Pää mukana menossa?

Aika tarkalleen kahdeksan kuukautta on kulunut leikkauksesta ja samalla kolmekymmentä kiloa on minusta hävinnyt. Tämä määrähän tarkoittaa:

- noin 60 pakettia Valion voita
-  noin 130 kappaletta mäkkärin bicmac-hampurilaista
- 150 levyllistä Fazerin sinistä
- noin 2140 kipaletta dominokeksiä

Näkyykö tämä sitten jossain? Suoraan sanottuna en tiedä. Olen alkanut epäilemään, että silmissäni on jotain vikaa, koska edelleen olen sama pullaposki römppämahainen, mutta ihan perusnätti naisimmeinen leveine lantioineni.

Olen huomannut tuijottelevani peiliä nykyisin useasti. Sivuttain, suoraan edestä, puristellen lihojani ja ihmetellen, että onko nämä nyt pienentyneet vai ei? Onko roikkuvaa nahkaa vai ei?
Sanotaan, että peilit eivät valehtele, joten luultavasti vain aivoni eivät pysy tässä muutoksessa perässä ja lähettävät verkkokalvoiltani vanhaa kuvaa. Kyllähän tajuan, jos katson valokuvaani viime keväältä, että jotain on tapahtunut. Mutta vain jotain ja se ei kertakaikkiaan mene pysyvästi tajuntaani.  Hassua, että 30 kiloa on kuitenkin aika tosi paljon "tavaraa", mutta itse sitä ei kuitenkaan huomaa sen ihmeellisemmin.

Mistä sitten huomaan, että jotain on tapahtunut ellen peilistä? No siitä, että vaatepula on nyt muuttunut krooniseksi. Kaapista ei löydy mitään, mikä istuisi ja huvittavaa on myös se, että monet kengät ovat tulleet isoiksi. Jopa rintaliivit pitäisi vaihtaa pienempään, joka on mielestäni erittäin epäreilua ja ehkä merkittävin miinusasia koko tässä projektissa.

Hiusten lähtö on nyt hiukan tasaantunut, joka on hyvä juttu. Oma kampaajani nimittäin sanoi viime kerralla, että hiukset ovat selkeästi ohentuneet. Toivottavasti kasvavat takaisin, vitamiineja olen napsinut nyt paremmin kuin ennen.
Olo on edelleen hyvä, huonoja oloja tulee niin harvoin, etten edes muista. Ruoka-annokset ovat kasvaneet, mutta turha napsiminen jäänyt oikeastaan kokonaan pois. Syynä lienee se, etten edelleenkään tunne nälkää. Tosin, en tainnut sitä ennen leikkaustakaan tuntea. Hyvin siis menee edelleen. Toiveena on seuraavaksi päästä sinne kaksinumeroiseen lukuun, ehkä jo jouluksi. Painon tippuminen on hidastunut todella paljon, mutta en ole huolissani. Olkoon vaikka puoli kiloa kuukaudessa, sekin on alaspäin. Aika huisi fiilis on siitä, kuinka paljon jo nyt on saavutettu. Painoideksinikin kertoo minun nykyisin olevan enää vain vaikeasti ylipainoinen, se on ehkä hienointa koko jutussa.

Synnytyksen jälkimainingeissa (by SuperSizeMe)

Synnytys onnellisesti takana päin ja arki rullaa jälleen. Tätä tekstiä kirjoittaessa synnytyksestä on kulunut reilut 10 päivää. Viimeisetkin turvotukset on hävinneet ja uskallan lähteä analysoimaan raskauskiloja.

Ennen raskautta painoin 117 kiloa. Synnyttämään lähtiessä painoa oli turvotuksineen 129 kiloa eli nousua yhteensä noin 12 kiloa. Itse sanoisin, että tästä painosta ainakin 3 kiloa oli puhtaasti nesteitä, jotka tulivat viimeisen kahden tai kolmen viikon aikana.

Nyt reilu 10 päivää synnytyksen jälkeen puntari oli minulle enemmän kuin armollinen ja kertoi painon olevan 116,8 kiloa. Painan siis nyt 200 grammaa vähemmän kuin ennen raskautta! Olen itsestäni suoraan sanottuna aika ylpeä. En heittäytynyt raskausaikana täysin roskaruoan armoille vaikka välillä herkuteltua tulikin.

Nyt suoranainen laihduttaminen ei vielä ole ajankohtaista, koska haluan varmistaa, että imetys sujuisi ainakin ensimmäisen 6 kk. En siis halua, että vauva saisi maidon mukana laihdutuksessa poistuvia kuona-aineita minun kehostani. Jään kuitenkin seuraileman painoa ja pyrin siihen, että paino ei ainakaan lähtisi nousuun. Lievä laskukaan ei haittaa, mutta varsinaisesti laihduttamaan en ole nyt heti ryhtymässä.

Puolen vuoden jälkeen

Lähes vuosi sitten kirjoittelin blogiin alkutunnelmia , joissa mainitsin painaneeni yläasteelle siirtyessäni 107 kiloa. Nyt näyttäisi siltä, että alan olla samoissa mitoissa. Kokonaispudotus leikkauksesta, joka oli tasan puoli vuotta sitten, näyttää olevan miinus 25,5 karistettua kiloa. Se on aika monta suklaalevyä tai margariinirasiaa, tai mihin nyt ikinä haluaakaan verrata.

Matkaa toki on vielä. Mutta sanotaanko näin, että kaksinumeroiseen lukuun on nyt lyhempi matka, kuin ikinä olisin aikuisiälläni voinut kuvitella pääseväni.

Töissä porukat huomauttelevat painonlaskustani lähes päivittäin. Olen kohautellut edelleen olkiani ja vain muutamille kertonut mikä on meininki. Yhdessä vaiheessa tosin olin niin tuskastunut päivittäisiin kommentteihin ulkonäöstäni, että pohdin jo lähettäväni sähköpostiviestin koko toimiston väelle asiasta, ettei emää tarvitsisi ihmetellä. Mutta sitten totesin, että sen jälkeen olisi varmaan tullut kyselyjä leikkaukseen liittyen, enkä jaksa sitäkään rumbaa.

Hiukset tippuu, edelleen. Nyt olen kuitenkin syönyt vitamiinini lähes säännöllisesti joka päivä. Muutamia unohduksia toki sattunut. B-vitamiinia on pistetty kankkuun ja sitä jatketaan nyt sitten parin kk välein. En tiedä onko tukkani jo tarkaisevasti ohentunut, en sitä itse huomaa enkä tunne, mutta ainakin menee hermo siihen, että niitä on joka paikassa. Tyynyt, lavuaarit, lattiat lainehtivat tippuneita hiuksia..Olen ajatellut, että jos jossain vaiheessa tulee kaljuja kohtia, vedän kaiken sitten pois kerralla. Tietyllä lailla minua on aina kiinnostanut, että miltä näyttäisin kaljuna. Silloinhan voisi ottaa vaikka tatuoinnin päänahkaan.

Loppuraskauden ongelmia (by SuperSizeMe)

Painossa ei merkittäviä muutoksia viimeisen kahden viikon ajalta: + 600 grammaa.

Mutta muutoin elämä alkaa olla vaikeaa. En saa nimittäin nukuttua enää. En tiedä onko niskat niin jumissa vai mikä vaivaa, mutta kädet puutuu erityisesti nukkuessa niin pahasti, että herään noin tunnin välein tuskaisen kipuun jommassa kummassa kämmenessä.

Kylkeä kääntämällä kipu hellittää noin 10 minuutissa, kunnes ilmestyy uudelleen toiseen käteen. Kädet turpoaa ja pakotus on todella niin kovaa, että puhun kivusta. Jos kädet ei herätä, niin herään vähintään kerran tai kaksi yössä vessaan ja lisäksi joka kerta kun pitäisi kääntää kylkeä, on se ihan oma projektinsa johon herään.

Ilmeisesti minulla nämä raskauden ajan ongelmat liittyy nyt lähinnä öihin (tai no puutuu ne kädet päivälläkin, mutta sen kanssa on helpompi elää). Pitää edelleen koputtaa puuta kun kaikki on ollut niin hyvin. Ei pahoinvointia, huimausta tai muuta ongelmaa. Väsymyskin meni hyvin pienellä ohi. Alkuraskaudessa kärsin liitoskivuista, mutta sekin kesti vain muutaman kuukauden ja tuonkin vaivan kanssa pystyi elämään ihan normaalia elämää.

Raskausdiabetesta en edes huomaa jos ei lasketa piikittämistä ja sokerien seurantaa. Mitään oireita tästä ei ole ollut ja kontrolleissa vauvakin on ollut kaikkien arviokäyröjen keskellä.

Nyt siis kuitenkin alkaa tuntua siltä, että maha-asukki voisi jo tulla ulos "jotta saisi yönsä nukuttua". Tai ainakin kun mahdollisuus nukkua, olisi mukava jos se onnistuisi.

Meni tällä kertaa pahasti aiheen vierestä, kun ei juuri painoon liittyvää asiaa ole kertoa. Seuraava suuri painonmuutos toivottavasti tapahtuu laitoksella. Jännä nähdä montako kiloa saan jättää synnytyssaliin :) Enää alle kuukausi h-hetkeen (plus / miinus kaksi viikkoa).

Kuka terapoi ja ketä, kokemuksia ravintoterapeutti käynnistä

Kuten arvata saattaa, leikkauksen jälkeen tietyt vitamiinitasot ovat heittäneet häränpyllyä. Minulla oli elokuussa kontrollikäynti, jota varten ensin valutettiin monta putkiloa verta erinäisiä testejä varten, ja sen jälkeen oli tapaaminen ravintoterapeutin ja erikoislääkärin kanssa.

Vaikken ehkä olekaan maailman tarkin ihminen seuraamaan erilaisia selostuksia ja ruokaohjeita, niin väittäisin tämän projektin aikana kuitenkin lukeneeni aika paljon kaikenlaista materiaalia leikkaukseen ja leikkauksen jälkeiseen elämään liittyen. Ehkäpä juuri tästä syystä tapaaminen ravintoterapeutin kanssa oli jälleen kerran suuri pettymys, miltei katastrofi, mutta myös huvituksen aihe.

Jostain netistä luin, että ravintoterapian, täten myös kait ravintoterapeutin, tehtävä on jakaa tietoa ravinnon merkityksestä terveyden ja tasapainon saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Menin siis paikalle olettaen, että pian tapaamani ammatti-ihminen, olisi a) tutustunut tapaukseeni etukäteen b) tiennyt jotain leikkauksen jälkeisestä ruokavaliosta ja c) tajuttuaan, että minä tiedän enemmän kuin hän, olisi lopettanut tyhjän jauhamisen ja d) antanut konkreettisia neuvoja/ohjeita mitä nyt eteenpäin tulisi tehdä.

Kyseessä oli ehkä ikäiseni mies, jonka vetämänä kävimme tunnin aikana läpi ohjevihkosen, jossa kerrotaan mahaleikkauksen jälkeisiä asioita. Kuten esim. että annokset ovat pieniä ja proteiinin saantiin tulee kiinnittää huomiota. Hän lähinnä itsekseen luki vihkosta, teki alleviivauksia ja mumisi itsekseen.. En saanut mitään konkreettista siihen, miten esim. ruuan kautta voisin saada enemmän nyt uupuvaa B12-vitamiinia, eikä kyllä mitään muitakaan neuvoja. Pielessä olevat vitamiinitasot kuulemma katsotaan sitten lääkärin kanssa. Ai niin, unohdin yhden neuvon jonka hän antoi: syö enemmän kasviksi. Ja toki hän innostui antamaan minulle tietoa ylipäätään kasvisruokavalion terveellisyydestä ja oli jo tyrkyttämässä omien sanojensa mukaan aiheeseen liittyvää "propaganda-lehtistä", mutta onnekseni ne olivat päässeet hyllystä loppumaan.

Kyllä niin mieleni pahoitin tästä tapaamisesta. Ensinnäkin siksi, että olin tuhlannut aikaani tunnin tyhjänpäiväisyyteen. Toisekseen,  että tämä käynti tuli maksamaan mammonaa ja kolmanneksi minua hävetti niin paljon tuon ravintoterapeutin vuoksi. Se myötähäpeän määrä, mitä koin häntä kohtaan, oli suunnaton. Hän mumisten yritti kertoa asioita, joista hänellä ei ollut mitään tietoa (leikkauksen jälkeinen hoitosuositus) ja lopulta antoi minulle kasan internet-tulosteita (JOIHIN OLIN ITSE TUTUSTUNUT JO ENNEN LEIKKAUSTA). Eipä siinä voinut muuta kuin päätä pyöritellä ja naureskella sisäänpäin toisen epätoivoiselle yritykselle.

Varmasti joillekin tällainen terapointi ravinnon ja vitamiinien suhteen on tärkeää ja toivon, että jossain sitä osataan oikeasti antaa ja, että siitä ihmiset apua saavat. Mutta itselläni on nyt kaksi kokemusta näistä terapeuteista ja ikinä en enää mene, en vaikka pakotettaisiin. Luen sitten itse kirjat ja lehdykät ja teen hoitosuunnitelmat, mutta kyllä nämä sellaisia terapeuttikäyntejä ovat olleet, että huh huh.

Ees taas (by SuperSizeMe)

Alkaisi vähitellen odotus riittää - olen malttamaton. Paino sahaa suunnilleen samoissa. Viimeisen kahden viikon aikana paino ensin nousi 600 grammaa, sitten laski 800 grammaa. Eli kahden viikon tulos 200 grammaa miinusta.

Muuta ei sitten oikein ole tapahtunutkaan. Enää ensi viikko töitä ja sitten jään mammalomalle. Ei siis mitään uutta länsirintamalla.

Kuolenko tähän?

Kesälomallani satuin katsomaan YLEltä tanskalaisen dokumentin liittyen laihdutusleikkauksiin. Idea dokumentissa oli se, että Tanskassa niitä on tehty todella paljon ja nyt niiden tekemistä hillitään, koska leikkauksessa on aina komplikaatiot. Ohjelmassa seurattiin kahden vai kolmen tanskalaisen matkaa kohti leikkausta ja siinä myös lyhyesti käsiteltiin erään leikatun ihmisen taivalta leikkauksen jälkeen, joka päätyi kuolemaan.

