Ja niin tarina jatkui, prinsessa päätyi leikkauspöydälle. - No näinpä pääsi käymään. Tammikuusta jolloin asian päätin lopullisesti ei kovin montaa viikkoa mennyt tähän päivään, jolloin pääsen jo leikattuna pois sairaalasta.
Suuri päivä oli siis toissapäivänä. Matkustin aamulla Tallinnaan, mukana laukku ja rahhaa vaan. (Laulattaa, olisiko lääkitykset kunnossa, no ei vaiskaan). Tulin siis tänne ja juttelin vielä leikkaavan kirurgin kanssa otettiin kokeita ja jännitettiin. Huone on pieni, sairaala on iso. Koko ajan minulla on ollut sellainen ole, että olen hyvissä käsissä.
No sitten iltapäivällä leikkausaika vähän siirtyi. Odotellessa katselin Gravity-elokuvan, plääh, ei ollut hyvä.
Puoli neljältä tuotiin leikkausvaatteet, viisi yli neljä mua vietiin jo leikkkaussaliin leikkaussängyssä. Siellä jutellin nukutuslääkärin kanssa ja odottelin koko ajan, missä vaiheessa se maski tulee naaman päälle. Ei tullut ei.. vasta kun heräämössä mistä heräsin kuuden aikoihin. Olin vähän pettynyt, olin kuvitellut laskevani jälleen 10 alaspäin, mutta luultavasti tuiskahdin uneen jo esilääkityksestä.
Heräämössä kysyin kelloa kuuden maissa, otin uudet pikku torkut mutta varttia vaille seitsemän olin jo omalla osastolla omassa sangyssä. Muutaman tekstiviestin ja puhelun taisin seitsemän aikaan tehdä ja sitten nukuin.
Jossain vaiheessa vaihdoin omat vaatteet päälle ja aloitin veden hörppimisen. Epätoivoisesesti yritin katsoa Mustia leskiä telkkarista, mutten jaksanut vaan sammahdin. Koko yö oli oikeastaan aika katkonaista. Sain useaan otteeseen kipulääkettä. Lähinnä siksi, että mua ei vaivaa vatsa vaan olkapää. Siinä se kipu pahinten tuntuu. Kait ne leikkauskaasut yrittää tulla ulos oikean olkapään kautta.
Seuraava aamu meni sitten jo paremmin, väsytti toki, mutta olin ennen seitsemään jo käynyt suihkussa. (jotain hiton keltaista ainetta ne on muhun valellut pitkin poikin, ja ei muuten lähde ensimmäisellä pesulla:) ) . Lähinä tämä sairaala-elämä on sellaista odottelua. Aamulla odottelin lääkäriä, sen jälkeen aloin odottamaan samaista lääkäriä iltapäivä käynnille. Pelkkää odottamista.
Ai niin, ensimmäisen päivänä piti saada nesteitä alas litra, nouuu probleem, hiljalleen kun ottaa. Paha olo ei ole ollut missään vaiheessa.
Eilen illalla sitten pyysin, josko voisin lähteä jo tänään kotiin ja lupa myönnettiin! Aamulla käytiiin ottamassa jotkut veritestit ja jos ne on kunnossa, niin iltapäivälautta kohti kotia kutsuu, jipijipijee!
Fiilikset: sekavat. Vatsassa viisi pientä reikää. Olkapää pakottaa. Koko ajan saat olla juomassa. Vessaan kun meet, niin a) mitään ei tuu b) ku käkistät niin saat aikaiseksi vain kivistystä vatsassa.
Nälkä, ei ole. Mieliteot, edelleen voimassa (kävelin eilen sairaalan kahvion ohi ja pullantuoksu tuli niin nenään).
Tupakka, ei tee mieli. Yhden kävin polttamassa mutta mitä sitä polttamaan kun ei tee mieli?
Nyt siis odotellaan että tämä päivä kuluisi. Ravitsemusterapeutti pitäisi vielä tavata ja sitten toivottavasti kotiiiiiiin!
Voi hitsi! Ihanaa, että kaikki on mennyt hyvin! Sua ei parin kuukauden päästä tunnista enää ollenkaan. Raportoithan sitten ravitsemusterapeutin ohjeista ja muutenkin siitä miten arki lähtee rullaamaan?
VastaaPoistaEn meinaa malttaa odottaa, että kuulen lisää. Tämä on mielenkiintoista!
Nyt se on siis tehty ja matka alkaa! Uskomatonta kuinka nopeaa toimintaa :) Onneksi kaikki meni hyvin !
VastaaPoistaToivottavasti toivut nopeasti :)
Ja toivottavasti jatkat matkasta kertomista täällä! Minua ainakin kiinnosta miten jatkossa menee ja kuinka uuden opettelu sujuu ja etenkin kiinnostaa se vauhti, millä paino lähtee alaspäin!
Tsemppiä hirmusti toipumiseen ! Ja muutenkin kaikkea hyvää!
- Madagaskar