maanantai 30. joulukuuta 2013

Oodi Omnivorelle (by SuperSizeMe)

Istuimme joulusaunassa Omnivoren kanssa. Hän ei kuulemma keksi itsestään 12 asiaa joista pitää tai on ylpeä. Siispä keikautimme haasteen nyt niin, että minä kirjoitan armaasta aviomiehestäni 12 asiaa ja hän sitten toivottavasti kirjoittaa 12 asiaa minusta.

Eli mitkä asiat tai ominaisuudet Omnivoressa viehättää, mistä olen ylpeä hänessä jne. Tässä listaa (Huom. nämä eivät ole paremmuusjärjestyksessä.)

1. Fiksuus, älykkyys, tiedonjano
Omnivoren voi nähdä elinympäristössään usein lukemassa/kuuntelemassa kirjaa, selailemassa internetin ihmeellistä maailmaa tai katsomassa historia-dokumentteja.

2. Pitkäjänteisyys
Omnivore on tunnetusti pitkäjänteistä tyyppiä. Tästä kertoo jo esimerkiksi voimailuharrastus joka on jatkunut nuoruudesta tähän päivään saakka. Ja loppua ei näy.

3. Kätevyys
Meille on ilmestynyt pihaan muurattu nuotiopaikka, muurattu roskakatos, valtava noin 50 neliön terassi ja paljon paljon muuta näiden muutaman hassun vuoden aikana jotka olemme omakotitalossa asuneet.

4. Jalat maassa
Tämä on tärkeä asia. En voisi elää ihmisen kanssa, joka lentelisi pilvilinnoissa.

5. Voima
Niin henkinen kuin fyysinenkin. Ja onhan se mukava tietää, että oma mies jaksaisi tarvittaessa kantaa tälläisen vähän rehevämmänkin lyylin.

6. Huumorintaju
Omnivorella riittää huumorintajua, eikä hän hermostu minun piikkittelystä. Minun huumornitajuni kun perustuu 100-prosenttisesti vittuilulle ja valittamiselle.

7. Ahkeruus
Tässä on hyötyä myös kohdasta 3. Jos nimittäin tuo kohta 3 ei olisi hanskassa, voisi tästä olla jopa haittaa... Mutta vakavasti puhuen, tämä näkyy myös kotitöiden jakautumisessa tasaisesti. Toisinaan vaakakuppi jopa kallistuu enemmin Omnivoren kuin allekirjoittaneen suuntaan.

8. Avoimuus
Olen itse todella avoin ihminen ja minun kanssani ei sulkeutuneemmat tule juttuun. Ymmärrän kyllä, että kaikkia ei kiinnosta likaisimmat yksityiskohdat kaikista elämänalueistamme, mutta ilman reipasta avoimuutta Omnivore olisi jo ajat sitten hermostunut kun kertiolen "hauskoja" sattumuksia esimerkiksi makuuhuoneen puolelta ystävillemme. Tässä myös tuo huumorintaju on kultaa kalliimpaa.

9. Rauhallisuus
Aah... Mitäpä tähän kommentoisi. Jopa Omnivoren ääni on niin rauhallinen, että kaikki tuttavien ja sukulaisten lapsetkin pitävät enemmän Omnivoresta kuin minusta.

10. Kokkaustaidot
Ihan ensimmäinen ateria, jonka Omnivore on minulle valmistanut ei mennyt ihan putkeen. Ruoka oli niin tulista ettei sitä voinut syödä. Sen jälkeen ruoat on kuitenkin olleet enemmän kuin syötäviä. Ja onhan se aika mahtavaa kun kotona odottaa valmis ruoka työpäivän jälkeen. KIITOS!

11. Rehellisyys
Ehkä joskus liiankin rehellinen, mutta arvostan kyllä.

12. Absolutismi
Olen nähnyt lapsuudessani tarpeeksi alkoholismia, joten tämä on virkistävä ominaisuus ihmisessä. Ja silti Omnivore ei ole koskaan tuominnut minun alkoholinkäyttöäni. Mutta enpä minä kovin usein alkoholia käytäkään.

Ja loppuun pari bonuskohtaa todistaakseni, että näitä ihailtavia ominaisuuksia kyllä riittää:

13. Peruspositiivisuus
Kun itse olen joko peruspessimisti tai inhorealisti, on hyvä, että toinen vähän tasapainottaa peruspositiivisuudellaan, eikä anna minun vaipua epätoivoon liian helposti. Ja positiivisuutta on juuri sopivasti. Yltiöpositiivinen ihminen saisi minut varmasti raivon partaalle pitkässä juoksussa.

14. Kirjoitustaito
Tämä oli se asia johon alunperin Omnivoressa ihastuin. silloin kun emme vielä seurustelleet vaan olimme vain kavereita, kirjoittelimme paljon.

15. Ulkonäkö
Niin. Mitäpä tähän sanoisi? Mies minun makuuni!

Viimeisiä viedään (by Madagaskar)

Jokainen arvaa, että viimeisiä viedään tietenkin tästä vuodesta 2013. Pian korkataan uusi vuosi ja samalla mahdollisesti uudet kujeet.

Joulu ja viikon lomareissu on takana. Tai eihän se juuri lomalta tuntunut - tavallaan, kun kokoajan oli liikkeessä. Toisaalta sitten taas jokapaikassa päästiin valmiseen pöytään.
Uusi joulukinkku päästiin korkkaamaan KOLME kertaa :D

Eli kinkkua on syöty ja suklaata sekä tietysti kaikkia muita jouluherkkuja siinä kaksin käsin. Suklaarasioita taisin syödä KOLME ja autoin monessa paikassa sitten muiden joulusuklaiden kanssa.
Voi sitä ähkyä ja mähkimistä. Voi sitä mässäystä.
Närästys vaivasi päivästä toiseen, kun tosiaan jouluruokaa syötiin joka päivä eri kyläpaikassa (ja reissussa oltiin sentään ma-la).

Eli tällä pohjatyöllä sitten piti aamulla hypähtää vaa´alle.

Sunnuntaina sentään vähän hillitsin, sillä kaupassa ei käyty eikä jääkaapissa ollut ruokaa.

Iloinen yllätys puntarilla odotti, kun sitten astuin tutisevin polvin vaa´alle. Odotukset eivät olleet erityisen matalalla vaan olin valmistautunut isoon lukuun.
- Enkä saanut pettyä, sillä isoja ne numerot oli.   ... mutta kuitenkin vähemmän kuin hurjissa kuvitelmissa olin edes ajatellut! Olin ihan varma, että plussaa tulee vähintään se 4 kg, sillä sellainen määrä turvotusta tulee jo viikonlopussa.
Mutta niin, se lukema. Se oli vaivaiset 115,3kg!
Olin NIIIIN ILOINEN! Ja olen tietysti edelleen :)

Viimeviikon punnituksesta

Viimeviikon maanantai oli lähtöpäivä ja silloin poikkesin vain nopeasti aamulla vaa´alla ja myöhemmin lisäsin tuloksen tänne. Tulos oli siis vatsataudin avustuksella 114,1kg.
Sairastuin noroon keskiviikkona ja maanantaina tosiaan oli sitten punnituspäivä. Olin siis ehtinyt jo jonkin verran syödä normaalisti, vaikka närästys vaivasikin pienimmästäkin syömisestä.

Viimeviikon liikunnat olivat ihan nollilla ja edellisviikollakaan ei tainnut olla kuin yksi salikäynti. Mut jospa ensivuonna sitten taas :)

Entäs muuta? Arvontaa Maajan blogissa!