Dokumentti sai minut tottahan toki säikähtämään. Edelleen oloni ja eloni leikkauksen jälkeen on ollut aivan mahtava. Pystyn syömään oikeastaan mitä vain, toki huomattavasti pienempiä annoksia. Kesällä olen nauttinut niin jäätelöstä kuin alkoholista, olkoonkin ne "vältettävien ruoka-aineiden listalla". Dokumentissa kuvattu kuolemantapaus tapahtui 11 kuukautta leikkauksen jälkeen. Minä kun olen ajatellut, että ei tässä enää nyt mitään hätää ole, komplikaatiot kun olisivat tulleet jo? Eikö?

Toki ymmärsin leikkaukseen lähtiessäni, että komplikaatioriski on aina olemassa. Ja toki ymmärrän, ettei vatsani enää ikinä toimi samalla tavoin kuin ennen, joten riskit tulehduksiin yms. on olemassa. Mutta toki dokumentti laittoi miettimään, että entäs jos oikeasti käy köpelösti, tulee joku vatsakalvontulehdus ja heissulivei.

Loppujen lopuksi netistä löytyy hyvin vähän näitä ns. "kauhutarinoita". Toki tarinoita heti pian leikkauksen jälkeen ilmaantuneista komplikaatioista on olemassa, vähän tosin niitäkin. Joten huhuu, onko täällä ketään joka haluaisi kertoa, onko vielä lähes vuodenkin jälkeen leikkauksesta tapahtunut jotain ikävää ja miten siitä selvittiin?

Paluu arkeen lähestyy (by SuperSizeMe)

Jaahans. Lomat alkaa olla lusittu. Tänään on viimeinen lomapäivä ja maanantaina on aika palata taas sorvin ääreen. Onneksi on vielä viikonloppu aikaa valmistautua henkisesti helteiseen toimistoon.

Töitä ei kuitenkaan ole jäljellä kuin muutama hassu viikko ennen äitiyslomaa, joten eiköhän se nopsaan mene tuuraajaa perehdyttäessä.

Mitäs muuta lomalla on tapahtunut? Paino ei ole enää juuri noussut, pikemminkin päinvastoin. Raskauden aikainen painonnousu nyt 8 kiloa. Hieman enemmän on tullut katsottua mitä suuhun laittaa, koska minulla todettiin raskaudenaikainen diabetes. Onneksi hyvin lievä versio, mutta silti. Ihan pelkällä ruokavaliolla en selvinnyt vaan sain lisäksi insuliinin jolla pyritään vaikuttamaan aamun paastosokereihin. Käytännössä siis pitkävaikutteinen insuliini ja tämän tukena nopea insuliini, mutta tämän pistän vain aamupalalla. Käytännössä joudun pistämään itseäni kahdesti päivässä: aamulla ja illalla.

Loma on mennyt muutoin Pavun saapumiseen valmistautuessa, mutta  valitettavasti meillä on myös ollut surua lähiperheessä, joka käytännönasioiden hoitamisessa on vienyt aikaa.

Kesästäkin on toki tullut nautittua, vaikkakin nyt alkaisi jo helteet riittää. Mahan kanssa olen kokenut itseni lähinnä maalle ajautuneeksi kaskelotiksi. Hikoilu on ollut ihan uusissa sfääreissä ja olo tukala kaikissa asennoissa. Ei käy kateeksi niitä odottajia joilla laskettu aika on nyt elokuussa. Itselläni on vielä vajaa kaksi kuukautta "armonaikaa", joten olo voisi olla paljon tukalampikin.

Hikisissä tunnelmissa,
Super Size Me

Lomailua ja tukan laittoa (by SuperSizeMe)

Ihana ensimmäinen lomaviikko takana. Painonnousua viimeiseltä kahdelta viikolta yhteensä 1,8 kiloa. Vähän turhan paljon, mutta lohduttaudun sillä, että päässäni on nyt noin kilo ylimääräistä painoa houskuidun muodossa. Tuota kiloa kun ei lasketa, olisi painonnousu vain 0,8 kiloa eli 0,4 kiloa viikossa. Ei paha.

Maha-asukki potkii koko ajan kovempaa, mutta nautiskelen tästä nyt niin kauan kuin sitä ihanuutta kestää. Kohta reppanalla ei enää ole niin paljoa tilaa liikkua ja kuperkeikkojen heittely vaihtunee venyttelyyn.

Möhömaha ja kummalliset vatsa-mitkälienee-lihakset (by SuperSizeMe)

Kröhöm.. Mitäs nyt tapahtuu? Miten se paino nyt noin kiivaaseen nousuun lähti? Hyvä ruoka, paha mieli? Ja mitäs nyt tehdään?

Pitää mennä karkkilakkoon... Muutoin olen elänyt ihan suht terveellisesti tai en ainakaan ole heittäytynyt aivan kamaliinkaan elintapoihin. Viikko vielä kesälomaan, että josko edes tämän viimeisen työviikon olisi ilman herkkuja? Tai ainakin maanantaista torstaihin ensi viikolla?

Huoh.. Ruoka maistuu juuri nyt todella hyvin ja toistaiseksi en ole siitä juurikaan kokenut huonoa omaa tuntoa. Nyt alkaa tuntua siltä, että mitähän tässä vielä viimeisten noin 13 viikon aikana tapahtuu jos paino nousee tätä tahtia... Plussaa vielä sellaiset 7 kiloa tai reilut lisää? Apua...

Asiasta toiseen. Kun vauvamaha kasvaa, minun vatsalihakseni (kyllä, minullakin on sellaiset) on muuttaneet hassusti muotoaan. Nyt kun jännitän vatsalihaksia, nousee tuohon rintalastan alapuolella sellaoinen terävähkö lihaskimppu. Vänkää vai mitä?

Kesäloma ala Läskipantteri

Suomi on hiljentymässä Juhannuksen viettoon. Tai no, hiljentymässä ja hiljentymässä. Uskoisin, että tämä sankkojen kuusimetsien varjoissa asusteleva katajainen kansa, viettää hyvin usein Juhannusta nauraen, rällästäen ja juoden paljon viinaa, aiheuttaen siis kaikkea muuta kuin hiljaisuutta luonnon keskellä.

Olen itsekin jäämässä ansaitulle vuosilomalle Juhannukselta ja ajattelinkin, että tämä bloggaus voisi kertoa jostain aivan muusta, kuin laihdutuksesta, painonhallinnasta saati elämäntaparemontista.

Lapsuudessa kesäloma tarkoitti aina vapaata koulusta ja tietenkin läksyistä. Pitkään nukuttuja aamuja, järvessä polskimista, välillä toki myös tylsistymistä ilman kavereita, koska kaikki olivat jossain
sukuloimassa. Meillä ei kotona ole ikinä kesäisin pahemmin reissailtu, mökkiäkään ei ole ollut, joten lomat ovat olleet pitkälti kotilomia. Kuitenkin hyviä sellaisia. Kesäisin olen aina lukenut paljon kirjoja, nähnyt ystäviä ja pienet retket lähimpään kaupunkiin tai huvipuistoon, ovat tehneet lomasta loman tuntuisen.

Nyt aikuisena loma on tietenkin saanut myös uudenlaisen merkityksen. Loman aikana palaudutaan työn raskaan raadollisen aiheuttamista rasituksista. Nautitaan siitä, että on oikeus lomaan. (koska 11 muuta kuukautta vuodessa teet töitä, pimeänä vuodenaikana näistä suurimman osan. )Koska olen jo vanha, en enää myöskään nuku lomallani samalla lailla pitkään, kuin lapsena. Nyt on ihana herätä aamulla aikaisin ja huomata, että koko päivä on aikaa tehdä ihan mitä vain, tai olla toki myös tekemättä.
Lomastani on vuosien aikana kehkeytynyt myös ystävien tapaamisen saralla vuoden kohokohta. Näen perhettäni ja ystäviäni, jotka asuvat kauempana, todella harvoin. Tästä syystä olenkin jo hyvissä ajoin plarannut kalenteriani, jättänyt lomaviikoilleni vapaata, jotta voin tehdä ex-tampore reissuja nähdäkseni rakkaitani. Näitä tapaamisia, yömyöhään tapahtuvia maailmanparantamis-keskusteluja, odotan innolla. Niiden voimalla tiedän taasen jaksavani koko pitkän syksyn.

Olen myös huomannut, että irrottautuakseni arjesta, tarvitsen lomalleni lentävän lähdön. Tätä periaatetta olen noudattanut nyt useamman vuoden. Tästä samaisesta syystä, tänäänkin lomani alkaessa kipitän Helsinki-Vantaalle ja suunnistan viikoksi ulkomaille. Siellä ei tarvitse hyvällä omalla tunnolla lukea sähköposteja eikä vastata puhelimeen. Tämän jälkeen myös kotosuomessa työasiat on helpompi siirtää taka-alalle.

Oi että, ihanaa että on kesä ja loma.

Muutama vinkki kesäilyyn:

- Älä tee liian tiukkoja suunnitelmia, lomaa ei voi suorittaa, se tulee kokea
- Tee sellaisia asioita, mitä et arkena tekisi. Näe ystäviä, valvo myöhään, jätä viikkosiivous tekemättä.
- Tee itse hyvää ruokaa ja syö se ulkona. Ulkona syöty ruoka maistuu aina erilaiselle.
- Syö myös hyvällä omalla tunnolla muiden tekemää ruokaa. Jos ravintolailta ei kiinnosta, tuppaudu kaverin luo syömään.
- Jos tuppaudut kaverille syömään, muista, että myös kaveri saattaa arvostaa toisten tekemää ruokaa. Loma onkin siis hyvä syy pyytää vieraita kotiin ja tarjota päivällistä.
- Lue lue ja lue. Jos luet kirjoja, niin älä huoli vaikka kaikki olisivat nk. hömppää, kukapa sitä asiatekstejä haluaisi kesällä lukea.
- Älä murjota vaan nauti. Heitä pahantuulisuus ja maailman murheet loman ajaksi romukoppaan. Ehtii niitä asioita pohtia sitten loman jälkeenkin.


ps. viikkotuloksena vähän miinusta

Painonnousu + 400 grammaa (by SuperSizeMe)

Tämä odotusaika on sitten pitkä. Odottavan aika on pitkä. Vanhassa sanonnassa on selvästi vinha perä.

Näin painonhallintabloggaamisen kannalta käy vaan todella tylsäksi tämä painonnousun raportointi. Mitään uutta ei siis auringon alla ole. Vaavi potkii mahassa ja maha kasvaa.

Kolme viikkoa vielä kesälomaan ja kesäloman jälkeen vielä 3 viikkoa töitä kunnes alkaa mammaloma. Uskomatonta - töitä on siis enää 6 viikkoa!

Kolmen kuukauden katselmus

Jos oikein laskeskelin, maanantaina tuli kolme kuukautta täyteen leikkauksesta. Paino on tippunut todella hyvin, ehkä liian nopeastikin. Nyt alkavat jo työkaveritkin asiasta mainita. En oikein tiedä mitä heille vastaisin, eiväthän he aiemmin ole minulle sanoneet, että oletpas lihonut. Jotenkin nämä oletpas laihduttanut -keskustelut eivät vain tunnu hyvältä, eri asia kuin jos sanoisi "sulla on uus tukka". Ehkä henkilökohtaisempi? Vai kuvittelenko vain? Onko kyse vain jotenkin yleisestä tilanteesta, jolloin ihmiset olettavat, että toisen ihmisen laihtuminen täytyy huomioida, se koetaan positiivikseksi asiaksi? Mutta toisaalta, eikö olisi ihmisen terveyden/tilanteen kannalta parempi, jos myös pienestä painonnoususta huomautettaisiin? Tällöinhän joku voisi jopa huomata, että näinpä onkin käynyt ja puuttuisi tilanteeseensa ennen kuin on kerryttänyt kiloja lisää useita kymmeniä.

Mutta plussaa ja miinusta:

+ painonpudotus -18 kiloa
+ ei kipuja tai muita huomattavia ongelmia
+ kaikki ruoka maistuu, myös karkit (joka voidaan laskea miinukseksi)
+ pienentyneet annokset, leivän ja makeansyönti vähentynyt huomattavasti!

- Liian isot vaatteet, laihtuminen on kallista
- Vanhat tavat tulevat edelleen esille; ahmiminen, liian suuret annokset, joista suuri osa jää syömättä
- leikkaus ei lisää liikunnanhimoa
- limpparin hiilihapon vuoksi, kokista ei voi juoda niin paljon kun haluaisi


Päätän raporttini tähän.

Mitä kuuluu Madagaskar?

Sama valitusvirsi jatkuu, kuin edellisessä postauksessani - eli hoppua pitelee.

Painon kanssa olen siinä samassa suunnilleen - tänäaamun vaaka 102,9kg.

Juuri tällä hetkellä poden kurkku-nenä-korva-keuhkotautia, jotka johtuu viruksesta ja vaativat vain sen kärsimisen. Olo on epämukava etenkin,  kun on oikein lämmintä. Onneksi juuri nyt ei täällä ole.

Painonpudotushommaa en ole juuri miettinyt tai sen eteen tehnyt mitään, vaan olen ollut ja elänyt elämää päivän kerrallaan. Koiranpentu kasvaa ja kesän pihatyöt lisääntyvät päivä päivältä. Lapsen kanssa saisi olla kaikki ajat ulkona, sillä hän rakastaa leikkiä hiekkalaatikolla tai puuhata veden kanssa. Onneksi hänellä on isovanhemmat, jotka jaksavat hänen kanssaan puuhata ulkona.

Mieliala on oikeastaan tosi hyvä tämänhetkisen painon suhteen.
Toivon, että paino pysyy tässä kesän ajan, muttei muutaman kilon heilahtelut nyt minua haittaa.

Kropassa olen huomannut muutoksia painonputoamisen myötä.
Aiemmin "tiivis" läski on nykyään sellaista venyvää ja pehmeää. Omassa mielessäni olen ajatellut sen niin, että rasva on vähentynyt rasvasoluista ja eivätkä ne enää ole niin pinkeitä kuin aiemmin ja siitä johtuu sitten se "kovan" läskin muuttuminen "löllöksi". Ja se löllö on siis sellaista nahkantyyppistä, josta saa otettua kiinni ja "nostettua". Lihaksetkin tuntuu sieltä löllön alta paremmin. Jenkkakahvat on vähän silottuneet, mutta harmittavasti selkäläskit ne vaan on ja pysyy.
Pakaratreeniä pitäisi tehdä ehdottomasti, sillä olen huomannut, ettei minulla taida olla enää ollenkaan takapuolta. Se on vaan sellainen littana takapuoli. Pöh.

