Möhömaha ja kummalliset vatsa-mitkälienee-lihakset (by SuperSizeMe)

Kröhöm.. Mitäs nyt tapahtuu? Miten se paino nyt noin kiivaaseen nousuun lähti? Hyvä ruoka, paha mieli? Ja mitäs nyt tehdään?

Pitää mennä karkkilakkoon... Muutoin olen elänyt ihan suht terveellisesti tai en ainakaan ole heittäytynyt aivan kamaliinkaan elintapoihin. Viikko vielä kesälomaan, että josko edes tämän viimeisen työviikon olisi ilman herkkuja? Tai ainakin maanantaista torstaihin ensi viikolla?

Huoh.. Ruoka maistuu juuri nyt todella hyvin ja toistaiseksi en ole siitä juurikaan kokenut huonoa omaa tuntoa. Nyt alkaa tuntua siltä, että mitähän tässä vielä viimeisten noin 13 viikon aikana tapahtuu jos paino nousee tätä tahtia... Plussaa vielä sellaiset 7 kiloa tai reilut lisää? Apua...

Asiasta toiseen. Kun vauvamaha kasvaa, minun vatsalihakseni (kyllä, minullakin on sellaiset) on muuttaneet hassusti muotoaan. Nyt kun jännitän vatsalihaksia, nousee tuohon rintalastan alapuolella sellaoinen terävähkö lihaskimppu. Vänkää vai mitä?

Kesäloma ala Läskipantteri

Suomi on hiljentymässä Juhannuksen viettoon. Tai no, hiljentymässä ja hiljentymässä. Uskoisin, että tämä sankkojen kuusimetsien varjoissa asusteleva katajainen kansa, viettää hyvin usein Juhannusta nauraen, rällästäen ja juoden paljon viinaa, aiheuttaen siis kaikkea muuta kuin hiljaisuutta luonnon keskellä.

Olen itsekin jäämässä ansaitulle vuosilomalle Juhannukselta ja ajattelinkin, että tämä bloggaus voisi kertoa jostain aivan muusta, kuin laihdutuksesta, painonhallinnasta saati elämäntaparemontista.

Lapsuudessa kesäloma tarkoitti aina vapaata koulusta ja tietenkin läksyistä. Pitkään nukuttuja aamuja, järvessä polskimista, välillä toki myös tylsistymistä ilman kavereita, koska kaikki olivat jossain
sukuloimassa. Meillä ei kotona ole ikinä kesäisin pahemmin reissailtu, mökkiäkään ei ole ollut, joten lomat ovat olleet pitkälti kotilomia. Kuitenkin hyviä sellaisia. Kesäisin olen aina lukenut paljon kirjoja, nähnyt ystäviä ja pienet retket lähimpään kaupunkiin tai huvipuistoon, ovat tehneet lomasta loman tuntuisen.

Nyt aikuisena loma on tietenkin saanut myös uudenlaisen merkityksen. Loman aikana palaudutaan työn raskaan raadollisen aiheuttamista rasituksista. Nautitaan siitä, että on oikeus lomaan. (koska 11 muuta kuukautta vuodessa teet töitä, pimeänä vuodenaikana näistä suurimman osan. )Koska olen jo vanha, en enää myöskään nuku lomallani samalla lailla pitkään, kuin lapsena. Nyt on ihana herätä aamulla aikaisin ja huomata, että koko päivä on aikaa tehdä ihan mitä vain, tai olla toki myös tekemättä.
Lomastani on vuosien aikana kehkeytynyt myös ystävien tapaamisen saralla vuoden kohokohta. Näen perhettäni ja ystäviäni, jotka asuvat kauempana, todella harvoin. Tästä syystä olenkin jo hyvissä ajoin plarannut kalenteriani, jättänyt lomaviikoilleni vapaata, jotta voin tehdä ex-tampore reissuja nähdäkseni rakkaitani. Näitä tapaamisia, yömyöhään tapahtuvia maailmanparantamis-keskusteluja, odotan innolla. Niiden voimalla tiedän taasen jaksavani koko pitkän syksyn.

Olen myös huomannut, että irrottautuakseni arjesta, tarvitsen lomalleni lentävän lähdön. Tätä periaatetta olen noudattanut nyt useamman vuoden. Tästä samaisesta syystä, tänäänkin lomani alkaessa kipitän Helsinki-Vantaalle ja suunnistan viikoksi ulkomaille. Siellä ei tarvitse hyvällä omalla tunnolla lukea sähköposteja eikä vastata puhelimeen. Tämän jälkeen myös kotosuomessa työasiat on helpompi siirtää taka-alalle.