Maaja arpoo blogissaan - Life is Sweet
Käykää osallistumassa ! :)

Ja laittamaani haasteeseen yritän vielä ehtiä vastaamaan aikarajan puitteissa :D Voi silti olla, että ensivuoteen menee..


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joulukiloja sulatellessa... by Omnivore


Tässä sitä ollaan taas... Melkein koko kansa, mukaanlukien se kuuluisa mökin mummokin, kärsii joulun herkutettelujen jälkeisestä ähkystä ja housujen vyötärön kutistumisesta. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, media tarjoaa oivaa apua tähän joka vuotiseen ongelmaan. Tammikuussa kaikki laihduttaa ja aloittaa elintapa-remontin...

Liviltä saamme seurata "Jutta ja puolen vuoden superdieetit", jossa ihmiset seuraavat melko perinteistä dieettiä ja harjoittelevat ankarasti niin salilla kuin pururadallakin. Itsekin kokeillut jotakin vastaavaa nuorempana ja innokkaampana, kauheassa kehonrakennus-huumassa. Toimii, paino tippuu, mutta paluu arkeen on yleensä karu. Vaatii todellisen pitkän aikavälin muutoksen ja aikaa. Kun vielä olisi elävässäkin elämässä Jutan ja "Bull" Mentulan kaltaiset motivoijat mukana proggiksessa.

TV 5:ltä alkoi juuri mielenkiintoinen uutuus "Dieettiklubi", joka eroaa perinteisemmistä formaateista leppoisammalla asenteellaan. Ketään ei pakoteta tekemään mitään ja erilaiset laihdutustavat pistetään kilpailuun keskenään. Hieno ajatus, mutta toteutuksessa pieniä ongelmia - itse en ole ajatellut neurolingvististä ohjelmointia laihdutuskeinona, kuten en myöskään tanssia tai "superfoodien" syömistä. Mielenkiintoista nähdä, miten formaatti etenee, mutta mainosarvo on taattu.

Nelosen "Suuri painonpudotus" taas edustaa perinteisempää amerikkalaista linjaa, ohjelmaan osallistujat ovat jo merkittävän ylipainoisia ja ratkaisutkin ovat astetta rankempia. Itse en ole ikinä pitänyt siitä, kuinka yilpainoiset ihmiset surkuttelevat kohtaloaan ja etsivät tekosyitä painoonsa ja tässä ohjelmassa esiintyy paljon juuri tätä. Ehkä kyseessä on televisioon vaadittava draama ja kerronnallinen elementti, mutta silti asia potuttaa itseäni.

Onneksi tyylilajin jättiläinen, kolmoseltakin nähty "Suurin pudottaja" on toistaiseksi tauolla. Tämän ohjelman kilpailullisuus on viety niin äärimmilleen, että kilpailijoiden terveyteen ei todellisuudessa kiinnitetä paljonkaan huomiota. Lisäksi ohjelman trainereiden status on saavutuksiin verrattuna kasvanut kohtuuttomasti ja nostanut heidät jumalalliselle jalustalle. Myönnettäköön, että ohjelma on silti viihdyttävää katsottavaa, mutta ei tarjoa paljoakaan apua tavalliselle kaduntallaajalle, joka haluaisi muuttaa elämäänsä. Pitäisikö kaikilla laihduttajilla olla 100 000 $ sekki lisämotivaationa?

Vielä löytyy ainakin "Dieetit vaihtoon" kolmoselta vai subilta. Ohjelmassa keskitytään enemmän ruokavalioon tai oikeastaan ruokailutapohin. ehkä tästäkin voisi olla jollekin hyötyä, mutta itselleni ei niinkään. 

Television lisäksi "neuvoja" painonhallintaa voi tietenkin ammentaa keltaisesta lehdistöstä, jutuista kuten 
"Lääkäri: Näin valitset itsellesi sopivan dieetin" (IL 27.12.2013), jossa viitataan esimerkiksi painonhallintaan veriryhmän perusteella (?). "Ota mallia superdieettaajan treenistä joulukinkun sulatukseen!" (IS 26.12.2013)
taas kehottaa kaikkia hakkaamaan säkkiä, jotta kinkku sulaisi joulun jälkeen. Monet näistä keltaisen lehdistön tai vakavamminkin otettavien sanomalehtien jutuista ovat melkoista soopaa, koska osa niistä on suoranaista mainontaa tai sitten uusimpien tutkimustulosten ulossuoltamista ilman minkäänlaista kritiikkiä tai tulkintaa.

Lyhyen katsuksen perusteella suurin osa keltaisen lehdistön laihdutukseen liittyvistä artikkeleista on turhaa paperintäytettä, joissa toistellaan kuluneita fraaseja ja esitetään yksittäisten "asiantuntijoiden" mielipiteitä totuuksina. Esimerkiksi "Ota näistä opiksi: Seitsemän hoikkien rutiinia" (IL18.12.2013), kohta  4. Hoikilla ihmisillä on terveellinen yksinkertainen ruokavalio, eivätkä he noudata mitään monimutkaisia ohjelmia kuten karppausta. Mistähän artikkelin kirjoittaja on saanut käsityksensä karppauksen monimutkaisuudesta. Entä onko alkoholistien ruokavalion tarpeeksi yksinkertainen, koska he ovat melkein poikkeuksetta hoikkia? Mutta artikkelin kruununa on kohta seitsemän, jonka mukaan hoikat ihmiset kantavat vastuun omista elintavoistaan. Pitäisikö tämä ymmärtää niin, että lihavat tai ylipainoiset ihmiset ovat vastuuttomia idiootteja, jotka vain rasittavat yhteiskuntaa? Pitäisikö siis ryhtyä pohtimaan ylipainolle lopullista ratkaisua 1930-luvun malliin?

Katsellaan tässä vuoden vaihteen jälkeen, minkälaisia helmiä meille tarjoillaan mediasta ylipainoon ja painonhallintaan liityen ;-)

lauantai 21. joulukuuta 2013

Ihana minä (by Läskipantteri)

Itsestään parhaimpien puolien keksiminen tuntui aluksi vaikealta, tai no - Tuntuu edelleen. Siitä syystä tämän postaus tuleekin vauhdilla, ilman ajatuksia, kirjotan 12 parasta asiaa itsessäni, ilman sen suurempia miettimisiä.

1. Olen iloinen. Näin ainakin itse itselleni uskottelen. Toisten ihmisten seurassa kuitenkin harvemmin olen ensimmäisenä näyttämässä pahaa päivääni. Kotona taasen tilanne voikin olla toinen ja joskus aamuisin olenkin varsinainen mörökölli.

2. Mielestäni minulla on hyvä huumorintaju. Toisinsanoen omasta mielestäni kerron toisille hauskoja juttuja.

3. Olen ylpeä siitä, että mielestäni minulla on terve elämänasenne, en ole pingottaja, en terveysintoilija, perusarvot kohdallaan siis.

4. Omasta mielestäni tiedän, mikä on tyylini ja se on mielestäni minulle oikein hyvä ja sopiva. (Superi hiljaa väärän värisestä puserosta)

5. Hyvät tissit. Olen aina ollut tyytyväinen tisseihini.

6. Nokkeluus. Pidän itseäni, en niinkään fiksuna tai sivistyneenä, mutta hyvinkin nokkelana. Tästä syystä jään hyvin harvoin nuolemaan näppejä täysin uusienkaan ja ns. vaikeidenkin asioiden parissa. Tiedän aina, mistä lähden hakemaan apua, jos en itse ymmärrä, olkoon tämä yksi puoli nokkeluutta.