Raskauden jäljilta roikkunut vatsa on muuttunut pienemmäksi ja vähemmän roikkuvaksi ja sellaiseksi pehmeäksi. Raskausarvista johtuen se nahka ei ikinä lopeta roikkumista, mutta selvän eron kyllä jo huomaan. Ja se kudos (lihas?) siellä nahkan alla tuntuu ihan erilaiselta kuin silloin pian synnytyksen jälkeen. Mut sehän tietysti on normaalia, kun vatsalihakset olivat joutuneet väistymään.

Muita muutoksia on mm. sykkeen lasku.
En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta ennen raskautta ja raskauden aikana leposyke oli 75-85 bpm ja raskauden jälkeen se on ollut huomattavasti alempi! Mm. sykemittari oli sitä mieltä, että kuntoni on kovasti parantunut, kun tein sillä "kuntotestin", joka perustuu leposykkeeseen. Nykyään leposyke ihan päiväsaikaan on reilusti alle 70bpm. Joskus jopa alle 60 bpm.

Lisäksi näyttää siltä, että hormonitoimintakin on parantunut, sillä sen käynnistymisen jälkeen ei kierrot ole menneet yli 45 pv ja se on kyllä ihme! Ennen raskautta kuukautiset tulivat vähimmillään 6 kertaa vuodessa ja silloinkin sitten usein keltarauhashormoniavusteisesti.

Kunhan pääsisin niin pitkälle, että saisin kameran käteen, niin laittaisin kuvia kykytilanteesta. En usko, että se nyt hirveästi on muuttunut sinänsä. Luultavasti olen ihan saman mallinen kuin aiemminkin, mutta SAATTAA olla, että kuitenkin sitten hieman pienempi :) En ole itsekään nähnyt itsestäni kuvia pitkään aikaan enkä näin ollen ole ihan perillä siitä onko muutoksia näkyvissä.

No, mutta tässäpä näitä Madagaskarin kuulumisia.
Syksyllä palataan sitten ahkerammin painonpudotuksen pariin :)

Raskauden aikainen painonnousu (by SuperSizeMe)

Heipparallaa kultamussukat. Paino nousee tasaisesti ja papu mahassa kasvaa hurjaa vauhtia. Nyt menossa 24. raskausviikko ja painonnousu tähän mennessä yhteensä 5,3 kiloa. Ihan ok suoritus, vai mitä olette mieltä?

Potkut alkaa olla kovempia ja läheisetkin ovat niitä jo tunteneet. Muuta raportoitavaa ei tällä hetkellä olekaan. Kaikki sujuu tasaisen hyvin.

P.S. Kävin viime viikolla yökyläilemässä Läskipantterin luona. Voi luoja kuinka tuo lady olikaan hoikistunut! Jotain hyvääkin tässä oli myös minun kannaltani. Sain nimittäin omaan kaappiini muutaman mukavan kesävaatteen perintönä. Kiitokset hoikistuneelle Läskipantterille ja onnittelut ihan huikeasta suorituksesta tähän asti!

Vaa'aton mä oon

Olosuhteiden pakosta, vaa'an patteri sanoi kaput, olen päättänyt olla viikon vaakaamatta. Painonpudotus on jatkunut ja alamäki on luja, laskeskelin, melkein kolme kuukautta ja miinus 17 kiloa on mielestäni ihan hyvä saavutus. Siitä syystä päätin, että en riennä ostamaan tällä hetkellä pysyvää nollaa näyttävään vaakaani uutta patteria, vaan sinnittelen viikon ilman päivittäistä lukeman katsomista.

Olen ollut saamaton. Leikkauksen jälkeen olisi pitänyt käydä kuuntelemassa ravintoterapeutin ohjeita. Lähete makaa edelleen pöydälläni, en ole soittanut saati käynyt kuuntelemassa ohjeita. Edelliseltä ravintoterapeuttitätikäynniltäni jäi huono maku suuhun. Ohje oli välimerellinen ruoka-rytmi/tapa, joka tarkoitti, että minun olisi pitänyt päivittäin ottaa pari ruokalusikallista oliiviöljyä, sillä kuulemma olisi kilot lähteneet. Pah sanon minä. No niin, eli varmaan vähän tämä ajan varaamisen unohtuminen johtunee asennevammastani..

Saa nähdä, mitä lääkäri sanoo kun marssin kolmen kuukauden kontrolliin laihtuneena, mutta tuskin mitään oppineena? Jännä myös nähdä, mitä eri verikokeet kertovat. Vitamiinejahan en ole muistanut/jaksanut syödä laisinkaan ensimmäisen kolmen viikon jälkeen. B-vitamiini on kait sellainen, mikä voi leikkauksen jälkeen heittää häränpyllyä ja voi olla, että joudun siitä syystä piikitettäväksi. En kuitenkaan ole huomannut, että esimerkiksi hiukset olisi alkaneet tippua päästä ja noh, ihan yhtä päiväuniorientoitunut olen ollut ennen leikkaustakin.  Lääkärikäynti kuitenkin pitäisi varata ennen ihan kohta alkavaa kesälomaa. Muutama viikko ja sitten soronoo ja pitkä kuuma kesäääää!

Turvotusta ja mahan kasvattelua (by SuperSizeMe)

Olen viime aikoina keskittynyt lähinnä muuntamaan ruokaa eläväksi ihmiseksi. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.

Viime viikolla jäi postaus ja paino kokonaan päivittämättä työreissun vuoksi. Reissun päälle paino oli noussut 2,5 kiloa, mutta tämä pääasiassa nestettä. Voi luoja kuinka isot ihmisen nilkat voikaan olla pari npäivän reissaamisen ja 29 asteen helteen päälle. Onneksi helteet vähän helpotti ja tällä viikolla turvotus näin ollen laski ja paino siinä mukana 1,5 kiloa. Kahden viimeisen viikon painonnousu yhteensä siis 1,0 kiloa. Ihan perussettiä.

Rakenneultrakin tuli ja meni. Kaikki hyvin. Maha alkaa vähän jo vaatia veroaan niin nukkumisen kuin taipuisuudenkin osalta. Olin nyt helatorstaina pidemmillä vapailla (yhteensä 5 päivän vapaa) ja olen niin ylpeä saavutuksista: siivottu vaatekaappi, siivottu eteisen kaappi, siivottu käytävän kaappi (lähinnä toiminut varastona), pestyt ikkunat, viikkosiivous ja siivottu terassi. Kaikkea en siis todellakaan tehnyt yhden päivän aikana, mutta silti olen itsestäni ylpeä. Ylepyden lisäksi olen onnistunut kipeyttämään selkäni tässä rehkimisessä, mutta sekin toivottavasti menee ensi yön aikana rentoutuessa jo ohi.

Kuukausi vielä kesälomaan ja juuri nyt tuntuu siltä, että odottavan aika on (kaikin puolin) pitkä.

Huono laihduttaja by MadaG

En edes muista (enkä huomannut tarkistaa) koska olen viimeksi postaillut blogiin. Yhtä kaikki - aikaa on kulunut.

Painon suhteen tilanne on suunnilleen +2kg alimpaan lukemaan, joka oli huhtikuun lopulla noin 102,0 kg. Eli tarkemmin sanottuna paino on siis heilunut siinä 104 kg molemmin puolin niin, että korkeimmillaan oli heti reissun jälkeen 104,5kg.
Sen jälkeen useimmiten vaa´alla on näkynyt 103,9kg. 
Juhannuksen tavoite näyttää aiemman hyvän näkymän sijaan huonolta, ellei suunta käänny nyt hetsillään alaspäin.

Vapun seutuun sijoittunut reissu sekoitti arjen siihen malliin, että painonpudotus pysähtyi. Perheeseemme liittyi uusi jäsen ja työt lisääntyivät radikaalisti siis myös työrintamalla sen lisäksi, että kotona on yhtä pissakakkasavottaa pennun kanssa.
Tällä hetkellä teen vielä tämän kuun loppuun asti kolmea työtä.

Sen jälkeen jäljelle jää kaksi työtä, joista toinen on kokoaikainen ja toinen osa-aikainen - vaikkakin sitä kokoaikaista teen tällä hetkellä vain sen verran kuin ehdin, sillä virallista työhönpaluuta en ole vielä suorittanut eikä lapsella ole hoitopaikkaa.

Kaikenlaista on siis ollut mielenpäällä ja kaikki painonpudotukseen ja kuntoiluun ja muuhun sellaiseen on jääneet taka-alalle. Olen ajatellut, että olen aloittanut tasaamisvaiheen pitämisen hieman etuajassa. - Suunnittelin siis, että kesän yrittäisin vaan pysytellä saavutetussa painossa, mutta näyttää se vaihe alkaneen jo.

Tämänhetkinen paino tuntuu aika hyvältä ja olo kropassa on ihan kiva, joten tässä painossa voisi olla siis hyvä hetken aikaa ollakin :)

Kesäkuntoon 2014!

Vielä ennättää, kroppa kuntoon kahdessa viikossa! Kesäkuntoon nopeasti, laihduta itsesi rantaleijonaksi!

Oujee, mitä enemmän aurinkoa, sitä enemmän lehtien lööpeissä puhutaan sixpacin omaavista uroksista, hekumasäärisistä kaunottarista ja öhöm, tietenkin kalorimääristä mitä jäätelöannos tai kaljatuopponen sisältävät.

Auringon pilkistäessä ja lämmittäessä talven takaisia kalpeita kasvoja, alkaa itsekin tuntea pakollista ryhdistäytymistä, tai ainakin kävellessä kadulla, sitä yrittää pitää selän suorassa ja rinnan ulkona.

Vaatekaapin rytkyt näyttävät, no rytkyiltä - Uutta kesähepenettä on saatava. Kynnetkin olisi kiva lakata ja ai niin, rehottavat säärikarvat, käytänkö vahaa vai terää?

Näin kesäkauden ensimmäisinä hellepäivinä sitä alkaa pohtia, että miltä se kesä näin laihduttajan arjessa näyttääkään. On grillijuhlia ja tietenkin sitä jäätelöä. Kesä on täynnä houkutuksia, sitä vain on helppo antaa itselle lupa herkutella ja nauttia (kropan hyvinvoinnista piittaamatta?). Onhan sitä vuodessa aina vähintään 9 kuukautta aikaa pitää itsestään "huolta" pimeässä ja kuntosalien keinovaloissa kuntopyörää polkien ja puuskuttaen kuntoa kohotellen.

Kahden viikon kesäkuntoon-dieetteihin en ole ikinä uskonut, enkä usko tänäkään vuonna.  Parasta olisi varmasti se, että elämässä pääsisi siihen tilanteeseen, että jokainen päivä olisi kuin kesäinen hellepäivä. Voisit nauttia jotain pientä, joka tekee sinut iloiseksi, sinulla olisi sellainen olo, että olisit huolehtinut itsestäsi vahaamalla ne säärikarvat tai sitten vaikka harrastamalla liikuntaa. Söisit terveellisesti ja monipuolisesti, muistaisit juoda enemmän vettä kuin alkoholia. Eiköhän ne rytkytkin siellä vaatekaapissa näyttäisi paljon paremmilta, jos se vaateiden päällepanija voisi fyysisesti hyvin. Tässä sellaisia pieniä omakohtaisia tavoitteita, joilla varmasti tätä nyt alkanutta kesää, pystyisi ainakin hetken pidentämään myös sinne talven puolelle.

Aurinkoa, iloa teille toivottelee jäätelöuutuuksista tänä kesänä kohtuudella nauttiva Läskipantteri

Painonnousun hetkellinen selättäminen (by SuperSizeMe)

Elämän pieniä iloja on kun paino laskee 100 grammaa. Aikaisempien viikkojen pelottavan suurelle painonnousulle on ollut selkeä syy: liikaa ruokaa ja herkkuja, liian vähän liikuntaa.

Liikuntaan on ollut nyt todella vaikea tarttua liitoskipujen vuoksi, mutta onneksi minulle tuo ruokavalio on aina ollut painonhallinnan perusta. En edelleenkään ole kieltäytynyt kaikista herkuista, mutta olen pyrkinyt kohtuullistamaan annoksia ja syömään monipuolisesti. Kiitoksena tästä sain nollaviikon. Tai no siis olihan siinä hurja sadan gramman tiputus, mutta todellisuudessa voimme puhua nollaviikosta. Näin isolla ilmisellä paino heittää 100 grammaa jo pieraistessa.

Joka tapauksessa hyvä viikko!

Ensi viikolla olen melkein koko viikon työreissussa. Mukaan lukien perjantain, joten punnitus siirtynee ensi viikolla lauantaille. Jännä nähdä kuinka kroppa muutenkin kestää reissaamisen. En varsinaisesti odota tuota tyämatkaa mitenkään innolla. Väsyttää jo ajatuskin. Hotellissa yöpyessä on kuitenkin se hyvä puoli, että jos paikat on oikein kipeinä, ei ole pakko tehdä mitään.

Rentouttavaa viikonloppua (ja toivottavasti hellettä) kaikille toivottaen,
SuperSizeMe

Tylsyyttä (by SuperSizeMe)

Liitoskivut. Mitäpä siihen sanoisi. Aamupäivä menee hyvin, mutta iltapäivästä liikkuminen alkaa olla vaikeaa. Ainoa hyvä asento on kyljellään, jalat tiukasti yhdessä. Ei siis todellakaan ole tullut mieleen, että lähtisin kävelylle.

Juttelin asiasta neuvolassa ja kuulemma ihan normaalia. Ja ei voi yhtään arvata jatkuuko tällaisena loppuun asti vai helpottaakop. Pidetään sormet ristissä, että kohta helpottaa.

Viikon painonnousu + 200 grammaa.

Liikunnan vaikeus

Olen yrittänyt, olen todella yrittänyt lisätä liikuntaa elämääni. Tuloksetta. Kuinka kauan tätä mudalta maistuvaa epätoivoista yrittämistä täytyy jatkaa, että se alkaisi edes olla mautonta? Joka ikinen kerta, kun ajattelen tekeväni jotain, huomaan vältteleväni lähtemistä. Kun kävelen, mietin koko ajan joko voisin lopettaa. Uimista en ole suunnitelmistani huolimatta edes aloittanut.

Ärsyttää. Miten ihminen voi olla näin perkeleen patalaiska? Ihaillen katson ihmisiä, jotka iltaisin juoksevat hippulat vinkuen lenkkejään samalla, kun minä istun autossa tulossa kotiin tai menossa jonnekin.  Aamuisin näen ihmisten tulevan salikassit keikkuen hymyillen töihin. Itse vasta siinä vaiheessa hörpin aamukahvia silmät edelleen ristissä.