Oi että, ihanaa että on kesä ja loma.

Muutama vinkki kesäilyyn:

- Älä tee liian tiukkoja suunnitelmia, lomaa ei voi suorittaa, se tulee kokea
- Tee sellaisia asioita, mitä et arkena tekisi. Näe ystäviä, valvo myöhään, jätä viikkosiivous tekemättä.
- Tee itse hyvää ruokaa ja syö se ulkona. Ulkona syöty ruoka maistuu aina erilaiselle.
- Syö myös hyvällä omalla tunnolla muiden tekemää ruokaa. Jos ravintolailta ei kiinnosta, tuppaudu kaverin luo syömään.
- Jos tuppaudut kaverille syömään, muista, että myös kaveri saattaa arvostaa toisten tekemää ruokaa. Loma onkin siis hyvä syy pyytää vieraita kotiin ja tarjota päivällistä.
- Lue lue ja lue. Jos luet kirjoja, niin älä huoli vaikka kaikki olisivat nk. hömppää, kukapa sitä asiatekstejä haluaisi kesällä lukea.
- Älä murjota vaan nauti. Heitä pahantuulisuus ja maailman murheet loman ajaksi romukoppaan. Ehtii niitä asioita pohtia sitten loman jälkeenkin.


ps. viikkotuloksena vähän miinusta

Painonnousu + 400 grammaa (by SuperSizeMe)

Tämä odotusaika on sitten pitkä. Odottavan aika on pitkä. Vanhassa sanonnassa on selvästi vinha perä.

Näin painonhallintabloggaamisen kannalta käy vaan todella tylsäksi tämä painonnousun raportointi. Mitään uutta ei siis auringon alla ole. Vaavi potkii mahassa ja maha kasvaa.

Kolme viikkoa vielä kesälomaan ja kesäloman jälkeen vielä 3 viikkoa töitä kunnes alkaa mammaloma. Uskomatonta - töitä on siis enää 6 viikkoa!

Kolmen kuukauden katselmus

Jos oikein laskeskelin, maanantaina tuli kolme kuukautta täyteen leikkauksesta. Paino on tippunut todella hyvin, ehkä liian nopeastikin. Nyt alkavat jo työkaveritkin asiasta mainita. En oikein tiedä mitä heille vastaisin, eiväthän he aiemmin ole minulle sanoneet, että oletpas lihonut. Jotenkin nämä oletpas laihduttanut -keskustelut eivät vain tunnu hyvältä, eri asia kuin jos sanoisi "sulla on uus tukka". Ehkä henkilökohtaisempi? Vai kuvittelenko vain? Onko kyse vain jotenkin yleisestä tilanteesta, jolloin ihmiset olettavat, että toisen ihmisen laihtuminen täytyy huomioida, se koetaan positiivikseksi asiaksi? Mutta toisaalta, eikö olisi ihmisen terveyden/tilanteen kannalta parempi, jos myös pienestä painonnoususta huomautettaisiin? Tällöinhän joku voisi jopa huomata, että näinpä onkin käynyt ja puuttuisi tilanteeseensa ennen kuin on kerryttänyt kiloja lisää useita kymmeniä.

Mutta plussaa ja miinusta:

+ painonpudotus -18 kiloa
+ ei kipuja tai muita huomattavia ongelmia
+ kaikki ruoka maistuu, myös karkit (joka voidaan laskea miinukseksi)
+ pienentyneet annokset, leivän ja makeansyönti vähentynyt huomattavasti!

- Liian isot vaatteet, laihtuminen on kallista
- Vanhat tavat tulevat edelleen esille; ahmiminen, liian suuret annokset, joista suuri osa jää syömättä
- leikkaus ei lisää liikunnanhimoa
- limpparin hiilihapon vuoksi, kokista ei voi juoda niin paljon kun haluaisi


Päätän raporttini tähän.

Mitä kuuluu Madagaskar?

Sama valitusvirsi jatkuu, kuin edellisessä postauksessani - eli hoppua pitelee.

Painon kanssa olen siinä samassa suunnilleen - tänäaamun vaaka 102,9kg.

