin tullessa paino oli täsmälleen sama, kuin lähtiessä. Harmistus.
Mutta, usein aiemmin, loman jälkeen olo on ollut turvonnut, kiloja tullut helposti 3-4 lisää. Joten siihen verrattuna, edistystä tämäkin..

Rusketusraidallinen Läskipantteri