torstai 20. maaliskuuta 2014

Leikkauksesta viikko

Arki leikkauksen jälkeen on sujunut yllättävän hyvin. Tämä näkyy myös viikkotuloksessa, joka oli miinusta mielestäni tooodella paljon.. Saa nähdä, kuinka kauan tämmöinen vauhti kestää ja, koska tulee niin sanottu jumitusvaihe. Sinänsä ei ole mikään ihme, että paino tippuu. Tällä hetkellä ruokamäärät ovat kuitenkin sen verran pieniä, ettei päivittäinen kalorimäärä varmasti ylitä yli 800 kaloria. Viimeisen viikon aikana olen keskittynyt sosemaiseen ja/tai ainakin pehmeään ruokaan. Olen syönyt niin kasvissosekeittoa, kalakeittoa soseena, perunaa, sianlihaa ja bernaiskastiketta soseena, kanakeittoa soseena, munakasta muusattuna, jugurttia jne. Mikään ruoka-aine ei ole pyrkinyt ylös, olo on ollut hyvä. Yhtenä iltana tunsin, että nyt ehkä söin liian nopeasti, koska tuntui pientä kipua rinnassa, mutta sekin meni ohi oikeastaan jo silloin, kun tajusin, että nyt jotain ehkä vialla.

Haastavinta on selkeästi se, että ruokailuja pitää seurata kellosta, muuten jää syömättä. Nälkä ei ole, päänsärkyjä ei ole samalla lailla kun esimerkiksi nutratessa. Myös juominen on sellainen asia, mihin pitää keskittyä, muuten ei saa millään vaadittavaa puoltatoistalitraa vettä juotua päivässä. Kaiken kaikkiaan olen jotenkin hirmu positiivisen yllättynyt siihen, miten helposti kaikki näyttäisi menevät. Toki siinä vaiheessa, kun multa on lähtenyt kaikki hiukset, kärsin kauheista suolitukoksista tai kivuliaista kiinnikkeistä ja oksentelen kaikki ruoka-aineet pois, saatan haluta perua edellisen lauseen..

Olen yrittänyt kävellä pieniä matkoja, mutta myönnettäköön, että liikunnassa pitää tsempata. Polar Looppikin ollut lomalla oikeastaan kaksi viikkoa. Ensi maanantaina se olisi kuitenkin tarkoitus taas ranteeseen laittaa. Sain myös syntymäpäivälahjaksi laitteeseen yhteensopivan sykemittarin, joten ensi viikosta alkaen kävelylenkeillä voi seurata sykettä. Kävelystä muuten sen verran, että se tuntuu vielä hiukan "pahalta". Leikkaushaavat tai vatsa sisältä ei ole enää kipeä, mutta kävellessä tuntuu tärähdykset ikäviltä ja meno on tästä syystä vaappuvaa ja huomattavasti hitaampaa kuin normaalisti. Uskon kuitenkin, että tämä on ohimenevää ja yritän muistututella itselleni, että leikkauksesta on tosiaan vasta viikko aikaa.

Mutta niin, viikkotulos -4,2, päätän raporttini tähän. - Läskipantteri

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti koskaan ei tule sellaista vaihetta, että kärsit suolitukoksista, kiinnikkeistä tai oksentele kaiken pihalle. Hui! Hiustenlähtö on aika todennäköistä, kun paino tippuu nopsaan, mutta ne onneksi kasvavat takaisin :)

    On kyllä hienoa kuulla, että toipuminen on hyvässä vauhdissa :)

    Viikkopudotus on kyllä suorastaan hurja ja tuntuu ihan hassulta, että nälkä ei vaivaa pienillä kaloreilla. Mistähän se johtuu? Siis se, että nälkä ei vaivaa leikkauksen jälkeen?

    Mieletöntä ajatella, että sinä oot ensikesänä jo ihan eri ihminen noin niinkuin ulkoisesti! Ja entäs vuoden päästä tai kahden?!
    On varmaan aika hieno tunne tietää, että lopultakin se normaalipaino sieltä tulee eikä aina käy niinkuin useimmille laihduttajille, että ensin tippuu paino ja sitten se nousee vielä entistä ylemmäs (terveisin, been there done that)

    Juominen on muuten minulle ollut iso juttu opetella, mutta pikkuhiljaa siitä saa kehitettyä tavan itselleen. Reissussa ja arjen ulkopuolella se helposti silti edelleen unohtuu, kun jano ei yleensä ole muistuttamassa juomisesta. Minä olen ratkaissut juomishomman niin, että otan ison vesipullon (1,5l) ja siron, jalallisen juomalasin ja täyttelen lasia aina kun se tyhjentyy JA koitan hörppiä vettä pitkin päivää :)

    Toivottavasti tärähdysherkkyys hellittää pian ja pääset kävelylle :) Tämä aika vuodesta on siihen ihan parasta, kun saa seurailla luonnon heräämistä! Keväisin motivaatio lenkkeilyyn tulee oikeastaan itsestään, jos vaan pääsee ensin liikkeelle !

    Kiva, kun kirjottelet kuulumisia ja tsemppiä hirmuisesti jatkoon! Toivottavasti kaikki menee edelleenkin hyvin :)

    Madagaskar

    VastaaPoista