Liikunta, tuo kaiken a ja o, mutta niin pirun vaikeaa. Kun ei ole ikinä liikkunut, voiko sitä tapaa edes tässä vaiheessa opetella? Ja onko nämä kertomukset siitä, kuinka liikunta jossain vaiheessa vain alkaa tuottamaan hyvää oloa ja sitten sitä on pakko saada lisää, pelkkää himoliikkujien levittämää propagandaa?

Viikkotulos miinusta, uuden riman alitus nyt virallista.

Kympit paukkuu (by SuperSizeMe)

Raskausviikon 18 viimeinen päivä ja aamupunnitus. Niinhän siinä kävi, että vappuhulinassa paino oli noussut nyt viikossa 0,7 kiloa. Näin ollen myös 120 kilon raja meni rikki. 

Harmittaa edelleen vähän tämä painon nousu ja erityisesti tällaisten merkkipaalujen rikkominen. Puoli vuotta sitten tämä raja alitettiin, nyt se ylitettiin.

Mutta syy on hyvä ja synnytyksen jälkeen kääritään hihat sitten uudestaan.

Lomailua masun kanssa

Kuten sisareni Superi, myös minä olin lomailemassa lämpimän auringon alla. Alkuun toki jännitti, leikkauksesta ei kuitenkaan ollut vielä kovin monta viikkoa. Muistan, kuinka kirurgi sanoi minulle, ettei suosittele EU-maiden ulkopuolelle lähtöä ennen kuin, leikkurista on kulunut yli kuukausi. Minulla taisi viikkoja tulla juuri kuusi, joten hiukan lähtiessä mietitytti, entä jos jotain komplikaatioita ilmenisi. Kaikki meni hyvin, ruoka maittoi, juoma upposi, oli lämpöä ja aurinkoa. Kaikkea maistelin, huono olo tuli vain kerran koko viikon aikana. Oikein onnistunut reissu siis.
Paitsi, paino ei tippunut grammaakaan. Ei kyllä tullut plussaakaan, mutta kotiin tullessa paino oli täsmälleen sama, kuin lähtiessä. Harmistus.
Mutta, usein aiemmin, loman jälkeen olo on ollut turvonnut, kiloja tullut helposti 3-4 lisää. Joten siihen verrattuna, edistystä tämäkin..

Rusketusraidallinen Läskipantteri

Kevätaamun punnitus by MadaG

Hei vaan :)
Punnituspäivä se koitti ja aamulla hypähdin vaa´alle heti vessakäynnin jälkeen. Iloiset lukemat tervehtivät minua masiinasta kertoen, että paino oli tänäaamuna 102,0kg! Eli aika mahtava -1,2kg pudotus viimeviikkoon!

Olen kyllä kävellyt menneellä viikolla jokapäivä, mutta vain pieniä kevyitä puolen tunnin lenkkejä, joista osa kepinheittoa koiralle. Eli hyvin kevyitä.

Lisäksi aloitin vatsalihashaasteen vajaa pari viikkoa sitten (ja olen lusmunnut viimeiset 3pv), muttei sen nyt pitäisi niin kauheesti vaikuttaa.

Isoin vaikutus taitaa olla inspiraatiolla, joka iski ja jonka myötä olen tinkinyt a) syömisajasta b) nukkumisajasta saadakseni toteuttaa halujani :D
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tainnut UNOHTAA syödä?

Se on käsittämätöntä, että voin unohtaa syödä??

 Vappua odotellessa

Vappuna olen lähdössä reissuun ja reissut on aina turmiollisia. Ensiviikolla tuskin pääsen hehkuttamaan mitään miinuslukuja, joten täytyy nauttia tästä. Siinä mielessä hyvä juttu, että onpahan vähän valmistauduttu reissuun ja jospa kilot sitten lähtee, kun pääsee normiarkeen reissun jälkeen :)

Juhannuksen tavoite on tällä hetkellä 2kg päässä, joten ei paha! Jatkossa vauhti saa olla maltillisempi ja joukkoon mahtuu nolla- ja plussaviikkoja. Tietenkään ei paljoa sellaisia saa tulla, mut on kuitenkin mahdollista.
Juhannuksena sitten saisi painon putoaminen rauhoittua lomaa kohden - vaikkakin aion siis jatkaa edelleen ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti paitsi, että en merkitse syömisiä -
En muuten merkinnyt viimeviikollakaan, kun en vaan ehtinyt :D

Okei, tässä tämänpäiväinen raportti! Hyvää alkanutta viikkoa ja Selvää Vappua kaikille!

Ei se loma niin pahalta vaa'aalla näyttänytkään (by SuperSizeMe)

Loma teki hyvää! Ja kyllä, söin kunnolla. Sekin teki hyvää.

Loman jälkeen olen ehtinyt jo olla viikon arjessa kiinni ja puntari näytti tänään vain 0,5 kilon painonnousua. Tämä on omasta mielestäni ok, koska olin henkisesti valmistautunut yli kilon painonnousuun. Oikeastaan olen siis hyvinkin tyytyväinen - melkein kuin olisi muutama kilo tippunut ;)

Näytti puntari mitä tahansa, niin olo kuitenkin on turvonnut. Ja raskas. Kroppa tuntuu ihan lyijyltä ja nivusia vihloo. Paras asento tuntuu olevan kyljellään ihan liikkumatta. Tiedän kuitenkin, että liikunta auttaa pitkässä juoksussa (etten siis ihan jämähdä sohvalle), joten nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja hilautua edes rauhalliselle kävelylle muutama kerta viikossa. Eiköhän ne kivut siitä karise ja jos ei karise niin sitten täytyy yrittää painaa vaan läpi kipujen.

Tsemppifiiliksillä, SuperSizeMe

Pääsiäisen jälkeinen punnitus by MadaG

Pääsiäinen oli ja meni ja punnituspäivä sattui toiselle pääsiäispäivälle.
Tällä kertaa pääsiäinen vietettiin lähes kokonaan kotona eikä näinollen mitään syöntiövereitä päässyt tapahtumaan. Ruuaksikin oli vain arkipöperöitä.

Paino oli aamulla 103,2kg eli -500g viimeviikkoon.

Olen tyytyväinen!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Eka kymppi!

Wuhuu, pieniä tuuletuksia, suuria aaltoja, lisää tuuletuksia. Tänään aamulla se kävi. Heräsin, olin unenpöpperössä, tyynynkuvat painautuneena poskeeni. Tukkani repsotti, silmäni tihrustivat tuvonneina ja rähmäisinä, kiitos siitepölykauden. Kuitenkin tuttuun tapaani tassuttelin vaa'alle, josta on tullut ystäväni aamuisin ja vihollinen iltaisin. Tiedän tiedän, ei pitäisi katsoa painoa joka päivä, mutta näin kuitenkin teen ja vielä kaksi kertaa!

Asettelin siis jalkani laitteelle joka hyrähti käyntiin. En uskonut ensin näkemääni ja astuin pois. Uusi yritys ja sama lukema. Voiko olla totta. Ensimmäinen kymppi leikkauksen jälkeen tuli täyteen. Kyllä, se on totta! Kutsuin puoliskoni alakerrasta todistamaan tapahtumaa. Kyllä, se pitää paikkansa. Jipijei, juhuu ja kaikkea siltä väliltä!

Viisi viikkoa leikkauksesta kotiutumisen jälkeen, paino on tippunut 10 kiloa. Jeij!

Terveisin, iloinen Läskis

ps. Eilen en ollut yhtään iloinen. Ostin kanan rintafilettä lounaaksi, söin vähän ja alkoi karrata kurkussa. Rupesi ahdistamaan niin paljon, että puklata piti työpäivän lomassa muutaman kerran. Olo rauhoittui ja illalla kokouksen aluksi söin hyvällä halulla voileivän. Ei olisi pitänyt. Kokous meni harakoille, varmaan kuvittelevat minun olevan raskaana, niin monta kertaa tunnin aikana kävin puklauttelemassa, että hermo meni jo itsellänikin. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja illalla syödessäni päivälliseksi uunikalaa, ei mitään ongelmaa tullut. Hämärä tämä uusi vatsa.

neljäsataagrammaa by MadaG

Jep, -400g on viikon tulos.
Se on suorastaan ihme, sillä eilen - virallisena punnituspäivänä- vaaka näytti vielä +400g.
Otin erivapauden siirtää punnituspäivän tälle päivälle, eikä harmita :)

Sen lisäksi, että miinusta tuli pääsin uudelle BMI-luvulle eli 35,88 ja taas askeleen lähemmäs merkittävää ylipainoa.
Siihen ei olisi enää matkaa kuin vajaa 3kg!

Paino tänään oli siis 103,7kg ja olen erittäin tyytyväinen!

Tavoitteena on päästä alle 100 kg juhannukseen mennessä ja siihen olisi siis matkaa vielä tuo 3,7kg! Juhannukseen on aikaa vielä reilu 2kk ja tällä hetkellä tuntuu, että tavoite olisi mahdollista saavuttaa!
Jos niin kävisi, en voisi muuta kuin olla tyytyväinen saavutukseeni. Tällä hetkellä miinussaldo on reilu 16 kg ja se on hyvin se, kun ottaa huomioon, etten juuri ole tehnyt ihmeitä laihduttamisen eteen.

Tässä painossa laihduttaminen on siinä mielessä helppoa, että saa syödä paljon ja silti laihtua - kropan perusenergiantarve on jo sen verran korkea, että sitä ruokaa saa syödä kunnon annoksia siihen kalorimäärään.
Tietysti jos sitten paljon herkuttelee, niin se muuttaa tilannetta.
Perusruokaa saa kyllä syödä ihan vatsan täyteen, kun nauttii energiaa 2200 kalorin verran.

Pikkuhiljaa minun on pienenettävä annoksia, jotta pienemmän painon ylläpito onnistuu, mutta toistaiseksi vielä saa syödä reilun 2000kcal ja minä otan siitä ilon irti :)

Tällästä tänään!

Läskit lähtee, hajoaako minäkuva?

Olen aina ollut lihava, ihan pienestä saakka, syntymästä. Minulla ei ole mitään havaintoa siitä, minkälaista on elää normaalipainoisena, tai edes kaksinumeroisessa luvussa. Muistikuvat alle satakiloisena olosta ovat hataria. Niihin liittyy lähinnä, että muun muassa koulun käsityökerhossa isompien tyttöjen hauska leikki, jolloin minua pistettiin nuppineulana ja laulettiin "Kumipallona luokses pompin". Joten taisin olla jo tuolloin aikas pyöreä.

Mutta siis, kun läskit lähtee, ihminen muuttuu. En olekaan enää se "lihavat on lepposia" -tyyppi. Entäs jos musta tulee ärtyisä ja kiukkuinen, pahantahtoinen ja itsekäs?

Ulkonäkö muuttuu. Entäs jos musta tulee roikkuvatissinen mahanahkaroikko hirviö?

Toisten ihmisten huomio minuun saattaa muuttua. Entä jos saankin enemmän/vähemmän huomiota kuin nyt.

Muuttuuko siis myös oma käsitykseni omasta itsestäni? Luulen, että ihan varmasti.Suurin pelkoni ehkä tällä hetkellä onkin, että entäpä jos uusi minäni tuleekin olemaan jotain kauheaa? Entäpä jos minusta kuoriutuukin jokin hirveä bilehirviö, jonka suurin tehtävä maailmassa onkin tämän jälkeen vain sipsutella korkeissa kengissä, tekokynsissä ja juoda margaritaa aamuyöhön mitä kummallisimmissa pintaliitomestoissa discovalojen sykkiessä? ääk.. ahdistus!

Plussaa: kampaajani sanoi minulle tänään, että poskistani huomaa minun laihtuneen, wipii!

Miinusta: mulla alkaa olla housuongelma. Käyttämäni farkut alkavat lerpattaa. Kotona on kyllä monet liian pienet, mutta niihin ole vielä liian iso. Pitääkö siis käydä ostamassa väliaikapöksyt, vai mennä vain lerpattavilla versiolla?

 Maanantai miaut, Läskipantteri

Se taisi olla vain unta... (by SuperSizeMe)

Nonni. Viime viikkoinen punnitus olikin vain hyvää unta ja ihan turhaan tuskailin kun paino ei ole noussut. Nyt nousi liikaakin. Plussaa 1,4 kiloa. Onneksi syy painonnousuun on ihanan ihmeellinen enkä tästä masennu, mutta koitan kuitenkin pitää homman jotenkin hanskassa.

Jännä silti miten tuo painonnousu hyvästä syystäkin huolimatta nakertaa ikävästi takaraivossa. Kovalla työllä tiputetut kilot on jälleen kerran tulossa kovaa vauhtia takaisin.

Ensi viikon lomailen etelän mailla, joten hyvästä ruuasta ei ainakaan uskoisi olevan pulaa. Ja kuten jo viimeksi lupailin, jatkossa saatte seurailla allekirjoittaneen osalta vain lisäkilojen kasaantumista, kuten tämä viikko todisti. Pidetään kuitenkin tahti maltillisena, jookos?

Lomatunnelmissa tanssahdellen,
SuperSizeMe

Pizzamaanantaista tiistaihin by MadaG

Maanantai 
Jep. Tosi laihduttajan ruokaa on käydä Buffassa syömässä monta lautasellista pizzaa. Lähes häpeän :D
Onneksi kompensoin sitä ottamalla joka lautaselle mukaan myös vihreitä. Eka lautanen oli täynnä vihreää ja vain yksi pizzaviipale.

Kahdella seuraavalla lautasella oli kaverina mm. he-ma-paa ja persikkaa.

Sen verran on sanottava, että eihän niissä kyllä syömistä ollut. Pari haukkua ja se pari milliä paksu, täytteetön pizzapala oli mennyttä. Vain reunan kanssa sai hetken pureskella pidempään. Pizzapalojen määrästä en ole varma, mutta epäilen niitä olleen 7-9kpl.
Laitoin Kiloklubiin arvioksi, että olisin syönyt yhden kotipizzan, normikokoa.

Kaikkinensa sille aterialle arvioin kaloreiksi noin 1300kcal. En oikeasti tiedä kuinka hyvin se täsmää, mut onpahan jotain arvailuja suoritettu :)

Yritin sitten päivälliseksi nauttia jotain kevyempää ja söinkin eiliset jämät kanakeitosta näkkärin kera. Ai että, se oli hyvää. :)

Kompensaationa syöpöttelylle olen siivonnut tänään noin 6h kohtalaisen aktiivisesti, joten kaloreita piti palaa siinäkin.