7. Empaattinen. Pystyn asettumaan toisen asemaan, kuuntelemaan ja ymmärtämään.

8. Lyhytvihainen ja pitkäpinnainen. Kestää kauan saada minut suuttumaan, mutta vain vähän aikaa saada minut leppymään.

9. Sinnikäs. Jos lupaan tehdä jotain teen.

10. Uskollinen. Lojaali. Luotettava. Pyrin aina pitämään lupaukseni.

11. Innostunut. Olen usein mukana, tsemppaan, pyrin pitämään fiilistä yllä jne.

12. Tunteellinen. Vaikkakin joskus hävettää itkun tihrustaminen kesken salattujen elämien, on tunteellisuus mielestäni tärkeää, jotta voi ymmärtää maailmaa.

Että näin.

Ensi viikon keskiviikkona minulta ei tule postausta eikä painotietoa. Olen vaa'an ja internetin ulottumattomissa. Joulukilot päivitän kuitenkin heti, jahka pääsen vaa'alle. Ehkä ensi perjantain tietämissä.

Olen luvannut itse itselleni, että 1.1. alkaa taas ja täydellä ryminällä. Ensin 18 päivän tehokuuri, stop, sen jälkeen tehokuuri vielä tammikuun loppuun. Lisäksi lisää liikuntaa ja kevät vedetään täysillä. Tavoitteena olisi 120 kg maaliskuulle. Lisäksi puolisko on luvannut, että jahka 110 alittuu, mä pääsen New Yorkiin.. Eli oisko se sitten kesää?

perjantai 20. joulukuuta 2013

Hyvä/paha viikko (by SuperSizeMe)

Lähtihän se viime viikon 800 grammaa ja kilo vielä siihen päälle. Ei siis ollenkaan hassummin. Tiputus siis tällä viikolla - 1,8 kiloa. Taisi viime viikolla olla joko puntarissa vikaa tai sitten itsellä rytmityksessä jotain vikaa (vessassa käynnit, veden lipittäminen tms). Pääasia kuitenkin, että oikealla polulla ollaan.

Nyt mieli on kuitenkin jo joulun herkuissa. Olen siis luvannut itselleni kolme herkkupäivää: aaton, joulupäivän ja Tapanin. Ensi viikolla luvassa siis iso plussa tuon ison miinuksen vastapainoksi.

Alkuperäistä tavoitetta en tule saavuttamaan tälle vuodelle

Tämän vuoden tavoitteesta jäin nyt kolme kiloa ja joulusyömisen myötä tavoite tulee todellisuudessa olemaan vieläkin kauempana. Tästä en kuitenkaan masennu ja uusi tavoite on päästä alle 115 kilon (olisin siis tämän jälkeen vain vaikeasti ylipainoinen) helmikuun loppuun mennessä.

Tupakointi

Tumppasin viimeisen savukkeen 8.12.2013 klo 22:22 ja olen sen jälkeen pysynyt sitkeästi savuttomana PAITSI eilen illalla kiskaisin vit***kseen askillisen tupakkaa yhdessä Omnivoren kanssa. Nyt sitten onkin taas muutaman päivän ajan vaikeaa pysyä erossa savuista, mutta sisulla eteenpäin. Ja jos totta puhutaan, niin eihän se edes maistunut hyvälle. Ihan turha juttu siis.

Tällä viikolla on siis ollut sekä onnistumisia (paino), että repsahduksia (tupakka).

Kohti ensi vuotta

Nyt taitaa postaukset jäädä vähäksi aikaa, mutta lupaan perjantaina 27.12. päivittää omalle välilehdelleni ainakin punnitustuloksen. Saapahan kaikki hämmästellä kuinka helposti tuollainen "pieni" kolmen päivän herkuttelu nostaa painoa. Varsinkin kun punnitus on heti kolmannen herkuttelupäivän jälkeen, eli edes nesteet ei ole ehtineet lähteä liikkeelle.

Leppoisaa ja rentouttavaa joulua kaikille!

Uutena vuotena sitten taas luvataan asioita ja otetaan itsejämme niskoista kiinni.

Niin ja Madakaskar: Niitä kaappeja ei tarvitse siivota jouluksi. Tekee välillä hyvää vain köllötellä. Itse ajattelin tehdä perus viikkosiivouksen sunnuntaina tai maanantaina. Sen jälkeen sammutan valot ja laitan kynttilöitä, niin ei pieni paska nurkissa näy mihinkään.

torstai 19. joulukuuta 2013

Pikadieetti by Madagaskar

Huh, vieläkin huimaa...

Tänäaamuna vaaka näytti 2,3kg vähemmän kuin eilenaamulla. Se on aikamoinen pudotus vuorokaudelle (okei, myönnän siis, että käyn aika usein vaa´alla).

Tämä ihmedieetti oli nimeltään Noro.
Se on helppoa.

Ensin vain hankit viruksen ja sitten nautit matkasta.
Minä oksensin noin 5-6h. Sen jälkeen olin vain kuumeessa. Yöllä pelkäsin perheen pienimmäisen puolesta, joka oli levoton, enkä näinollen itsekään juuri nukkunut.

Tänään olo oli jo parempi siinä suhteessa, ettei enää oksettanut, mut ruoka ei ole maistunut.  Päivän aikana olen saanut hieman nukuttua
Kurkku on kipeä oksentamisesta ja olo hutera varmaan nestehukasta ja energiavajeesta.
 
Loppuviikon suunnitelmat on sitten vain levätä.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Se on loppu nyt! (tämän vuoden osalta) (by Läskipantteri)

Kuten varmasti arvaatte heti mistä on kyse. Mä lopetan tämän punnitushommelin tämän vuoden osalta ja otan itseäni niskasta kiinni 1.1.2014. Tämä ihan siitä syystä, että glögeilyä, pikkujouluillallisia, torttuja ja pipareita tulee jo korvistakin ulos ja kyllä, se näkyy myös painosta, plussaa jälleen 400 g, vaikka olen mukamas yrittänyt syödä vähemmän.

Mutta sitten siihen viralliseen pohdintaan. Koska olen auttamattoman huono liikkumaan ja lähtemään kotoa yhtään mihinkään töiden jälkeen, mikä voisi olla avukseni? Olen jo pidemmän aikaa pohtinut joko kuntopyörän tai crosstrainerin ostamista olohuoneeseeni. Kumpikohan olisi parempi vaihtoehto?

Itse tietenkin mukavuudenhaluisena kallistun kuntopyörän puoleen. Kokemukset crosstrainerista ovat läkähdyttäviä, ikäviä ja jopa pelottavia. Vain 10 minuutin suorituksen yritys sillä vempeleellä saa käteni ja jalkani menemään eri tahtia, tunteen tipahtamisesta, jalat hyytelönä ja kyllä, vauhti liian kova. Tästä syystä kuntopyörä voisi olla kivempi vaihtoehto, siinä tätä voimattomuuden tunnetta laitetta kohtaan ei pääse syntymään.

Mutta sitten taas kun miettii kokonaisvaltaista vaikuttavuutta, niin crosstrainer kuitenkin tekee käsillekin jotain. Pyörä vain jaloille. (Toisaalta jalkani ovatkin ehkä se kaikista eniten laihdutuksen tarpeessa kropassani). Eli jos ajatellaan, että laihduttamisen apuvälineenä ja ainoana kuntoilulaitteena ja liikuntatapana, kumman hankin?