Juuri tällä hetkellä poden kurkku-nenä-korva-keuhkotautia, jotka johtuu viruksesta ja vaativat vain sen kärsimisen. Olo on epämukava etenkin,  kun on oikein lämmintä. Onneksi juuri nyt ei täällä ole.

Painonpudotushommaa en ole juuri miettinyt tai sen eteen tehnyt mitään, vaan olen ollut ja elänyt elämää päivän kerrallaan. Koiranpentu kasvaa ja kesän pihatyöt lisääntyvät päivä päivältä. Lapsen kanssa saisi olla kaikki ajat ulkona, sillä hän rakastaa leikkiä hiekkalaatikolla tai puuhata veden kanssa. Onneksi hänellä on isovanhemmat, jotka jaksavat hänen kanssaan puuhata ulkona.

Mieliala on oikeastaan tosi hyvä tämänhetkisen painon suhteen.
Toivon, että paino pysyy tässä kesän ajan, muttei muutaman kilon heilahtelut nyt minua haittaa.

Kropassa olen huomannut muutoksia painonputoamisen myötä.
Aiemmin "tiivis" läski on nykyään sellaista venyvää ja pehmeää. Omassa mielessäni olen ajatellut sen niin, että rasva on vähentynyt rasvasoluista ja eivätkä ne enää ole niin pinkeitä kuin aiemmin ja siitä johtuu sitten se "kovan" läskin muuttuminen "löllöksi". Ja se löllö on siis sellaista nahkantyyppistä, josta saa otettua kiinni ja "nostettua". Lihaksetkin tuntuu sieltä löllön alta paremmin. Jenkkakahvat on vähän silottuneet, mutta harmittavasti selkäläskit ne vaan on ja pysyy.
Pakaratreeniä pitäisi tehdä ehdottomasti, sillä olen huomannut, ettei minulla taida olla enää ollenkaan takapuolta. Se on vaan sellainen littana takapuoli. Pöh.

Raskauden jäljilta roikkunut vatsa on muuttunut pienemmäksi ja vähemmän roikkuvaksi ja sellaiseksi pehmeäksi. Raskausarvista johtuen se nahka ei ikinä lopeta roikkumista, mutta selvän eron kyllä jo huomaan. Ja se kudos (lihas?) siellä nahkan alla tuntuu ihan erilaiselta kuin silloin pian synnytyksen jälkeen. Mut sehän tietysti on normaalia, kun vatsalihakset olivat joutuneet väistymään.

Muita muutoksia on mm. sykkeen lasku.
En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta ennen raskautta ja raskauden aikana leposyke oli 75-85 bpm ja raskauden jälkeen se on ollut huomattavasti alempi! Mm. sykemittari oli sitä mieltä, että kuntoni on kovasti parantunut, kun tein sillä "kuntotestin", joka perustuu leposykkeeseen. Nykyään leposyke ihan päiväsaikaan on reilusti alle 70bpm. Joskus jopa alle 60 bpm.

Lisäksi näyttää siltä, että hormonitoimintakin on parantunut, sillä sen käynnistymisen jälkeen ei kierrot ole menneet yli 45 pv ja se on kyllä ihme! Ennen raskautta kuukautiset tulivat vähimmillään 6 kertaa vuodessa ja silloinkin sitten usein keltarauhashormoniavusteisesti.

Kunhan pääsisin niin pitkälle, että saisin kameran käteen, niin laittaisin kuvia kykytilanteesta. En usko, että se nyt hirveästi on muuttunut sinänsä. Luultavasti olen ihan saman mallinen kuin aiemminkin, mutta SAATTAA olla, että kuitenkin sitten hieman pienempi :) En ole itsekään nähnyt itsestäni kuvia pitkään aikaan enkä näin ollen ole ihan perillä siitä onko muutoksia näkyvissä.

No, mutta tässäpä näitä Madagaskarin kuulumisia.
Syksyllä palataan sitten ahkerammin painonpudotuksen pariin :)

Raskauden aikainen painonnousu (by SuperSizeMe)

Heipparallaa kultamussukat. Paino nousee tasaisesti ja papu mahassa kasvaa hurjaa vauhtia. Nyt menossa 24. raskausviikko ja painonnousu tähän mennessä yhteensä 5,3 kiloa. Ihan ok suoritus, vai mitä olette mieltä?

Potkut alkaa olla kovempia ja läheisetkin ovat niitä jo tunteneet. Muuta raportoitavaa ei tällä hetkellä olekaan. Kaikki sujuu tasaisen hyvin.