Maanantaina oli punnituspäivä ja onnekseni sain lukea iloisia lukemia vaa´alta aamulla, kun tulos oli -1kg edellisen viikon lukemasta :)
Toivottavasti jumi olisi nyt selätettynä :)

104,1kg BMI 36,02 

Tiistai
Tänäaamuna kipaisin ensitöikseni tietysti puntarille tarkistamaan tilanteen eilisen syöpöttelyn jälkeen ja plussaahan siellä oli 100g :/ - mutta onhan tässä nyt vielä seuraavaan maanantaihin aikaa.
En meinaa vaipua synkkyyteen.

Tänään kävin taas siivoilemassa ja saamassa hyötyliikuntaa. Samalla kävin köyhtymässä korjauttamalla auton tuulilasin ja varaamassa ajan köyhtymään lisää viemällä auto "kuukausittaiseen" korjaukseen :P
Marraskuusta lähtien on auto käynyt korjaamolla syystä tai toisesta joka kuukausi. Ja kierros maksaa aina sen 200e. Tällä kertaa odotettavissa on isompi lasku. Tuplana tai triplana.
- Noh, tämä oli tällästä yleismaailmallista purnausta siitä, kun elämä on kallista ja auton omistaminen vielä kalliimpaa!

Syömiset on tänään olleet vähän sitä ja tätä. Lounaaksi ranskalaisia uunissa ja jauhelihapihvi, kaverina kiinankaalia ja porkkanaa. Välipalaksi karkkia (TIEDÄN, tyhmää), kun siivoilun jälkeen oli kova nälkä eikä itsekuria kotimatkalla.
Päivälliseksi pika-karjalanpaistia (pakkasesta valmis annos + makaronia).
Iltapalana rahkaa banaanilla, omenalla ja kaakaonibseillä.

Näillä tänään :)

Kuukausi takana, pientä yhteenvetoa

Nyt on sitten ensimmäinen kuukausi takana leikkauksesta. Lyhyesti saldoa tässä:

Plussaa:
- Leikkauskivut ja haavat, mennyttä elämää. Vaikkakin viimeinen itsesulavista tikeistä lähti omatoimisesti pinseteillä avustaen vasta viime viikonloppuna irti.
- Ruokailut sujuu enemmän kuin hyvin. Pääsääntöisesti. Kaikki menee, mutta nämä ruoka-aineet eivät kokeilujen jälkeen ole parasta mahdollista: letut, tortillat, pizza, vaalea leipä, leipä oikeastaan olenkaan, tuoremehu
- Katumusta leikkausta kohtaan ei ole tullut.
- Kilojakin on karissut, kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana.

Pientä miinusta:
- Väsymystä ilmoilla. Johtunee joko keväästä tai sitten siitä, että on vain ronkittu sisäelimiä.
- Muutaman kerran tullut huono olo ruuasta. Yhden kerran oksupoksu ( liittyi lounaspasta-annokseen. kaksi haarukallista ja huono olo).
- Koskenkorvasnapsit ei enää ole hyvä juttu. Muuten alkoholin kanssa ei ongelmaa.
- Hiilihapollisia juomia kaipaan, Cokis aiheuttaa kuitenkin enemmän röyhtäilyä kuin nautintoa, joten vähemmälle jäänyt.


Näillä eteenpäin, -Läskipantteri

Karmea karkki-kankkunen by Omnivore

Ei saatana, en muista mitään, mutta suussani maistuu eltaantunut rasva pienellä sokerisella sivumaulla... Mitä olenkaan tehnyt? Muistan vain välähdyksiä, perjantaina söin suunnitelmallisesti namiskuukkelia illalla, mutta miten loppu viikonloppu? Tarkista roskis, se voi paljastaa jotain johtolankoja... Mitä tämä on? Suklaa-kääreitä, jäänteitä keksipaketeista ja muusta leivonnaisista - Aargh, olen herkutellut kolmena päivänä putkeen! Kumpa kukaan ei saisi tietää! Miten tavoitteeni käy? Pitääkö minun lopettaa syöminen? Voi tätä ihmiselon kurjuutta... Piti kiristää ruuvia, mutta kierteet olivatkin menneet rikki.

Aiheesta ja aiheen vierestä by Madagaskar

Ensin aiheen viereen.

Olen miettinyt päänahkani tilannetta viimeisten muutamien kuukausien aikana, kun se on kipeytynyt aina likaisena. Eli yhden päivän sen kestää ja seuraavana kipeytyy. Pesen hiukseni siis joka toinen päivä.
Tämä on ihan uusi juttu ja olen siis miettinyt mistä mahtaa johtua.

Lopulta sitten törmäsin syväpuhdistavaan shampooseen, Herbina-merkkiseen ja tänään saunassa sitten pesasin tukkani sillä.
JA TADAA!
Ihan kuin olisin saanut uuden tukan! Ja toivottavasti päänahkakin rauhoittuu!

Ah! Arjen luksusta <3

Ruoka, rakas ystäväni

Olen taas löytänyt ruuanlaiton ilon.
- Hmm, tai sanoisinko, että olen nyt löytänyt ruuanlaiton ilon.
En ole koskaan ollut innokas ruuanlaittaja ja yleensä tehnyt vaan pahaa ruokaa tai sitten kaloripitoista, rasvaista, hiilarista ja epäterveellistä ruokaa, joka on ollut "hyvää".

Noh, nyt siis on ruuanlaitosta tullut mukavaa puuhaa, eikä ollenkaan vähiten sen takia, että olen viimeaikoina onnistunut tekemään terveellistä ruokaa, joka maistuu itselleni erinomaisesti.

Sen lisäksi elämään on löytyny taas toimiva arki, jonka myötä on helpompi keskittyä itselle heikompiin osa-alueisiin.

Tämän painonpudotukseni peruspilareita on noudattaa hyvää ja monipuolista ruokavaliota, jossa kalorit pysyvät tarpeeksi runsaina, mutta silti siinä tasossa, että paino tippuu.
Käytän apuna kiloklubia kalorinlaskennassa ja myös tsemppaajana.

Tämän päivän kalorit on kiloklubin laskurin mukaan 2400kcal ja siihen sisältyy mm. suklaapatukka ja runsaat syömiset lounaalla ja päivällisellä sekä ihana iltapalarahka omenalla ja kaakaonibseillä ;) Kiloklubissa kaikki pallukat ovat vihreitä.

Päivän syömisten makrot ovat seuraavanlaiset:

Hiilihydraatti  175,8g
Rasva              122,7g
Proteiini          138,7g
Kuidut             27,4g

Eli syöty on :D

Tämä on aika normaali päivä, vaikkakaan suklaata en syö ihan joka päivä. Muuten nuo kalorit on aika normaalit :)
Pikkuhiljaa tavoite on laskea kalorimäärää tuonne 2000kcal pintaan ja opetella pärjäämään sillä :)

Ja siinäpä sitten tämän päivän postaus ilman punaista lankaa..

Tsemppiä :)

Paino pysyy, aika kiristää ruuvia by Omnivore

Kas, perjantai on taas täällä ja aika hypätä tasajalkaa vaa´aalle... Perkele, paino on nyt 106 kiloa. Miten tässä näin kävi? Vilahdan äkkiä keittiön laatikostolle ja kaivan kangasmitan esiin ja köytän sen vyötärölleni
-- 110 senttiä! Ei saatana, mitä minä nyt teen? Enää kahdeksan viikkoa jäljellä -- pitäsikö heittää vaan koko projekti romukoppaan? Vai...

Jos asiaa katsoo ruusunpunaisten lasien läpi, voi kai sanoa, että olen tällä hetkellä saanut asetettua itseni sille veitsenterälle, jossa paino on tasapainossa. Mutta vituttaa tietenkin, koska en haluaisi olla tässä tilanteessa. Seuraavaksi täytyy siis kääntää ruuvia kireämmälle, mutta miten? En halua heittää vauvaa laidan yli pesuveden mukana, joten kiristämisen täytyy olla tässä vaiheessa varovaista, eikä mennä millekään nälkäkuurille (Hah, niin kuin sitä olisi syytä pelätä.).

Itselleni luonnollisin tapa on siirtyä takaisin kohti vähähiilarisempaa ruokavaliota eli takaisin siihen mitä tämä blogi omalta osaltani alkoi. Samalla pystyn varmistamaan tarvittavan proteiinin saannin ja nälkäkin pysyttelee loitommalla. Vaikea uskoa kuinka, hiilareiden lisäämisen jälkeen olen alkanut tuntea näläntunnetta, varsinkin töissä päivän viimeisinä tunteina.

Eniten itseäni harmittaa se, kuinka vähän herkuttelujen jättämisellä väliin on vaikutusta painooni -- Tietenkin olen vuosikausia tiennyt asian olevan näin aikaisemmasta kokemuksesta. Mutta olisipa asia toisin... (Huomaattehan, että kirjoittaja tässä selvästikin hakee tekosyytä syödä mässytellä herkkuja?)

Treenin osalta en aio tehdä mitään dramaattisia muutoksia, sen vuoro on sitten seuraavaksi.

Vapaata riistaa (by SuperSizeMe)

Pari kuukautta on vierähtänyt etten ole postannut mitään. Moni on tätä ehkä ihmetellyt, toiset eivät ole edes huomanneet.

Nyt oli kuitenkin pakko istua koneen ääreen kun luin Aamulehti.fi:stä tekstin "Puheenaihe: Läskit ovat vapaata riistaa".

Jotenkin tuo teksti pysäytti ja laittoi ajattelemaan. En ole koskaan ajatellut olevani tyhmä, laiska tai saamaton. Minulla ei myöskään ole mitään suuria traumoja elämässäni mikä olisi aiheuttanut sairaalloisen lihavuuteni. Minä nyt vain olen luhava. Ja syy on varmasti se, että ruoka on niin hyvää ja liikunnan korvaan helposti muulla mukavalla tekemisellä.

Ei siihen paljon muita syitä tarvita.

Erittäin hyvin kirjoitettu teksti, suosittelen tutustumaan.

Ai niin ja sitten se toinen asia. Ehkä on aika tulla täällä blogissa ulos kaapista: olen raskaana. Näin ollen päätin lopettaa Atkinsin ja myös laihduttamisen. Ja siksi myös blogi jäi. Nyt ensimmäinen kolmannes on jo turvallisesti takana, mutta edelleen jännittää pysyykö "Papu" mukana menossa loppuun saakka.

Tätä tekstiä kirjoittaessa olen juuri lähdössä neuvolaan / lääkäriin. Hieman jännittää kun paino on tippunut nyt ensimmäisestä neuvolakäynnistä melkein kilon... Toivottavasti vauvalla kaikki silti hyvin.

Niin ja siis paino on tippunut laihduttamatta! Olen syönyt terveellisesti mutta mielestäni ihan reilusti. Ja en ole myöskään karttanut herkkuja. Miksi tällaista mystistä painon putoamista ei tapahdu "normaalissa" elämässä?! En myöskään ole voinut kertaakaan pahoin, mikä selittäisi tätä ilmiötä.

Vaikka nyt painon putoaminen hieman huolestuttaa "lohduttaudun" sillä, että kohta olen niin valtava etten saa itse kengännauhoja kiinni.

Olin ymmärtänyt, että raskauden ensimmäisen 12 viikon aikana painon putoaminen on normaalia, mutta sitten sen pitäisi taas alkaa nousta. Nyt olen viikolla 14 ja tosiaan nyt paino onkin alkanut laskea kun ensimmäiset viikot se pysyi ihan paikallaan. Mutta tuskinpa syytä huoleen, voi olla jopa vauvalle parempi jos paino ei juurikaan nouse koko raskauden aikana.

Jatkossa saatte siis todennäköisesti minun välilehdelläni seurata vain painon nousua, mutta toivottavasti syksyllä synnytyksen jälkeen taas myös sitä tavoiteltua pudotusta.

Superruokaa by Madagaskar

Olen paljon törmännyt eri blogeissa superruokiin ja pikkuhiljaa kypsytellyt ajatusta niiden käytöstä.

Ensimmäisenä superruokana kaappiini tien on löytänyt Kaakaonibsit.
Ja ihan ensikosketuksesta lähtien niistä tuli suuri herkku! Kaakaonibsit ovat käsittelemättömiä, kuorittuja kaakaopapuja, jotka on vaan rouhittu. Ne sisältävät runsaasti flavonoideja ja kivennäisaineita sekä hyvää rasvaa ollen myös kuitupitoisia.

Ja mikä parasta! Ne ovat herkullisen makuisia, vaikkei kylläkään ihan yksin nautittuna..
Maitorahkan/jugurtin/hunajan/raakasuklaan/banaanin/tms kaverina tosi hyvä, pähkinämäisesti rouskuva, suklaan (kaakaon) makuinen lisä.

Suosittelen kokeilemaan !

Painonpudotuksesta

Takana on nyt puoli vuotta tätä suuntausta ensin pysäyttää, sitten kääntää paino laskusuuntaan. Tuloksena on -15kg painoa, jotka eivät toivon mukaan koskaan enää palaa.

Tällä hetkellä painan suunnilleen saman verrain kuin raskaaksi tullessa kaksi vuotta sitten. Silloin olin päätynyt siihen painoon lihomisen myötä (kun olin juuri vuotta aiemmin ollun -15kg kevyempi). Tällä kertaa tässä ollaan taas painonpudotuksen myötä. Ja toivottavasti suunta jatkuu alenevana edelleen.

Viimeviikot ovat olleet pudotuksen suhteen hankalia ja paino on vain junnannut - noussut ja laskenut, mutta pysyen kuitenkin suunnilleen samassa. Herkuttelu juhlien yhteydessä, reissut ja muu erityisohjelma on seikoittanut pakkaa. Ja ainakin omalla kohdallani tämä opettelu on  etenkin arjessa opettelua, eli ensin pitäisi saada perusta kuntoon, jotta sitten pääsisi rakentamaan seiniä. Reissaaminen ja muu erityisohjelma ei siis ole tässä kohtaa erityisen hyvä, sillä se on syy, joka on kaatanut minun painonpudotuksen monen monta kertaa. Reissuista kertyy aina painoa, turvotusta ja väsymystä joista on vaikea päästä eroon.

Ja painohan tänään oli siis 105,1kg BMI 36,4

Olen tyytyväinen ja yritän henkisesti valmistautua kestämään jumitusta vielä vähän pidempään..