Hintaakin olen jo katsonut, Hobby Hallista saisi 400 €, kumman laitteen vaan. Ajattelin välipäivinä käydä ostamassa..

maanantai 16. joulukuuta 2013

EKMHO (by Madagaskar)

EKMHO = en keksi mitään hyvää otsikkoa

Punnituspäivä on täällä!

Kyllä minua niin harmitti, kun eilen salin jälkeen anoppilassa mätin masun täyteen ensin makaronilaatikkoa ja sitten pannukakkua. Se pannukakku etenkin harmittaa. Se oli niin hyvää ja samoin päällä ollut omenahillo. Söin varmaan puolikkaan pellillisen. 
Kotimatkalla tuli melkein itku, kun tajusin mitä tuli tehtyä ja vielä punnituspäivän alla. 

Oli typerää luvata anopille, että menemme syömään. Sieltä ei vaan ikinä selviä ilman mässyttelyä. Anoppi tekee ensin valtavan annoksen ruokaa ja sitten painostaa syömään kaiken. 
Ruuan päälle on jälkiruoka ja jälkiruuan jälkeen sitten pienen tauon päästä on kahvit kahvileipineen. 

Eli tällä pohjustuksella sitten päästään siihen, että pudotusta oli vaivaiset 200g.
Pieni pudotus, mutta suunta on alaspäin! :)  Harmittaa se silti, sillä tulos olisi voinut olla paaaaljon parempi ilman turvottavaa pannaria.
(Noh, nautin kyllä siitä hurjasti, joten yritän päästä yli tästä)

Numeroita

Mennyt viikko oli kuntoilun puolesta hyvä, sillä työkeikkoja ei ollut. Kävin salilla ma, ke, pe ja su.  Fiilis oli kokoajan hyvä ja poltteet salille vaan pahenee. Jospa sitä aikaa olisi sitten taas reissujoulun ja uudenvuoden jälkeen. (Aion silti tälläkin viikolla olla itsekäs käydä pari kertaa salilla siitä huolimatta, että keikkoja on ti-pe lähes aamusta iltaan)

Ystäväni, Polar FT60 - sykemittari kertoo seuraavia tietoja menneestä viikosta:

Aikatavoite: 2h 20min
Saavutettu: 3h 50min (tästä puuttuu yksi 1h treeni)

Kaloritavoite: 1100 kcal
Saavutettu : 1079 kcal (puuttuu yksi treeni)

Harjoitusten lukumäärä: 5 (+1)  
- 4 salitreeniä+aerobinen
- 2 venyttelyä

Sykealueet:
1. (113-131)  2h48min
2. (123-150)  30min
3. (151-170)  8min

Haasteraporttia

Raportoinkin haasteen etenemisestä alkuperäiseen viestiin, jossa haasteen heitin ilmoille - eli tänne
Eilen oikeasti unohdin lankutuksen. Muistin koko homman vasta tänään. 
Yhtä kaikki, viikon parhaaksi tulokseksi jäi 1.40. Tulos on mielestäni oikein hyvä siihen nähden, että vielä pari kuukautta sitten koko lankku oli haaveissa vain.
Ihan hurjan ihanan kamala liike koko lankku ja varmasti tulen uusimaan tuon haasteen vielä uudestaan :) 
- Sitä odotellessa..

Jotenkin on ihan mieletöntä huomata kuinka nopeasti on mahdollista saada niitä itse huomattavia muutoksia juurikin tuossa jaksamisessa tai pystymisessä, kun vaan ensin yrittää! 
Minä olen ainakin päässyt yllättämään itseni positiivisesti näiden muutamien viikkojen ja kuukausien aikan, kun tässä nyt on haasteita vedetty. 

Muutoksia 

Eilen viikon viimeistä aerobista polkiessa huomasin erään asian. Sen saman asian olin toisaalta jo havainnut aiemminkin, mutta eilen se sitten kirkastui. 
Ennen raskautta ja oikeastaan myös raskausaikana minulla lepopulssi on ollut aika korkea, yli 80bpm. Vain oikeasti nukkuessa tai aamulla juuri heräämisen jälkeen pulssi on saattanut olla 70bpm pinnassa. 

Raskauden jälkeen, kun ensimmäisen kerran mittasin pulssia, huomasin sen tippuneen jonnekin reilu 60bpm tietämille. 

Monta kuukautta meni ja aina mitatessa pulssi siis alempi, kuin aiemmin. 
Sitten palasin sykemittarin pariin... Ja ihmettelin pitkään, miksi ennen niin hyvät kalorinkulutukset tipahtivat monta kymmentä prosenttia. Lenkin kalorinkulutussaldot oli Polarin mukaan paljon pienemmät, mitä ennen samanlaisen lenkin jälkeen. 
Ja vaikka painoa oli kilotolkulla enemmän kuin aiemmin. 

Asia mietitytti minua, etenkin kun naapurin kanssa lenkkeillessä samalla lenkillä PUOLET pienempi naapuri kulutti lähes puolet enemmän kaloreita kuin minä...?

Eilen sitten palat loksahti paikoilleen kuntopyörällä polkiessa. - Tottakai alhainen pulssi vaikuttaa (sykemittarin laskemaan) kalorinkulutukseen (kyllä, minulla on tapana olla tajuamatta itsestäänselvyyksiä ja sitten hehkuttaa niitä ääneen, kun vihdoin tajuan ;) ).

Sen lisäksi sitten, että syke on alhaisempi samalla työllä kuin aiemmin, huomasin pystyväni mm. polkemaan pidemmän aikaa korkeammalla sykkeellä hengästymättä. 168-171 bpm ei vielä juuri hengästyttänyt (???!!!). 
Olipa todella outo tunne nähdä lukemat taulussa ja kokea se tunne kehossa, kun jaksaisi vielä "vaikka kuinka". 
Valitettavasti takalisto ja kello eivät antaneet jäädä siihen polkemaan 20 minuuttia pidemmäksi ajaksi, sillä kyyti odotti. 

Hyvä mieli jäi eilisestä salista ja oikeastaan koko viikosta ylipäänsä. 

Ja sitten viikon 51 haaste  

Viikon päähaasteeksi nostan viimeviikolla ilmoille heitetyn haasteen täältä


- Kerro itsestäsi 12 sellaista asiaa, joista olet ylpeä, joita rakastat ja jotka ovat mielestäsi parhaita puolia.
Nyt saa sitten kehua!
 Ja omakehun lisäksi pyydä puolisoa, ystävää tai ketä tahansa tavoittamaasi henkilöä kertomaan sinusta kaksi hyvää puolta :)


Minun puolestani tämä voisi olla nyt loppuvuoden haaste, ellei joku bloggaajaystäväni halua vielä ensiviikolle jotain haastetta laittaa?

Voi olla jo tarpeeksi haastetta ehtiä postailemaan lähiaikoina (ainakin minulla siis). 

Tällä erää taidan päättää postauksen tähän, vaikka mielessä oli muutakin. 
Kirjoittaminen on taas pätkittäistä ja puolet asioista unohtuu. Parempi lopettaa jaarittelu ja siirtyä muihin puuhiin.

