Lähes vuosi sitten kirjoittelin blogiin alkutunnelmia , joissa mainitsin painaneeni yläasteelle siirtyessäni 107 kiloa. Nyt näyttäisi siltä, että alan olla samoissa mitoissa. Kokonaispudotus leikkauksesta, joka oli tasan puoli vuotta sitten, näyttää olevan miinus 25,5 karistettua kiloa. Se on aika monta suklaalevyä tai margariinirasiaa, tai mihin nyt ikinä haluaakaan verrata.
Matkaa toki on vielä. Mutta sanotaanko näin, että kaksinumeroiseen lukuun on nyt lyhempi matka, kuin ikinä olisin aikuisiälläni voinut kuvitella pääseväni.
Töissä porukat huomauttelevat painonlaskustani lähes päivittäin. Olen kohautellut edelleen olkiani ja vain muutamille kertonut mikä on meininki. Yhdessä vaiheessa tosin olin niin tuskastunut päivittäisiin kommentteihin ulkonäöstäni, että pohdin jo lähettäväni sähköpostiviestin koko toimiston väelle asiasta, ettei emää tarvitsisi ihmetellä. Mutta sitten totesin, että sen jälkeen olisi varmaan tullut kyselyjä leikkaukseen liittyen, enkä jaksa sitäkään rumbaa.
Hiukset tippuu, edelleen. Nyt olen kuitenkin syönyt vitamiinini lähes säännöllisesti joka päivä. Muutamia unohduksia toki sattunut. B-vitamiinia on pistetty kankkuun ja sitä jatketaan nyt sitten parin kk välein. En tiedä onko tukkani jo tarkaisevasti ohentunut, en sitä itse huomaa enkä tunne, mutta ainakin menee hermo siihen, että niitä on joka paikassa. Tyynyt, lavuaarit, lattiat lainehtivat tippuneita hiuksia..Olen ajatellut, että jos jossain vaiheessa tulee kaljuja kohtia, vedän kaiken sitten pois kerralla. Tietyllä lailla minua on aina kiinnostanut, että miltä näyttäisin kaljuna. Silloinhan voisi ottaa vaikka tatuoinnin päänahkaan.
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
perjantai 5. syyskuuta 2014
Loppuraskauden ongelmia (by SuperSizeMe)
Painossa ei merkittäviä muutoksia viimeisen kahden viikon ajalta: + 600 grammaa.
Mutta muutoin elämä alkaa olla vaikeaa. En saa nimittäin nukuttua enää. En tiedä onko niskat niin jumissa vai mikä vaivaa, mutta kädet puutuu erityisesti nukkuessa niin pahasti, että herään noin tunnin välein tuskaisen kipuun jommassa kummassa kämmenessä.
Kylkeä kääntämällä kipu hellittää noin 10 minuutissa, kunnes ilmestyy uudelleen toiseen käteen. Kädet turpoaa ja pakotus on todella niin kovaa, että puhun kivusta. Jos kädet ei herätä, niin herään vähintään kerran tai kaksi yössä vessaan ja lisäksi joka kerta kun pitäisi kääntää kylkeä, on se ihan oma projektinsa johon herään.
Ilmeisesti minulla nämä raskauden ajan ongelmat liittyy nyt lähinnä öihin (tai no puutuu ne kädet päivälläkin, mutta sen kanssa on helpompi elää). Pitää edelleen koputtaa puuta kun kaikki on ollut niin hyvin. Ei pahoinvointia, huimausta tai muuta ongelmaa. Väsymyskin meni hyvin pienellä ohi. Alkuraskaudessa kärsin liitoskivuista, mutta sekin kesti vain muutaman kuukauden ja tuonkin vaivan kanssa pystyi elämään ihan normaalia elämää.
Raskausdiabetesta en edes huomaa jos ei lasketa piikittämistä ja sokerien seurantaa. Mitään oireita tästä ei ole ollut ja kontrolleissa vauvakin on ollut kaikkien arviokäyröjen keskellä.
Nyt siis kuitenkin alkaa tuntua siltä, että maha-asukki voisi jo tulla ulos "jotta saisi yönsä nukuttua". Tai ainakin kun mahdollisuus nukkua, olisi mukava jos se onnistuisi.
Meni tällä kertaa pahasti aiheen vierestä, kun ei juuri painoon liittyvää asiaa ole kertoa. Seuraava suuri painonmuutos toivottavasti tapahtuu laitoksella. Jännä nähdä montako kiloa saan jättää synnytyssaliin :) Enää alle kuukausi h-hetkeen (plus / miinus kaksi viikkoa).
Mutta muutoin elämä alkaa olla vaikeaa. En saa nimittäin nukuttua enää. En tiedä onko niskat niin jumissa vai mikä vaivaa, mutta kädet puutuu erityisesti nukkuessa niin pahasti, että herään noin tunnin välein tuskaisen kipuun jommassa kummassa kämmenessä.
Kylkeä kääntämällä kipu hellittää noin 10 minuutissa, kunnes ilmestyy uudelleen toiseen käteen. Kädet turpoaa ja pakotus on todella niin kovaa, että puhun kivusta. Jos kädet ei herätä, niin herään vähintään kerran tai kaksi yössä vessaan ja lisäksi joka kerta kun pitäisi kääntää kylkeä, on se ihan oma projektinsa johon herään.
Ilmeisesti minulla nämä raskauden ajan ongelmat liittyy nyt lähinnä öihin (tai no puutuu ne kädet päivälläkin, mutta sen kanssa on helpompi elää). Pitää edelleen koputtaa puuta kun kaikki on ollut niin hyvin. Ei pahoinvointia, huimausta tai muuta ongelmaa. Väsymyskin meni hyvin pienellä ohi. Alkuraskaudessa kärsin liitoskivuista, mutta sekin kesti vain muutaman kuukauden ja tuonkin vaivan kanssa pystyi elämään ihan normaalia elämää.
Raskausdiabetesta en edes huomaa jos ei lasketa piikittämistä ja sokerien seurantaa. Mitään oireita tästä ei ole ollut ja kontrolleissa vauvakin on ollut kaikkien arviokäyröjen keskellä.
Nyt siis kuitenkin alkaa tuntua siltä, että maha-asukki voisi jo tulla ulos "jotta saisi yönsä nukuttua". Tai ainakin kun mahdollisuus nukkua, olisi mukava jos se onnistuisi.
Meni tällä kertaa pahasti aiheen vierestä, kun ei juuri painoon liittyvää asiaa ole kertoa. Seuraava suuri painonmuutos toivottavasti tapahtuu laitoksella. Jännä nähdä montako kiloa saan jättää synnytyssaliin :) Enää alle kuukausi h-hetkeen (plus / miinus kaksi viikkoa).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)