Miten edellinen viikko meni? by Omnivore

Tämän kymmenen viikon ajatushan oli jättää herkuttelu pois ja viime viikonloppuna herkuttelun puolesta kaikki meni ihan hyvin. En syönyt mitään makeaa, mutta synttäreiden kunniaksi vaimo vei minut elokuviin ja syömään Pancho Villaan, jossa vetelin tuplajuusto-hampurilaisen kahdella isolla pihvillä sekä ranskalaiset. Tuon voisi tietenkin ottaa herkutteluna, mutta synttäreiden kunniaksi menköön tämän kerran. Suurempi ongelma itselleni ovat kaikki makeat herkut, joiden nauttimiseen itselläni ei ole tarvittavaa itsehillintää. Itse en voi syödä vain rivillistä suklaata, eikä edes kokonainen levy riitä kerralla... Esimerkiksi olen joskus syönyt reilusti yli kilon suklaata kertaistumalta ;-) Onko siis ihme, että painoa saattaa välillä kertyä?

Treeni kulki viime viikolla hyvin maanantaista lauantaihin ja sunnuntaina pidinkin tarkoituksellisen lepopäivän. Tällä hetkellä harjoitteluni perustuu pitkälti dan Johnin Easy strength-ohjelmaan, jossa harjoitellaan koko keho kerralla kohtuullisen pienellä volyymilla. Itse olen toki ottanut vapauksia sopeuttaa ohjelmaa itselleni ja siksipä itse pyrin harjoittelemaan kuudesti viikossa mahdollisuuksien mukaan. Tällä hetkellä pienempi volyymi tuntuu olevan se, mitä kroppani kaipaa. Viime viikolla paransinkin maastaveto-tulostani 2,5 kilolla eli oma enkkani on nyt 182,5kg. Tämän harjoittelun lisäksi rasvailen rattaitani leuanvedossa päivittäin.

Itselläni on periaatteessa kaksi erillistä perus-ohjelmaa, joita vuorottelen:

A1 Maastaveto                                                
A2 Pystypunnerrus-variaatio                            
B1 Kyykky                                                      
B2 TRX-soutu                                                
C Tarjoilijakävely kahvakuulalla                        

A1 Raaka rinnalleveto, roikunnasta
A2 Etukyykky
B1 Penkkipunnerrus
B2 Kulmasoutu
C Farmarikävely

- Liikeparit tehdään supersarjoina vuorotellen
- Lämmittelyjen jälkeen kussakin liikkeessä kymmenen toistoa tai kuusi ykköstä
- Kävelyissä painoa kannetaan matkaa, itselläni yleensä 15 metrin kerrannaisia
- Monasti lisään vielä loppun kahden käden heilautuksia tai muuta lisätyötä.

Uusi punnitus by Omnivore

Tänä aamuna puntarin pyörähti lukemaan 105,6 kiloa ja vyötärö oli mittanauhan mukaan 109,5 senttiä. Itse osasin odottaa jotain tuollaista, koska ruokavalioni on pysynyt samanlaisena kaikki nämä pitkät viisi päivää... Ensi viikon punnitus kertoo enemmän, kuinka paljon herkuttelulla on ollut vaikutusta painooni. Mikäli siis pystyn olemaan ilman niitä herkkuja?

Uuden opettelua

Leikkauksesta on nyt aikaa 15 päivää ja uutta tapaa elää ja syödä opetellaan. Kaikki on edelleen mennyt todella hyvin ja viime viikolla aloin maistella loppuviikosta jo oikeaa ruokaa. Kaiken a ja o on selvästi se, että muistaa syödä tarpeeksi hitaasti. Ennen olen syönyt hotkimalla ja todella nopeasti, ehtinyt hakea lisää ruokaa kolme kertaa, ennen kuin olen huomannut kärsiväni ähkystä. Nyt yhtä leipäpalaa tulee helposti syötyä 15 minuuttia ja lisää ei tee mieli.

Palasin töihin tällä viikolla ja heti huomasin, että tarkan ateriarytmin tahdissa pysyminen on vaikeaa. Kun ei tee mitään mieli, unohtaa syödä. Tämä taas ei ole hyvä juttu painonpudotuksen kannalta, vaan ateriavälit pitäisi muistaa pitää erittäin lyhyenä. Eilen jo petrasin ja onnistuin syömään päivän aikana viisi kertaa, joka omassa kropassa tuntuu tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta.

Kanaa, kalaa ja possua olen syönyt hyvällä menestyksellä. Kävin myös viikonloppuna syömässä ulkona ensimmäistä kertaa. Sain buffet-ruokailun lasten hinnalla kertomalla leikkauksestani. Olihan se vähän hassua syödä yksi lihapulla, puolikas nakki, teelusikallinen munakokkelia ja vähän croissantia. Ennen olisin syönyt niin paljon enemmän. Mielelle ja päälle tuo ruokailu kuitenkin teki erittäin hyvää. Huomasin, että voin nauttia ruuasta ja tunteesta syödä muiden seurassa ja ulkona, ihan yhtä lailla kuin ennenkin. Eli iloa hyvästä ruuasta voi edelleen kokea, jes!

Paino ei ole pudonnut nyt enää yhtä suurta tahtia kuin viime viikolla. Pudotusta tuli 1.8 kiloa. Mutta stressi laihduttamisesta on nyt poistunut. Luotan siihen, että kunhan vain syön, niin tulee tiputusta tapahtumaan.

Leikkauspäätös tuntuu edelleen hyvältä päätökseltä. Liikuntaa olen yrittänyt lisätä, mutta tässä asiassa ei kissa pääse karvoistaan ihan helpolla. Edelleen kävelylle lähteminen ei tule selkärangasta, vaan joudun itseni pakottamaan liikkeelle. Pieniä noin tunnin kävelylenkkejä olen kuitenkin nyt tehnyt neljä kertaa viimeisen viikon aikana. Parempi kait sekin kuin ei mitään. Odotan, että haavat paranevat lopullisesti ja, että pääsisin uimaan.

- Läskipantteri

Mitä Omnivore syö? by Omnivore

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, olen palauttanut hiilihydraatit ruokavaliooni. Vanhoista tavoista on kuitenkin vaikea luopua, joten itse nautin hiilarit yleensä voimaharjoitteluni ympärillä, ennen ja jälkeen. Esimerkiksi eilen tulin töistä ennen puolta viittä ja join maitoon sekoitetun protsku-juoman ja söin keskikokoisen banaanin. Juotunani kupin kahvia, menin treenaamaan - noin puoli tuntia tai ehkä enintään kolme varttia aterian jälkeen. Treenin jälkeen kävin suihkussa ja nautin illalliseni, johon kuului makkarakeittoa, iso lasi maitoa ja pari kalkkuna-juusto voileipää.

Ruokavaliossani ei ole siis mitään ihmeellistä. Suurin ero aikasempaan on ajatukseni luopua niistä "herkkupäivistä", nähdäkseni, kuinka paljon ne itseasiassa ovat vaikuttaneet painooni. Tulevien viikkojen aikana nähdään, tarvitseeko minun kiristää ruokavaliotani ja kuinka paljon. Kolme tärkeää teesiä ruokavaliossani ovat siis:

1. Nauti tarpeeksi proteiinia
2. Hiilarit treenin ympärillä
3. Ei herkuttelua

Proteiini saantia voin joutua hieman parantamaan, mutta näillä mennään toistaiseksi. Katsotaan ensi viikolla, josko ruuvia joutuu säätämään.

Pitkä tauko - Uusi projekti by Omnivore

Vaikka viime kerralla lupasinkin kertoa muutoksista ruokavaliossani, jäi blogin päivittäminen vähäksi aikaa... Nyt voin kertoa, että tämän hiljaisuuden ajan olen jättänyt tiukan karppaamisen pois ja ryhtynyt nauttimaan hiilareita kohtuudella. Päivitän myöhemmin painotaulukkoni, mutta peloistani huolimatta paino ja vyötärön ympärys ovat pysyneet melko hyvin samoissa lukemissa. Myönnettäköön nyt myös, että yksi syy pitkään hiljaisuuteen oli oma epätietoisuus suunnasta, mihin haluan mennä - haluanko todella pudottaa painoa vielä vai olisiko tämä hyvä paikka ruveta tavoittelemaan tasapainoa?

Viikonlopun aikana kuitenkin mielessäni kypsyi päätös jatkaa projektia vielä hetken - tarkalleen ottaen kymmenen viikkoa tästä päivästä eteenpäin. Tämän ajanjakson jälkeen tarkoitus on ylläpitää saavutettua painoa vähintään puoli vuotta, jonka jälkeen voin joko yrittää lisätä lihasmassaa tai pudottaa painoa lisää. Tavoitteenani on pudottaa painoni alle sadan kilon nykyisestä 106 kilosta ja katsotaan, kuinka paljon pystyn nipistämään vyötäröltäni.

Seuraavissa posteissa aion kertoa keinoista, joita aion käyttää tavoitteen saavuttamiseen. Jatkossa yritän ajan salliessa postata projektin etenemisestä vähintään kahdesti viikossa.

Leikkauksesta viikko

Arki leikkauksen jälkeen on sujunut yllättävän hyvin. Tämä näkyy myös viikkotuloksessa, joka oli miinusta mielestäni tooodella paljon.. Saa nähdä, kuinka kauan tämmöinen vauhti kestää ja, koska tulee niin sanottu jumitusvaihe. Sinänsä ei ole mikään ihme, että paino tippuu. Tällä hetkellä ruokamäärät ovat kuitenkin sen verran pieniä, ettei päivittäinen kalorimäärä varmasti ylitä yli 800 kaloria. Viimeisen viikon aikana olen keskittynyt sosemaiseen ja/tai ainakin pehmeään ruokaan. Olen syönyt niin kasvissosekeittoa, kalakeittoa soseena, perunaa, sianlihaa ja bernaiskastiketta soseena, kanakeittoa soseena, munakasta muusattuna, jugurttia jne. Mikään ruoka-aine ei ole pyrkinyt ylös, olo on ollut hyvä. Yhtenä iltana tunsin, että nyt ehkä söin liian nopeasti, koska tuntui pientä kipua rinnassa, mutta sekin meni ohi oikeastaan jo silloin, kun tajusin, että nyt jotain ehkä vialla.

Haastavinta on selkeästi se, että ruokailuja pitää seurata kellosta, muuten jää syömättä. Nälkä ei ole, päänsärkyjä ei ole samalla lailla kun esimerkiksi nutratessa. Myös juominen on sellainen asia, mihin pitää keskittyä, muuten ei saa millään vaadittavaa puoltatoistalitraa vettä juotua päivässä. Kaiken kaikkiaan olen jotenkin hirmu positiivisen yllättynyt siihen, miten helposti kaikki näyttäisi menevät. Toki siinä vaiheessa, kun multa on lähtenyt kaikki hiukset, kärsin kauheista suolitukoksista tai kivuliaista kiinnikkeistä ja oksentelen kaikki ruoka-aineet pois, saatan haluta perua edellisen lauseen..

Olen yrittänyt kävellä pieniä matkoja, mutta myönnettäköön, että liikunnassa pitää tsempata. Polar Looppikin ollut lomalla oikeastaan kaksi viikkoa. Ensi maanantaina se olisi kuitenkin tarkoitus taas ranteeseen laittaa. Sain myös syntymäpäivälahjaksi laitteeseen yhteensopivan sykemittarin, joten ensi viikosta alkaen kävelylenkeillä voi seurata sykettä. Kävelystä muuten sen verran, että se tuntuu vielä hiukan "pahalta". Leikkaushaavat tai vatsa sisältä ei ole enää kipeä, mutta kävellessä tuntuu tärähdykset ikäviltä ja meno on tästä syystä vaappuvaa ja huomattavasti hitaampaa kuin normaalisti. Uskon kuitenkin, että tämä on ohimenevää ja yritän muistututella itselleni, että leikkauksesta on tosiaan vasta viikko aikaa.

Mutta niin, viikkotulos -4,2, päätän raporttini tähän. - Läskipantteri

Hyvää alkanutta viikkoa!

 
Ihan ensinnä haluaisin onnitella bloggaajakanssasisarta Läskipantteria onnistuneesta leikkauksesta ja hienosti alaspäin lähteneestä painosta! Wautsi!
Hieno juttu, että leikkaus meni hyvin ja ilmeisesti olet päässyt hyvään toipumisen vauhtiin!

Onnea myös jatkoon!

Omasta puolestani toivon, että seuraat taivaltasi täällä blogissa ja kerrot kuinka kaikki etenee. Minusta on hirmu mielenkiintoista seurata etenkin painon kehitystä, sillä se saattaa tulla alas todella rivakasti! Sitä sitten kateellisena vieressä seuraillaan, kun sinulla paino vaan tippuu :)

Sitten viikkopunnitukseen

Minulla on punnituspäivä näin maanantaisin ja poiketen kahdesta edellisestä viikosta pidin kiinni siitä päivästä. Edellisviikoilla olen punninnut vasta keskiviikkoisin.

Tänään hyppäsin vaa´alle ja sain lukemaksi 105,4kg. Näin ollen pudotusta on kahden viikon takaiseen lukemaan -1,1kg. Olen tyytyväinen.  BMI on 36,47 ja seuraavaan "luokkaan" - Merkittävä lihavuus - on matkaa enää 4,3kg!

Viikko sitten tähän aikaan taisin olla yli 2kg plussalla kaikenlaisen ohjelman takia, mutta niin sitä vaan sitten turvotukset ja nesteet tuli runsaan vedenjuonnin myötä pois.

Minä olen ottanu ohjelmistoon iltaisin vedenjuontia ja pyrin juomaan vähintään 1,5l vettä. Sen lisäksi juon hieman light-juomaa. Usein saan iltajuomisina uppoamaan jopa 3 litraa vettä :) Se vaan vaatii jo useita vessakäyntejä.
Yöuniin runsas juominen ei yleensä vaikuta, sillä useimmiten riittää vessakäynnit ennen nukkumaanmenoa ja sitten aamulla herätessä.
Toisaalta - nukun aika vähän (vaikkakin säännöllisesti), usein vain noin 5-7h yhdellä heräämisellä, joten ei siinä sitten kovin pitkää pidätysaikaa tule.
Vähäinen uni johtuu siitä, etten malta iltaisin mennä nukkumaan, mutta aamut alkaa kuitenkin ihan hyvissä ajoin, noin klo 7 aikaan.

Tavoite

Olen asettanut itselleni jonkinlaisen aikatavoitteen ja se on päästä juhannukseksi alle 100 kg!
Sinne on matkaa noin 6kg ja aikaa kolme kuukautta. Se tarkoittaisi kuukaudessa 2kg ja noin 0,5kg viikossa. Nyt paino on tippunut reippaalla tahdilla, mutta selvää on, ettei sellainen jatku.
Keskimäärin puoli kiloa viikossa olisi erinomainen vauhti sinne juhannukseen saakka.