Hyvää alkanutta viikkoa lukijoille ja kanssabloggaajille, niin täällä omassa blogissa ja omissa blogeissaan :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Terveellinen ruokavalio? by Omnivore

Taustaa

Minä ja SuperSizeMe olemme mukana tässä projektissa noudattamalla vähähiilihydraattista ruokavaliota, joka meillä tarkoittaa noin 20g hiilihydraatteja päivässä. Merkittävä ero meidän välillämme on, että minä olen pitänyt karkkipäiviä viime aikoina kerran viikossa, jolloin minä periaatteessa korvaan yhden tai kaksi ateriaa haluamillani hiilihydraatti-pitoisilla ruuilla eli käytännössä makeilla leivonnaisilla. Eli vaimollani ruokavalio on melkein ketogeeninen ja itselläni taas ehkä enemmän syklinen ketogeeninen ruokavalio . Olemme valinneet ruokavalion  aikaisempien kokemusten perusteella, itselläni taustalla on myös usko sen positiivisiin terveys-vaikutuksiin.

Olen vuosien varrella lukenut paljon ruokavalioista niin erilaisista blogeista, lehdistä ja kirjoista. Luottamustani vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ovat merkittävästi lisänneet kirjat  ”Good Calories, Bad Calorie” (Gary Taubes ) ja ”the Great Cholestrol Con” (Malcolm Kendrick). Näiden kirjojen merkittävin panos omiin ajatuksiini oli se, kuinka ne asettavat kyseenalaiseksi kaiken, mitä olemme ajatelleet ruokavalion ja terveyden välisestä yhteydestä.  Erityisesti kysymys tyydyttyneen rasvan, kolesterolin ja sydän- ja verisuonisairauksien yhteydestä saatettiin itselleni näissä kirjoissa aivan uuteen valoon eli suomeksi, mitä jos tyydyttynyt rasva ei olekaan se riskitekijä, millaiseksi se on meille esitetty.

Silloin kun matalahiilihydraattinen ruokavalion suosio alkoi räjähdysmäisesti kasvaa laihduttajien parissa, alkoivat media ja lääkärit huolestua ja varoitella ihmisiä sekä sydän- ja verisuonitautien riskin kasvusta että muista mahdollisista haitallisista terveysvaikutuksista. Asiasta keskusteltiin iltapäivälehtien palstoilla, työpaikoilla, lääkärin vastaanotoilla ja Ajankohtaisen Kakkosen lähetyksissä. Huolimatta käytännön elämässä havaituista hyödyistä niin painon kuin veriarvojen osalla, osa asiantuntijoista ei voinut hyväksyä ”karppaamista” missään muodossa ja suu vaahdoten puolustivat korkeahiilhydraattista-ruokavaliota – karppaamisesta ei ollut pitkäaikaista seurantaa ja eikä sen pitkäaikaisia vaikutuksia tiedetty.

Ruotsissa SBU on julkaissut raportin, jonka mukaan lyhyellä aikavälillä vhh-ruokavalio on tehokkaampi tapa laihduttaa ja turvallinen.  Turun Sanomissa julkaistun uutisen mukaan Karppaajan sydän kestää rasvapommitMutta samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi Keventäjät.fi sivustolla varoitellaan ”alakarppauksesta”(ketogeeninen), koska hedelmien ja kokojyväviljojen käyttö vähenee. Toisaalla kerrotaan kasviskarppaamisesta , joka ainakin itsestäni kuulostaa jo jotenkin itsensä vastakohdalta.

Tänään aamulla katselin dokumentin ”Forks Over Knives” (Lee Fulkerson) . Dokumentissa annetaan puheenvuoro erityisesti T. Colin Campbellille  ja Caldwell Esselstynille , jotka molemmat uskovat, että ihmisten tulisi poistaa kaikki eläinperäinen ruokavaliostaan, edistääkseen terveyttään. Heidän mielestään tämä ei pelkästään riitä, vaan myös ruokavalion rasvan määrä tulisi radikaalisti laskea, koska heidän mukaansa kaikki rasva, myös kasvipohjainen rasva voi olla vaarallista.

Tämän dokumentin sanoma on siis suorassa ristiriidassa valitsemamme ruokavalioni kanssa ja sitä katsoessani niskakarvat nousivat pystyyn, osittain omien ennakkokäsityksien takia ja osittain, koska omalla vaatimattomalla ymmärrykselläkin huomaa asiavirheitä. Mutta jos dokumentin tekijä on antanut asiavirheiden lipsahtaa elokuvaan, koska on ollut niin perusajatuksen lumoissa, kuinka paljon itse on mahtanut syyllistyä samaan? Tarkempaa analyysia ja kritiikkiä dokumentista voit lukea Antony Colpon blogista ,Raw Food SOS-blogista  ja Weston A Pricen-säätiön blogista. Vähähiilihydraattisen ruokavalion kritiikkiä löydät osoitteesta http://www.atkinsexposed.org/ ja http://www.quackwatch.com.

Ravitsemus ja ihmisen elimistö ovat siis tieteen tarkastelun alla osoittautuneet paljon monimutkaisemmaksi ongelmaksi kuin kukaan olisi osannutkaan arvioida. Kuten kaikilla muillakin tieteen alueilla vastausten löytäminen kysymykseen, aiheuttaa selkeyden sijaan yleensä vain lisää kysymyksiä. Ruokavalio-suositusten tekeminen taas tarkoittaa siirtymistä yksittäisen ihmisen tasolta väestön tasolle ja silloin voidaankin vain antaa suosituksia eikä suoranaisia ohjeita yksilölle. Kenenkä neuvoja ravitsemus-asioissa voi todella kuunnella? Ymmärtääkö keskiverto yleislääkäri ravitsemusta yhtään sen paremmin kuin hänen potilaansa? Entä asiantuntijat, kuinka paljon heidän ennakkokäsityksensä ja heidän opettajiensa ennakkokäsitykset vaikuttavat heidän antamiinsa neuvoihin? Voiko ravitsemusterapeutti antaa edes neuvoja ruokavaliosta, jos hän ei ymmärrä todellisia syy- ja seuraussuhteita?  

Tällä viikolla olen kuunnellut äänikirjana ”Salt Sugar Fat” (Michael Moss). Kirjassa kerrotaan siitä, kuinka Yhdysvalloissa ruokateollisuus maksimoi voittojaan, kuten yritysten kuuluukin. Sokeria, suolaa ja rasvaa käytetään ruokien maun parantamiseen, niiden säilyvyyden pidentämiseen ja ennen kaikkea yritysten kustannustehokkuuden kasvattamiseen. Valitettavasti tuon maksimoinnin uhriksi joutuvat kuluttajat ja varsinkin lapset. Kirjassa povataan, että tulevaisuudessa Yhdysvalloissa tullaan näkemään samanlaisia ryhmäkanteita ruokateollisuutta vastaan kuin aikaisemmin nähtiin tupakkateollisuutta vastaan.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Murrrrr (by SuperSizeMe)

Juupa juupa juu... Ei ollut mukava punnitus tänään. Paino noussut melkein kilon. Eli 800 grammaa. Ruokavaliosta en ole lipsunut, annoskokoja en ole lisännyt. Ainoa merkittävä asia on se tupakoinnin lopettaminen. Mutta en usko, että sekään aineenvaihduntaa noin sekaisin heittää.

Muutama selitys mieleen kuitenkin livahti:

1. Vesi: olen aina ollut kova juomaan vettä, mutta nyt se määrä on kyllä vähentynyt kun lopetti tupakanpolton. Aikaisemmin join lasillisen oikeastaan jokaisen tupakan jälkeen. Nyt tuo rutiini puuttuu.