P.S. Kävin viime viikolla yökyläilemässä Läskipantterin luona. Voi luoja kuinka tuo lady olikaan hoikistunut! Jotain hyvääkin tässä oli myös minun kannaltani. Sain nimittäin omaan kaappiini muutaman mukavan kesävaatteen perintönä. Kiitokset hoikistuneelle Läskipantterille ja onnittelut ihan huikeasta suorituksesta tähän asti!

Vaa'aton mä oon

Olosuhteiden pakosta, vaa'an patteri sanoi kaput, olen päättänyt olla viikon vaakaamatta. Painonpudotus on jatkunut ja alamäki on luja, laskeskelin, melkein kolme kuukautta ja miinus 17 kiloa on mielestäni ihan hyvä saavutus. Siitä syystä päätin, että en riennä ostamaan tällä hetkellä pysyvää nollaa näyttävään vaakaani uutta patteria, vaan sinnittelen viikon ilman päivittäistä lukeman katsomista.

Olen ollut saamaton. Leikkauksen jälkeen olisi pitänyt käydä kuuntelemassa ravintoterapeutin ohjeita. Lähete makaa edelleen pöydälläni, en ole soittanut saati käynyt kuuntelemassa ohjeita. Edelliseltä ravintoterapeuttitätikäynniltäni jäi huono maku suuhun. Ohje oli välimerellinen ruoka-rytmi/tapa, joka tarkoitti, että minun olisi pitänyt päivittäin ottaa pari ruokalusikallista oliiviöljyä, sillä kuulemma olisi kilot lähteneet. Pah sanon minä. No niin, eli varmaan vähän tämä ajan varaamisen unohtuminen johtunee asennevammastani..

Saa nähdä, mitä lääkäri sanoo kun marssin kolmen kuukauden kontrolliin laihtuneena, mutta tuskin mitään oppineena? Jännä myös nähdä, mitä eri verikokeet kertovat. Vitamiinejahan en ole muistanut/jaksanut syödä laisinkaan ensimmäisen kolmen viikon jälkeen. B-vitamiini on kait sellainen, mikä voi leikkauksen jälkeen heittää häränpyllyä ja voi olla, että joudun siitä syystä piikitettäväksi. En kuitenkaan ole huomannut, että esimerkiksi hiukset olisi alkaneet tippua päästä ja noh, ihan yhtä päiväuniorientoitunut olen ollut ennen leikkaustakin.  Lääkärikäynti kuitenkin pitäisi varata ennen ihan kohta alkavaa kesälomaa. Muutama viikko ja sitten soronoo ja pitkä kuuma kesäääää!

Turvotusta ja mahan kasvattelua (by SuperSizeMe)

Olen viime aikoina keskittynyt lähinnä muuntamaan ruokaa eläväksi ihmiseksi. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.

Viime viikolla jäi postaus ja paino kokonaan päivittämättä työreissun vuoksi. Reissun päälle paino oli noussut 2,5 kiloa, mutta tämä pääasiassa nestettä. Voi luoja kuinka isot ihmisen nilkat voikaan olla pari npäivän reissaamisen ja 29 asteen helteen päälle. Onneksi helteet vähän helpotti ja tällä viikolla turvotus näin ollen laski ja paino siinä mukana 1,5 kiloa. Kahden viimeisen viikon painonnousu yhteensä siis 1,0 kiloa. Ihan perussettiä.

Rakenneultrakin tuli ja meni. Kaikki hyvin. Maha alkaa vähän jo vaatia veroaan niin nukkumisen kuin taipuisuudenkin osalta. Olin nyt helatorstaina pidemmillä vapailla (yhteensä 5 päivän vapaa) ja olen niin ylpeä saavutuksista: siivottu vaatekaappi, siivottu eteisen kaappi, siivottu käytävän kaappi (lähinnä toiminut varastona), pestyt ikkunat, viikkosiivous ja siivottu terassi. Kaikkea en siis todellakaan tehnyt yhden päivän aikana, mutta silti olen itsestäni ylpeä. Ylepyden lisäksi olen onnistunut kipeyttämään selkäni tässä rehkimisessä, mutta sekin toivottavasti menee ensi yön aikana rentoutuessa jo ohi.

Kuukausi vielä kesälomaan ja juuri nyt tuntuu siltä, että odottavan aika on (kaikin puolin) pitkä.