Yksi suunnitelma on sitten jäädä siihen 100kg tietämille hetkeksi tasapainoilemaan painon kanssa. Aiemmin tein virheen, kun pudotin painoa kovalla tahdilla kuitenkaan oppimatta yhtään mitään.
Ajattelin vain, että paino tippuu urheilemalla kuin hullu ja jatkuvalla nälkäkuurilla. - Sen vuoksi se ei houkutellut lainkaan ja aloittaminen tuntui tosi pahalta. Salilla käyminen oli kivaa kunnon kaloreilla, samoin muu liikunta.

Nyt yritän syödä suunnilleen peruskulutuksen verran (jonka kiloklubi laskee jonnekin 2300kcal/vrk tienoille) ja antaa liikunnan sekä imetyksen sitten hoitaa se painonpudotus. Minä en kärsi nälästä - syön suorastaan hyvin ja terveellisesti ja paino putoaa.
Liikunnan myötä varmasti nälkä palaa ja voi olla, että kaloreita pitää sitten nostaa (paitsi tietty, jos paino putoaa ja kaloritarve pienentyy) kunhan vain pääsisin niin pitkälle, että ehtisin salille tai lenkille.

Aika kuitenkin näyttää kuinka käy. Toivon, että mieli pysyy hyvänä ja ajatus kirkkaana sen suhteen, etten laita itseäni tiukalle  nälkäkuurille.
Sellaisen aika saattaisi olla joskus, jos pääsisin normaalipainoon ja haluaisin tehdä jotain säätöjä. - Tai aiemminkin, mistä sen tietää.
Mitään tärkeämpää tavoitetta ei ole kuin se, että parannan omaa terveyttäni, kuntoa ja elämänlaatua huolehtimalla itsestäni :)

Näillä ajatuksilla taas eteenpäin!

Sairauslomalaisen päiväkirjaa

Leikkaus tehtiin maanantai-iltana, kotiin matkustin laivalla keskiviikko-iltana. Kyllä kotona toipuminen aina sairaalaolot voittaa! Arki onki alkanut sujumaan ihan mukavasti. Lääkäri-setä määräsi minulle tosin verenohennukseen tarkoitettuja napapiikkejä, jotka ovat ihan selkeästi lähes kivuliain ja ikävin prosessi tässä koko jutussa. Sisukkaasti olen niitä kuitenkin itseeni pistellyt, vielä kahdeksan päivää jäljellä.

Eilen oli siis ensimmäinen virallinen kotipäivä ja oikeastaan ensimmäinen päivä, jolloin söin jotain muuta kuin mehua ja juotavaa jugurttia. Eilinen päivä,  ruokailu ja ajat menivät suurin piirtein näin:

Klo

6.30-7    2,5 dl vettä (hitaasti hörppien)

7.30-8    1 prk vaniljajugurtti, johon oli mössätty sellainen 1/4 banaania (ruokailuaika puolisen tuntia)

Aamupäivä hörpittii vettä, ehkä noin 3 dl

11.30      1,5 desiä kasvissosekeittoa jossa muusattuna pari haarukallista raejuustoa

Vettä ja yksi pillimehu

Iltapäivätorkut

15.00       loput siitä banaanista, eli yli puoli banaania muusattuna

vettä

Kävely lähikauppaan ja takaisin, ehkä noin 2,5 km yhteensä.

18.30     Soseutettua seitikeittoa noin 1,5 desiä

pillimehua

21.00 Lasten jacky-makupala

vettä

Päivän aikana sain litkittyä vettä noin 1 litran. Aamupäivä meni hyvin, sitten into hiipui. Kuitenkin laskin, että päivän aikana nesteitä tuli juotua varmasti 1,2 litraa. Eli ei ihan huonosti alkuun.

Ruokailuajoista huomio, että vähän liian pitkiä välejä, tasaisemmaksi pitäisi saada. Lisäksi tuo jacky-makupala ei ehkä kuulu laihduttajan ruokavalioon?

Huonoa oloa ei ole ollut kertaakaan ruuan kanssa. Olen kyllä syönyt todella hitaasti, tarkoituksella.

Olkapää särkee edelleen välillä todella paljon, joka aiheuttaa välillä kivuliaan hengityspistoksen tunteen myös hengittäessä. Kuitenkin käsikauppa särkylääkkeillä pärjätään, eilenkin otin vain yhden, juuri ennen nukkumaan menoa.

Olo tuntuu jotenkin kumman energiseltä, vaikkei loppujen lopuksi mitään oikein vielä jaksakaan tehdä. Hassua.

Painoa tippunut leikkausaamusta 2,9 kg.

Hobla Habla ja kotimatkalle sairaalasta (by Läskipantteri)

Ja niin tarina jatkui, prinsessa päätyi leikkauspöydälle. - No näinpä pääsi käymään. Tammikuusta jolloin asian päätin lopullisesti ei kovin montaa viikkoa mennyt tähän päivään, jolloin pääsen jo leikattuna pois sairaalasta.

Suuri päivä oli siis toissapäivänä. Matkustin aamulla Tallinnaan, mukana laukku ja rahhaa vaan. (Laulattaa, olisiko lääkitykset kunnossa, no ei vaiskaan). Tulin siis tänne ja juttelin vielä leikkaavan kirurgin kanssa otettiin kokeita ja jännitettiin. Huone on pieni, sairaala on iso. Koko ajan minulla on ollut sellainen ole, että olen hyvissä käsissä.

No sitten iltapäivällä leikkausaika vähän siirtyi. Odotellessa katselin Gravity-elokuvan, plääh, ei ollut hyvä.

Puoli neljältä tuotiin leikkausvaatteet, viisi yli neljä mua vietiin jo leikkkaussaliin leikkaussängyssä. Siellä jutellin nukutuslääkärin kanssa ja odottelin koko ajan, missä vaiheessa se maski tulee naaman päälle. Ei tullut ei.. vasta kun heräämössä mistä heräsin kuuden aikoihin. Olin vähän pettynyt, olin kuvitellut laskevani jälleen 10 alaspäin, mutta luultavasti tuiskahdin uneen jo esilääkityksestä.

Heräämössä kysyin kelloa kuuden maissa, otin uudet pikku torkut mutta varttia vaille seitsemän olin jo omalla osastolla omassa sangyssä. Muutaman tekstiviestin ja puhelun taisin seitsemän aikaan tehdä ja sitten nukuin.

Jossain vaiheessa vaihdoin omat vaatteet päälle ja aloitin veden hörppimisen. Epätoivoisesesti yritin katsoa Mustia leskiä telkkarista, mutten jaksanut vaan sammahdin. Koko yö oli oikeastaan aika katkonaista. Sain useaan otteeseen kipulääkettä. Lähinnä siksi, että mua ei vaivaa vatsa vaan olkapää. Siinä se kipu pahinten tuntuu. Kait ne leikkauskaasut yrittää tulla ulos oikean olkapään kautta.

Seuraava aamu meni sitten jo paremmin, väsytti toki, mutta olin ennen seitsemään jo käynyt suihkussa. (jotain hiton keltaista ainetta ne on muhun valellut pitkin poikin, ja ei muuten lähde ensimmäisellä pesulla:) ) . Lähinä tämä sairaala-elämä on sellaista odottelua. Aamulla odottelin lääkäriä, sen jälkeen aloin odottamaan samaista lääkäriä iltapäivä käynnille. Pelkkää odottamista.

Ai niin, ensimmäisen päivänä piti saada nesteitä alas litra, nouuu probleem, hiljalleen kun ottaa. Paha olo ei ole ollut missään vaiheessa.

Eilen illalla sitten pyysin, josko voisin lähteä jo tänään kotiin ja lupa myönnettiin! Aamulla käytiiin ottamassa jotkut veritestit ja jos ne on kunnossa, niin iltapäivälautta kohti kotia kutsuu, jipijipijee!

Fiilikset: sekavat. Vatsassa viisi pientä reikää. Olkapää pakottaa. Koko ajan saat olla juomassa. Vessaan kun meet, niin a) mitään ei tuu b) ku käkistät niin saat aikaiseksi vain kivistystä vatsassa.

Nälkä, ei ole. Mieliteot, edelleen voimassa (kävelin eilen sairaalan kahvion ohi ja pullantuoksu tuli niin nenään).

Tupakka, ei tee mieli. Yhden kävin polttamassa mutta mitä sitä polttamaan kun ei tee mieli?

Nyt siis odotellaan että tämä päivä kuluisi. Ravitsemusterapeutti pitäisi vielä tavata ja sitten toivottavasti kotiiiiiiin!

Myöhästynyt viikkopunnitus

Johtuen erinäisistä kiireistä maanantai oli ja meni ja punnituspäivä hypähti keskiviikolle.

Tänäaamuna vaaka antoi lukeman 106,5kg BMI 38,9 -1,2kg

Tämän vuoden pudotus on nyt reilu 8kg ja kokonaispudotus syyskuulta lähtien 13,6 kg. Tuntuu ihan hullulta, että painoa on tippunut noinkin paljon. Minusta tuntuu, etten ole muuttunut mihinkään vaikka vaatteet mahtuvat kyllä entistä helpommin päälle.

Liikuntaa en ole harrastanut ainakaan kolmeen viikkoon muuta kuin muutaman lenkin verran. Tosi vähän olen päässyt liikkeelle eikä tilanne ole nyt helpottamassa.
Alunperin tällä viikolla oli tarkoitus aloittaa salikäynnit, mutta toisin kävi.
Tällä hetkellä toiveena on päästä ensiviikolla ruotuun liikunnan suhteen.

Kotona kuitenkin voin tehdä pieniä juttuja kuntoni eteen ja päätin osallistua haasteeseen, joka leviää somessa kulovalkean tavoin. Haaste on helppo toteuttaa eikä vaadi mitään ihmeempiä kikkoja.
Tänään siis aloitin Maaliskuun kyykkäyshaasteen ja kyykkäsin 70 kertaa. Huomenna haaste jatkuu 75 kyykyllä. 
Kyykkäyshaaste on siis Motiviren kyykkäyshaaste maaliskuulle

Kaikki muutkin vaan mukaan! :)

Aktiivisuutta (by Läskipantteri)

Menin ja haksahdin. Juuri muutama viikko sitten naureskelin naistenlehden aktiivisuusmittari-jutulle ja kas, nyt itselläni sellainen kädessä. Näin kaverilla ranteessa killuvan polarin loop -aktiivisuusmittarin. Punaiset vilkkuvat valot, kalorimittarit ja tiedot siitä, kuinka kauan pitäisi erilaisia juttuja tehdä, jotta päivän aktiivisuus tulisi täyteen veivät minut mennessään. Eilen marssin urheilukauppaan, iskin 90 euroa pöytään ja tattadaa, nyt ranteessa killuu kyseinen vekotin.

Koko päivän olen tänään odottanut, koska hieno ilotulitus alkaa. Aamulla kävin yli viiden kilometrin lenkillä, askelia tuli reilu 8000, tässä vaiheessa iltaa askelia on jo reilu 12 000. Vielä ei ilotulitus mittarin näytössä räisky, mutta kyllä se tänään vielä täyteen tulee.

Saa nähdä kuinka tämä vaikuttaa päivittäiseen liikkumiseen. Toivottavasti positiivisesti.

Viikko mennyt puolinutratessa. Painoa pitää saada alas ennen leikkausta, vaikkei tuolla lahden puolella mitään sellaisia samanlaisia vaatimuksia painonpudotusprosenteissa olekaan, kuin täällä meillä. Tuleva koitos jännittää päivä päivältä enemmän. Sain viikonloppuna neuvon leikkauksen läpikäyneeltä, ettei nettipalstoja lukemalla jännitys ainakaan vähene, joten ehkä yritän olla lukematta. Leikkausaikaan reilu viikko, saa nähdä miten tämä elämä sen jälkeen lähtee kulkemaan.

Täällä taas, entistä ehompana by Omnivore

Nyt tulikin sitten hieman pitempi katkos päivityksiin... Tuskin olin parantunut flunssasta, kun kaksi viikkoa sitten vasen polveni tulehtui, jonka seurauksena kaikki liikunta jäi viikoksi ja samalla ruokavalio löystyi jonkin verran. Mutta viime viikon sunnuntaista ollaan taas palattu satulaan, joskin pienillä muutoksilla, joista myöhemmin enemmän. Keskiviikkona treenasin jalkoja ensimmäistä kertaa ja myönnettäköön, ettei polvi ole vielä täysin parantunut, muttei kuitenkaan estä treenaamista, kunhan pitää maltin mielessä. Seuraavalla kerron sitten hieman enemmän muutoksista ruokavaliossani...

Tämän vuoden tulos by Madagaskar

Ensinnäkin pahoittelen hiljaisuutta - taas kerran. Jotenkin vaan ei tule kirjoitettua tänne mitään.
Ehkä se on meidän kompastuskivi, kun meitä on monta niin ehkä jokainen vähän ajattelee toisen hoitavan homman..

No eniveis.
Puntarille piti taas nousta ja voi hyvänen aika sentään mitä se näytti.
Olenhan minä tässä ravannut vaa´alla pitkin viikkoa, mutta jokatapauksessa sain kokea iloisen yllätyksen aamulla.
Tämän viikon saldo on oma ennätykseni -1,8 kg :)
JES!

Eli uusi lukema oli 107,7kg -1,8kg bmi 37,27
Koko vuoden saldo tähän mennessä on siis -7,6kg ja projektin alusta -12,4kg.
Olen suorastaan tyytyväinen tähän.

Liikunta

- Tai oikeastaan liikunnan puute. En ole yli kahteen viikkoon harrastanut mitään liikuntaa. Suorastaan hävettää. Ensin oli kiire, sitten olin kipeä ja nyt alan tervehtyä ja taas pukkaa kiirettä.
Tammikuussa taisin tehdä oman liikuntaennätyksen, joten ehkä sen jäljiltä täytyy nyt jäähdytellä.

Toisaalta kiva sitten päästä jatkaan, kun sopiva hetki tulee :)

Kiloklubin ruokapäiväkirja

Täyttelen siis ruokapäiväkirjaa kiloklubissa, mutta kiireiden vuoksi viimeviikolla jäi vähäiseksi. Niiden päivien perusteella, joina olen täyttänyt, sanoisin päivittäisen kalorisaannin olevan noin 2000-2700 kcal.