2. Nikotiinipurkka: Onko tässä hiilareita? Näitä olen jyystänyt kuin viimeistä päivää, niin että leuat huutaa hoosiannaa.

3. Siideri: Juhlittiin itsepäisyyspäivää pitkän kaavan mukaan ja siideriä kului varmaan 15-20 annosta (annos 0,33 l) koko päivän ja illan aikana. Tämä varmaan onkin se suurin syy tähän kaikkeen?

Viime viikon pudotus oli ihan mieletön. Nyt oli sitten mieletön vähän toisella lailla. Harmittaa kyllä, kun ei ole ollut edes karkkipäivää, joka noin suuren nousun selittäisi.

Juuri nyt harmittaa kuitenkin sen verran, että olen ihan vamis tupakalle... Mihin liittyen voin sanoa, että en ole polttanut yhtä ainoaa savua sunnuntain jälkeen vaikka tiukkaa on tehnyt. Ja nyt on kyllä lähellä ratketa...

torstai 12. joulukuuta 2013

Torstai toivoa täynnä ja pieni sivuhaaste! (by Madagaskar)

Tosi kiva juttu, kun minulla on kirjoituspäivä torstai. Se on hyvä päivä. Se on juuri ennen perjantaita, joka on viikon ehkä paras päivä.

The Spirit

Olen ollut ihan hyvällä mielellä painonpudotuksen kanssa tässä koko ajan jojoilusta huolimatta, mutta on se vaan myönnettävä tuon miinuksen lämmittävän mieltä enemmän :)
En tiedä johtuuko siitä miinuksesta se, että tämä viikko on ollut ahkera saleilun kannalta ja mieliala on pysynyt korkealla. (Vai onko mieliala korkealla nyt ja sen vuoksi kuvittelen sen olleen samanlainen koko viikon?)
Vai johtuuko se siitä, että tällä viikolla ei töitä ole ollut niin paljoa ja olen ehtinyt humputella sitten ihan muissa hommissa?
No, yhtä kaikki, tärkeintä on hyvä mieli :)

Tänään reippailin joululahjaostoksilla samalla kun perheemme pieni aarre oli mummilassa hoidossa.
Samalla reissulla suuntasin sitten salille jalkatreenin pariin.
Treeni oli ensimmäinen laatuaan yli kahteen vuoteen ja tarkoitus oli ottaa rauhassa. Aikomaani kovemmin kuitenkin tein treenin, mutten silti tarpeeksi kovaa.

Oivalluksia ja hyvää mieltä

- Oivalsin, että pitää yrittää kovemmin (terveisin ruudinkeksijä).

Kirjoitinkin tästä jo haasteketjuun, että tajusin antavani liian helpolla periksi. Sama homma seuraa tuolla salilla. Liian helpolla luulen antaneeni jo kaikkeni enkä ole ollut sitten kuitenkaan valmis menemään sinne yli sen mukavuusalueen.
Olen kyllä käynyt useasti epämukavuusalueella, mut oikeasti sinne pitäisi mennä ihan reilusti eikä vaan vähän kolkutella portteja.
Tämän oivalluksen toisaalta tein kyllä jo synnytyssalissa, siis että harjottelen vaan vaikka vara olis punnertaa ihan oikeasti.

Toinen oivallus tuli jo salilla.
Treenin jälkeen hyppäsin vielä 15 minuutiksi pyörän selkään polkasemaan "hien pintaan". Siinä polkiessa huomasin homman kulkevan mainiosti. Siis pyörän. Siis paikallaan.
Takalisto kyllä huomautteli ikävästä penkistä, mutta muuten siis polkeminen tuntui hyvältä.  - Eikä se todellakaan yleensä tunnu.
Tällä kertaa hyvä fiilis johtui melko varmasti siitä, että jalkatreenin myötä jalat oli kivasti lämpimät ja näin ollen polkeminen tuntui hyvältä.

- Oivalsin, että hyvin lämmitetyillä lihaksilla on mukava sitten urheilla ja että epämukavista lajeista voi tulla mukavia, kun tosiaan on se alku tehty oikein.

Hyvä mieli seurasi näistä oivalluksista. Tiedän taas pystyväni enempään kuin kuvittelin ja sen myötä voivani kannustaa itseäni ylittämään itseni.
Jonain päivänä vielä peilistä katsoo vähemmän läski ja enemmän urheilullisen näköinen Madagaskar.

Pieni sivuhaaste!

Tämä oikeastaan on tärkeämpi kuin tuo viikon päähaaste, sillä tämän myötä toivottavasti saadaan kaikille hyvä mieli aikaan! Eikä tällä haasteella ole nyt aikarajaa vaan sen saa tehdä siinä tahdissa, kun ehtii :) - No okei, tän vuoden puolella vielä..
Ajatus lähti nyt blogimaailmassa kiertävästä haasteesta, jossa pitää kehua itseään ja etsiä itsestään hyviä puolia x määrä.
Sitä haastetta emme ole (ainakaan tietääkseni) saaneet, joten minä pistän pystyyn tämän pienen sivuhaasteen loppuviikolle.

- Kerro itsestäsi 12 sellaista asiaa, joista olet ylpeä, joita rakastat ja jotka ovat mielestäsi parhaita puolia.
Nyt saa sitten kehua!
 Ja omakehun lisäksi pyydä puolisoa, ystävää tai ketä tahansa tavoittamaasi henkilöä kertomaan sinusta kaksi hyvää puolta :)




keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Hupsista, miten tässä näin kävi? (by Läskipantteri)

Lyhyestä virsi kaunis, plussaahan sieltä tuli. Miten tämä alkuun pääseminen on näin kamalan vaikeaa? Jaksan aina tsempata alkuviikon ja punnituksen jälkeiset päivät, mutta viikonloput ovat pahoja. Syykin tähän plussaan on täysin selvillä, kaverin syntymäpäivien juhliminen. Juhlimistahan kertyi syöpöttelyn suhteen kolme päivää; perjantai, lauantai ja sunnuntai. Vaa'alla sunnuntai-iltana käydessä oli ero torstai aamuun kolme kiloa. Nesteitä varmasti joo, mutta kamoon, kuinka paljon ihminen voi pantata paskaa sisäänsä?? Näköjään paljon!

Alkuviikon pinnistelyt eivät tuottaneet tulosta ja 128 alkuinen punnaritulos jää kaukaiseksi haaveeksi. Palataan 129,5 kiloon eli 900 grammaa plussaa. Hip hei ja huraa, hienoa Läskipantteri, kyllä kannatti syödä voileipäkakku. Niin siis ihan oikeasti koko kakku!

Tupakoinnin lopettamisesta. Maanantaina vielä vannoin sähkötupakkaan, jaksoinkin sitä polttaa tiistai aamupäivän ja sen jälkeen olen röökannut normaalisti. Josko tässä nyt sitten tänään yrittäisi ottaa itseään sen haasteen osalta niskasta kiinni.

Tässä alkaa pohtimaan, että olenkohan vain ottanut liian monta haastetta itselleni? Ehkäpä pysynkin läskinä ja röökiä tupruttelevana seuraavatkin kolmekymmentävuotta.