Ruokapäikyn täyttäminen on suorastaan hyväksi, sillä se auttaa arvioimaan ruokamääriä paljon paremmin.
Siinä menee varmasti vuosia, että opin sopivan kokoisiin annosmääriin ylensyönnin sijaan. Mut tärkeintä on opetella ja rauhaksiin kulkea tätä matkaa.

Tästä jatketaan taas kohti ensiviikkoa. Se onkin sitten jännä nähdä miten käy, kun takana on juhlia ja vieraita:)

Matka alkaa (by Läskipantteri)

Nyt se henkinen päätös on sitten tehty ja tämä tyttö lähtee lihavuusleikkauksen tielle. Itseasiassa, päivää leikkaukselle etsitään jo.


Viime viikoilla tehdyistä kokeista ei siis löytynyt mitään terveydellistä syytä, miksei minulle voitaisi leikkausta tehdä. Tällä viikolla kävin tapaamassa Virossa erästä lihavuuskirurgia, jonka kanssa asiasta keskusteltiin pitkään ja perinpohjaisesti. Tämän keskustelun jälkeen minulle tuli olo, että kyllä, tämä on tie minkä haluan kulkea.


Helppoa se ei varmasti tule olemaan. Ruokailutottumukset tulevat muuttumaan radikaalisti. Enää ei syödä isoja annoksia pari kertaa päivässä vaan pieniä hiirennippusia useasti päivän aikana.


Mutta no, olen aina ollut kaikki tai ei mitään tyyppi, joten tässä sitä sitten ollaan. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa, jotta projekti etenee. Ennen lihavuusleikkausta on hyvä saada pois kiloja, koska tällöin maksan ympärillä oleva rasvakerros pienenee ja auttaa leikkauksen onnistumista.


Voiko leikkaukseen kuolla? Kyllä voi. Tämmöisiä tapauksia ei kait kauheasti ole, mutta jokaisessa leikkauksessa on riskinsä. Kuolemaa yleisempiä riskejä on sitten verenvuoto tai vaikka se, ettei liitoskohta pidä kunnolla. Näitä sattuu kuulemma useammin, mutta yleensä niistä kait selvitään.


Huh. Pää on hiukan sekaisin kaikesta informaatiotulvasta mitä viimeisen kahden viikon aikana on tullut esille. Ehkäpä tämä tästä laantuu.


Nyt taas kaivan nutriletit esille ja jatkan eteenpäin.

Uuden opettelua by Madagaskar

Omnivore otti edellisessä postauksessaan esille asian, jota olen miettinyt omalta osaltani paljon.
Eli herkkujen syömisen painoa pudottaessa.

Minun kohdallani on niin, etten koskaan tule luopumaan makeista herkuista. Niin se vaan on. En koskaan. Pidän karkista ja suklaasta enkä näe todellakaan loppuelämääni ilman niitä. Näin ollen ainoa vaihtoehto on opetella elämään sopusoinnussa herkkujen syömisen kanssa. Repsahdusajattelusta pitää päästä eroon ja mitään syömistä en voi vaan laittaa pannaan ilman, että siihen kohdistuu sen jälkeen himoja.

Toivon, että tämä painonpudotusprojektini on tarpeeksi hidas opettamaan minulle matkanvarrella mm. pienemmät annoskoot ja oman kehon viestien kuuntelun syödessä.

Aiemmin painoa pudottaessa vauhti oli hurja. 6kk aikana painoa tippui lähes 25kg eikä pää ehtinyt mukaan.
Kun lähdin sitten laihduttaneen ystäväni kanssa palkintomatkalle Milanoon shoppailemaan ja avartamaan maailmankuvaa oli palatessa reissukiloja, jotka eivät vaan koskaan sitten sulaneet pois.
Siihen päälle tuli ensin yksi lisää, sitten toinen, sitten kahdeksan, sitten seitsemäntoista... Sitten tulin raskaaksi ja ennätyslukemat saavutettiin kuukausi ennen lapsen syntymää.
Synnytyksen jälkeen paino laski 10 kg kahdessa viikossa, jonka jälkeen painonnousu alkoi ja paino nousi pahimmillaan tuonna 120,5 kg tietämille, jossa olin myös sairaalaan mennessä. 

Seurailin painoa kyllä ja ahdistuin noususta, mutten yksinkertaisesti saanut tehtyä asialle mitään.
- Ennen kuin SuperSizeMe:n ansiosta aloitettiin blogin pitäminen ja jonkinlainen motivaatiokärpänen puraisi. Kiitos <3 SuperSizeMe

Alkuun paino tippui vähäsen, mutta en ollut vielä valmis aloittamaan mitään ruokavaliota. Näin jälkikäteen olen tyytyväinen siihen, että paino pysyi liikunnasta huolimatta suunnilleen samassa loppuvuoden. Minusta tuntuu, että ehdin siinä itsekin päästä sen painon kanssa sinuiksi ja valmistautua sitten niin tulevaan pudotukseen.

Nyt tuntuu taas siltä, että olen valmis tekemään laihtumisen eteen jotain muutakin kuin liikkumaan.

Menneellä viikolla olen seurannut syömisiä Kiloklubissa.
Syötyjen kaloreiden määrä on ollut seuraavanlainen
Ma  2588kcal
Ti    2177kcal
ke   2452kcal
To   2706kcal
Pe   2212kcal
La   2662kcal
Su   2546kcal

Liikuntana on ollut vain kevyt lenkkeily.

Noihin kalorimääriin mahtuu monelle päivälle herkuttelua ja ihan ylimääräistä syömistä, mutta ilman ruokapäiväkirjassa seuraamista olisin syönyt halusta enemmänkin.
Ruokapäiväkirjan pitäminen on taas ollut hyvä muistutus siitä kuinka helposti sitä syökään suuren määrän kaloreita. mm. ruispala päällisillä 250kcal eikä neljän leivän syöminen ylimääräisenä ole ollenkaan vaikea homma. Silti siitä tulee hetkessä 1000kcal ylimääräistä.

Tiedostan edessä olevan suuren urakan tuon oman pään suhteen. Olen niin monta monituista vuotta syönyt kuin yli 100kiloinen eikä se lautasmalli ihan heti häviä päästä.
En voi yhtäkkiä alkaa syödä kuin 60 kiloinen, vaikka sinne haluaisinkin vaan ajattelen tämän tien kulkevan oikeasti perille vain siinä tapauksessa, että ensin opettelen syömään kuin 100 kiloinen päästäkseni siihen 100kg. Sen jälkeen opetellaan vaikka syömään kuin 90 kiloinen, jotta päästään siihen.
Aika ei saa olla se mittari vaan pitää muistaa, että aikaa on loppuelämä.

Välillä harmittaa, kun urakan suuruus avautuu silmieni eteen, mutten anna sen lannistaa. Jatkossa repsahdus ei kaada tätä. Jatkossa en edes ajattele viimeisiä vuosia repsahduksena, vaikka paino nousikin pudotuksen jälkeen.
Jatkossa painonnousuvuodet ovat tärkeä osa oppimisprosessia, jossa kehityn kokoajan sinne suuntaan, minne haluan.

Ulkonäkö ja paino eivät ole niin suuria asioita, mutta terveys, jaksaminen ja esimerkkinä oleminen jälkikasvulle ovat. Voin olla ruma ja läski omasta puolestani, jos sillä tavalla pysyn  terveenä, jaksan kaiken mitä haluan eikä lapsestani tule lihavaa. Uskon kuitenkin onnistuvani paremmalla todennäköisyydellä kun opettelen paremmat elämäntavat, liikun ja syön terveellisesti ja elän kevyemmässä kehossa.

Punnituspäivä

Tänään oli punnituspäivä ja ilokseni näin ihan uusia lukuja vaa´alla. Näitä lukuja ei ole näkynyt ainakaan kahteen vuoteen.

Viikon tulos on siis -1,3kg BMI 37,89

BMI-laskurin mukaan matkaa normaalipainoon on vielä 37,3 kg

Urakkaa siis riittää, mutta yksi raksi on ruudussa, kun -10kg on poissa ja 110kg on alitettu!
Jes!

Ja sitten vielä pitää kehaista miestä, joka on ollut omalta osaltaan mukana tässä remontissa viimeiset reilu pari viikkoa ja pudottanut myös painoa -2,8kg :)

Kannattaisiko välillä mässätä? by Omnivore

Pitääkö ruokavalio noudattaa aivan kirjaimellisesti koko ajan? Omasta mielestäni mediassa ja arkikeskusteluissa laihduttaja saa hieman ristiriitaista tietoa tästä kysymyksestä. Monasti ajatusta pidetään järjettömänä, koska se:

- hidastaa laihtumista

- johtaa mässäilykierteeseen

- ei opeta kohtuutta

- aiheuttaa morkkiksen...

Ehkä ongelma onkin tuo nimi - mässypäivä? Itse pidän viikottain mässypäiviä, mutta itselläni se tarkoittaa vapaata syömistä noin kolmen tunnin ajan. Silloin vedetään naamaan niin pyttipannua kuin suklaata ja leivonnaisiakin. Olen kokenut saavani hyötyä noista vapaista kaloreista. Muun ajan viikosta syön noudattaen vähähiilihydraattista ruokavaliota, kuitenkaan näännyttämättä itseäni. Lukemani perusteella monelle ihmiselle ongelmaksi muodostuu enemmän itsensä näännyttäminen viikolla kuin itse mässypäivä.

Kaikille tapa ei sovi, mutta on olemassa syitä, miksi laihduttajan kannattaisi ehkä kokeilla ainakin yhtä korkeampi kalorista päivää viikossa. Karkin syöminen tuolloin ei ole pakollista, syö vaikka kurpitsakeittoa, mutta syö vähän enemmän.

Miten sitten tuosta korkeampi kalorisesta päivästä voisi olla laihduttajalle hyötyä? Vaikkakin olen toitottanut useissa kirjoituksissani yksinkertaisuuden puolesta, valitettavasti ihmisen ruumis ei toimi aivan yksioikoisesti. Laihduttaessa sinun tulee nauttia vähemmän energiaa kuin kulutat, mutta tarvitsemasi energian määrä alkaa putoamaan painon pudotessa monestakin syystä, joita ovat esimerkiksi:

- aineenvaihdunta hidastuu yrittäessä välttää nälkäkuolemaa

- näläntunne kasvaa, kun näläntunnetta hallitsevan hormonin, leptiinin määrä veressäsi tippuu

- yhä enemmän lihasmassaa uhrataan energiaksi.

Hallitulla mässypäivällä näitä aineenvaihdunna muutoksia voidaan hidastaa tai jopa kääntää ennalleen. Varsinkin voimaharjoittelua harjoittaville ja erityisesti vhh-ruokavaliota noudattaville mässypäivästä voi olla merkittävää hyötyä lihasmassan ylläpitämisessä, jollei jopa kasvattamisessa. Perinteisellä mässäilyllä on tietenkin myös omat huonot puolensa, kuten väsymys, pierettäminen ja turpoaminen ;-) Mutta mitäpä sitä ei tekisi "hyvinvointinsa" eteen?

Mutta valitettavasti tämäkään ei ole mikään universaali ratkaisu laihduttajan ongelmiin, mutta ehkä sinunkin kannattaisi kokeilla?

Näin se kulkee treeni sunnuntaina, lauantaisen mätön jälkeen.

Viikon paras ateria ja valittu sananen by Omnivore

Tällä viikolla ehdottomasti paras ateria osui tiistaille, kun näin talviloman kunniaksi kerkisin vähän enemmän keskittyä kokkailuun. Vaikka annos näyttääkin hieman epämääräiseltä, niin hyvää se oli.

Papu-jauhelihapaistos

800 g nautasikaa
Pss pakastettuja sipulikuutioita
Prk kidneypapuja chili-kastikkeessa
Prk paseerattua tomaattia

1. Kuullota sipuli
2. Lisää jauheliha, mausta ja paista valmiiksi
3. Lisää pavut kastikkeineen, pienennä lieden lämpöä
4. Lisää paseerattu tomaatti ja anna tekeytyä hetkisen

Kesäkurpitsa-lastut

Kesäkurpitsa
X kpl valkosipulikynsiä
Oliiviöljyä
Mustapippuri ja aromisuola

1. Siivuta kesäkurpitsa. Itse tein hieman vahvempia siivuja.
2. Lisää vuokaan kerroksittain viipaleet, suola, pippuri ja valkosipuli
3. Lorauta päälle oliiviöljyä
4. Kypsennä uunissa haluamaasi rapeuteen. Jos haluat oikein rapsakoita lastuja, ei viipaleita kannata pistää kerroksittain

Tähän kun lisäät vielä tuoresalaatin oman maun mukaan ja päälle vähän amerikkalaista hampurilaiskastiketta, niin avot!

Sananen perjantaille.

Ja nyt kun olen nostanut mielialaani, minun pakko ottaa vielä kantaa Anu Kiiverin blogissa ilmestyneeseen kirjoitukseen 12.helmikuuta "Paleota, raakaruokaa vai luomua?". Itseasiassa olisin varmaan ohittanut koko kirjoituksen, jollei heti ensimmäiseksi olisi ollut oheinen kuva. Kyseisen kirjoituksen aiheena ei ole laihdutus, mutta silti jotenkin koen, että mutta kuvan viesti on perseestä.

Tekstissään Kiiveri kertoo käyneensä ravitsemusseminaarissa, jossa kerrottiin paleoruokavaliosta ja raaka- että luomuravinnosta. Hänen mukaansa "useimmilla suomalaisilla on loistava mahdollisuus itse valita mitä syömme, ja vielä rahaakin siihen". Hän on myös harkinnut eläinkunnan tuotteista luopumista ruokavaliossaan, koska hänestä "nimittäin sietämätöntä, kuinka epäeettiseksi ruuaksi tarkoitettujen eläinten kasvatus on mennyt!" Ja niin edelleen...

Minusta on hienoa,jos ihminen muuttaa omia ruokailutottumuksiaan eettisten arvojensa takia. Oma etiikkani hyväksyy tehotuotannon ja oman ymmärrykseni mukaan, meillä ihmiskuntana ei ole edes mahdollisuutta selviytyä ilman sitä. 

Mutta edelleen minusta tuon kuvan viesti on se suurin ongelma, vaikka sinä kuinka söisit paleoruokavalion mukaisesti tai vaikka mitä superfoodia, on kuitenkin oleellista kuinka paljon sinä syöt suhteessa siihen, mitä sinä kulutat. Mikään ihmissusi-ruokavalio tai muukaan poppaskonsti ei muuta tätä faktaa.