Yritetään nyt kuitenkin vielä.  (Ja tämä postaus ei nyt kaipaa mitään posipositsemppi-viestejä, olisi ehkä ihan hyvä, jos joku sanoisi suorat sanat, tyhmä Läskipantteri, nyt asennetta peliin nainen, eihän tuosta muuten mitään tule).

tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulu ja joulun herkut lähestyy (by SuperSizeMe)

Tasan kaksi viikkoa jouluun. Silläkin uhalla, että kuulostan kliseiseltä, mutta MIHIN SE AIKA KATOAA? Eilenhän oli vasta juhannus... Olen kovasti koittanut rimpuilla kohti ensimmäistä tavoitettani, eli 115 kiloa vuoden loppuun mennessä. Tätä en kuitenkaan tule saavuttamaan, mutta onhan sitä elämää vielä joulun jälkeenkin.

Meille laihduttajille joulu on pahaa aikaa. Paino nousee lähes väistämättä. Itse olen tämän projektin aikana antanut itselleni luvan karkkipäivään kaksi kertaa ja seuraava karkkipäivä (tai kolme) on sitten jouluna.

Ensimmäinen syksyn karkkipäivä oli 21.9.2013 ilman mitään sen suurempaa syytä. Tämä oli päätetty kun laihsuttaminen alkoi. Seuraava karkkipäivä olikin jo heti 19.10.2013. Myös tämä oli etukäteen päätetty, koska olimme kavereiden kanssa "humputtelemassa". Molemmilla kerroilla paino on noussut. Syyskuussa 200 grammaa ja lokakuussa 400 grammaa. 

Mitä karkkipäivä merkitsee?


Minulle se tarkoittaa sitä, että saa syödä ja tehdä mitä tahansa haluaa. Noina päivinä en siis katso lainkaan mitä suuhuni panen. Syyskuussa esimerkiksi ruoaksi söin lasagnea ja muutoin herkkuja koko päivän. Karppiruoasta ei siis voi juuri puhua... 

Miksi päätän karkkipäivän ajankohdan etukäteen?


Jos seuraavaa karkkipäivää ei ole tiedossa, koen jotenkin vaikeammaksi pysymisen ruokavaliossa. Sillä ei varsinaisesti ole merkitystä kuinka lähellä tai kaukana karkkipäivä on, kunhan tiedän koska se on. Kun päivä on tiedossa, pystyn myös pitäytymään siinä yhdessä karkkipäivässä ja palaamaan ruotuun heti seuraavana.

Jouluna tilanne onkin nyt toinen. Olen luvannut itselleni, että karkkipäiviä on yhteesnä kolme: jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä. Perjantaina 27.12. on siis paluu ruotuun ja myös punnituspäivä. Odotettavissa iso plussa, joka ärsyttää jo etukäteen, mutta toivottavasti osa siitä myös lähtee nopeasti pois. Uutena vuotena karkkipäivää ei ole lainkaan vaan seuraava karkkipäivä tulee olemaan vasta helmi- tai maaliskuussa. Tätä en ole vielä tarkalleen päättänyt, mutta tulen sen kyllä päättämään ennen joulua, jotta seuraava herkkutteluhetki on jo tiedossa.

Karkkipäivät osana elämäntapaa


Kun alan olla tyytyväinen itseeni (ehkä joskus vuoden päästä), alkavat karkkipäivät olla enemmän osa uutta elämäntapaani. Ajatuksenani on, että karkkipäivän voisi siinä vaiheessa pitää joka toinen viikko ja muutoin tulisi sitten pysyä ruodussa. Olen laskeskellut, että näin painoni pysyisi tasaisena. Tässä vaiheessa tämä on vasta suunnitelma, joten tätä tarkennetaan sitten joskus vuoden päästä.

Muutama sana vielä loppuun


Itse aion pysyä tiukkana jouluaattoon asti - sanon ei kaikille työpaikan kahvitteluille ja joululounaille jos sellaisia tulee vastaan. Aion siis todellakin repsahtaa vasta jouluna.

Vielä yksi klisee mahtruu tähän postaukseen: Sillä ei ole merkitystä mitä syöt joulusta uuteen vuoteen, vaan sillä mitä syöt uudesta vuodesta jouluun...

maanantai 9. joulukuuta 2013

Taas on punnittu (by Madagaskar)

Ja niin on päästy punnituspäivän iltaan, jolloin tämän kirjoittajan kirjoitushetki on käsillä.
Oikeasti koti on kaaoksessa ja ennen kirjoittamista pitäisi siivota, mutta siinä järjestyksessä kirjoittaminen jää.

En ole ollut kotona koko päivänä ja silti tämä koti on aivan sekaisin. Sen saa aikaan kiireisillä aamuilla ja nopeilla käynneillä kotona päivän aikana.

Mutta sitten asiaan.
Tai viereen.

Tämä päivä on siis sujunut hienosti ensin hyötyliikunnan (siivoamisen) ja sitten salitreenin muodossa. Salilla ohjelmassa oli tänään rinta, olkapäät ja ojentajat. En ole treeniä tehnyt pitkään aikaan ja pientä takkuilua oli ehkä ilmassa. Loppuviimein olen kuitenkin tyytyväinen treeniin ja sain hyvän mielen käynnistä. Seuraava käynti on sitten tämänhetkisten tietojen mukaan keskiviikkona.

Vaaka helli minua aamulla yllättävin lukemin 114,8kg ja sain taas laittaa pikku miinuksen tulostauluu.
Jojoilu jatkuu eikä oikeasta painonpudotuksesta vielä tietoakaan. Suunta on sentään taas oikea.

Omnivoren esimerkistä innostuneena päätin itsekin laittaa kuvatuksia sivuille. Onpahan jotain johon verrata.
Ja vertaamisesta puheenollen ajattelin lisätä vielä vanhemmat kuvat, jos nyt vaan satun ne koneen syövereistä löytää. Tässä kuitenkin kuvat tältä päivältä. 



Iso maha on vielä isompi raskauden jäljiltä ja revenneen vatsanahkan myötä jenkkakahvat entistä komeammat. Jospa tää roikkomaha tästä lähtisi sulaan.  - Jos positiivista haluaan löytää, niin vaikutan kuitenkin aika suoraselkäiseltä :)

Voi perse! Koska en yleensä näe ahteriani kuvittelen sen kauniin pyöreäksi. Harmittavasti valokuva vaan paljastaa totuuden. Voi PERSE! Tekemistä riittää, mut se on vaan hyvä :P Ja nuo kolmoisjenkkakahvat selässä... Jeah..  :P

Tästä kuvasta näkee hienosti tuon vararenkaan tuossa vyötäröllä. Ennen raskautta vatsanahka ei ollut ihan niin pahoin revennyt (enkä painanut näin paljoa), jolloin nuo kahvatkaan eivät olleet niin pahat. Kuvasta näkee selvästi kohdan, josta saan leveimmät lukemat. 


Haaste

Tämän viikon haaste on lankuttaa joka päivä mahdollisimman hyvät lukemat :) Tälle päivälle lukema on 61 sekuntia. Olen tyytyväinen, sillä tuo ei yksinkertaisesti ollut pari kuukautta sitten edes hulluimmissa kuvitelmissa mahdollista. Taisin hädintuskin selvitä muutaman sekunnin lankussa. Mut niin sillä harjottelulla vaan tekee ihmeitä :)

Huomiselle tavoite on saada EDES sekunnin enemmän!


Tupakoinnin lopettamisen hyödyt (by SuperSizeMe)

Tumppasin viimeisen tupakan eilen 8.12.2013 klo 22:22. Tänään illalla voin jo todeta, että hiilimonoksidi on poistunut elimistöstäni. Itseaäni tällaiset erilaiset taulukot auttavat eteenpäin. Ehkä tästä on muillekin apua.

Nämä terveyshyödyt olen jo saavuttanut sen jälkeen kun tumppasin viimeisen tupakan:
20 minuuttia: verenpaine ja sydämen syke normalisoituvat 
8 tuntia: veren happipitoisuus palautuu normaaliksi 

Ja näitä kohti ponnistellaan:

Lopettamisesta seuraavat muutoksetKuinka pian lopettamisen jälkeen muutos tapahtuu
hiilimonoksidi on hävinnyt elimistöstä 1 vrk
nikotiini on hävinnyt elimistöstä  2 vrk
haju- ja makuaisti alkavat parantua   muutaman päivän sisällä
yskä ja limannousu lievittyvät    1-2 kk
keuhkojen toiminta paranee merkitsevästi   2-3 kk
sydäninfarktiin sairastumisen riski puolittuu    1 vuosi
aivohalvauksen riski vähenee tupakoimattomien tasolle   5-15 vuotta
keuhkosyövän vaara puolittuu    10 vuotta

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Haaste viikolle 50 (By Madagaskar)

Minä taidan tällä haasteella päästä taas inhokkilistan kärkeen, mut menkööt. :D

Jatkan siis samaa sarjaa aiempien haasteideni kanssa eli luvassa on jotain kuntoilua.
Vaikka muiden osallistuminen asettamiini haasteisiini on ollut "hieman" vähäistä niin en lannistu. Itseäni tässä kuitenkin ensisijaisesti ajattelen :)

7 päivää lankkua


Vitsikkäänä ihmisenä lisäsin postaukseen kuvan puisista lankuista. Siitä ei kuitenkaan ole kyse :D
Vaan tästä lankusta

Tarkoitus on aloittaa maanantaina ja toistaa harjoitus joka päivä sunnuntaihin asti. Harjoitella saa niin monta kertaa päivässä kuin haluaa, mutta vain yksi tulos/päivä otetaan huomioon - eli se päivän paras tulos.

Olen varma, että jo viikossa on mahdollista saada huima parannus tuloksiin, jos jokapäivä vähän aktivoi syviä lihaksia ja koko kehoa harjoittelemalla.
Jos tuntuu, että tuo lankku varpailla on liian rankka alkuun kannattaa liike suorittaa ensin polvillaan.

Sen verran voin kertoa, että itselleni tuo lankku ekan kerran synnytyksen jälkeen oli ihan noin sekunnin mittainen ponnistus. Ensimmäisiin kuukausiin en edes kuvitellut tai ajatellutkaan edes testata. Nyt parin kuukauden sisään kokeiltuani sain tosiaan todeta, että kestin sekunnin. Nyttemmin tilanne on hieman parantunut, mutta vain sen vuoksi, että olen yrittänyt sitä parantaa :)

Tämän postauksen kommentteihin toivoisin ilmoittautumisen haasteeseen osallistumisesta ja seurannan viikon kulkiessa :)

Huomista odotellessa

Liikunnoista ja reippailuista huolimatta on melko epätodennäköistä, että vaaka näyttäisi huomenna pienempiä lukemia. Taidan tässä porukassa olla nyt hitain pudottaja, mutta tämä kun ei ole kilpailu, niin se ei haittaa :)
Syömisiä en juuri ole seuraillut, mutta olen panostanut liikkumiseen. Ehkä jossain kohtaa tulee aika, kun ruokailuun pitää puuttua ihan kovalla kädellä.

Sitä odotellessa jojoillaan ja juostaan salilla :) Ainakin on virtaa sitten nostella niitä painoja :)

Huomenna, varmaan illalla vasta palaan asiaan punnituksen suhteen. Päivä on täynnä aamusta alkaen iltamyöhään, joten jo sen vuoksi tulokset venähtää :) Yritän kuitenkin ehtiä huomisen päivän puolella :)

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille!
Ja tsemppiä haasteeseen!!

Syitä syödä matalahiilihydraattista pitsaa by Omnivore

Miksi minä olen pudottamassa senttejä?


1.  Minä-kuva

Itselleni tärkein syy osallistua näihin talkoisiin on itsetunnon kohentaminen. Olen jo 15-vuotiaasta haaveillut kehonrakentaja-tyyppisestä vartalosta, mutta en ole vielä kuluneen runsaan kahden vuosikymmenen aikana ollut lähelläkään uneksimiani tuloksia. Ei, enkä nyt haaveile kilpailevani kehonrakennus-kilpailussa, koska sellainen rääkki asettaa kehon aivan liian suurelle rasitukselle, mutta kyllä vatsalihasten erottuvuus olisi itselleni selvä buusti itsetuntoon. Tämä on myös syy, minkä takia en halua kiinnittää liikaa huomiota kiloihin. Aikaisemmat kokemukset ovat opettaneet minulle, että jos kilot karisevat liikaa tai liian nopeasti, koen kutistuvani ja se taas ei ole minä-kuvalleni yhtään sen parempi kuin liikakilot. Eikö olekin ihastuttavan paradoksaalista?

2. Suhteellinen voima

Tässä suhteessa kilojen kariseminen, vaikkakin vähäisissä määrissä, auttaa paljonkin. Puhun siis harjoittelussa käyttämistäni painoista – mitä vähemmän painan ja mitä isompia painoja pystyn harjoittelussa käyttämään, parantaa suhteellista voimaani. Voimannostossa nostajan massan kasvu yleensä parantaa tuloksia, mutta suhteellinen voima heikkenee eli kevyemmät nostajat saattavat kyykätä melkein neljä kertaa oman painonsa, kun taas raskaammissapainoluokissa suhde laskee kolmen pintaan. Tämä liittyy haaveeseeni kilpailla voimannostossa vielä joskus ikämies-luokissa ja on myös veitsenterä, missä painossa oma suhteellinen voimani on parhaimmillaan?


3. Terveys

Vaikka en itse ajatellut lisätä terveyttä tähän listaan, niin pienen miettimisen jälkeen oli se pakko tähän lisätä. Itselleni kun on tupannut paino kertymään vyötärölle, joka on ymmärtääkseni suurempi riski terveydelle kuin ylipaino sinänsä. Mutta kyllä terveys todellisuudessa on itselleni melko toisarvoista tämän elämäntapa-remontin yhteydessä, se on enemmänkin bonus kuin syy.

Tupakoinnin lopettaminen?


1.  Syyt


Itse löydän muutaman merkittävän syyn tupakoinnin lopettamiselle. Terveys on ensimmäinen, varsinkin kun itselläni on taipumusta astmaattisiin kohtauksiin pahimpiin siitepöly-aikoihin ja työskentelen levyseppä-hitsaajana, jossa altistun erilaisille epäpuhtauksille.  Terveyden myötä hapenottokykyni paranee, josta taas kerran on hyötyä voimaharjoittelussa.Toinen merkittävä syy on taloudellinen, koska vaikkakin olen polttanut jo kauan pelkkiä sätkiä, viikottain minulta on mennyt vajaat kolmekymmentä euroa tupakkiin eli noin 1500€ vuodessa. Kolmanneksi olemme SuperSizeMeen kanssa adoptoimassa lasta ja viime aikoina tupakoivat ovat saaneet lisäselvityspyyntöjä adoptiolautakunnalta, joten lopettamalla tupakoinnin, voimme mahdollisesti säästää aikaa.

2. Ongelmat


Olemme vaimoni kanssa yrittäneet lopettaa tupakointia aikaisemminkin ja kokemuksesta tiedän, että lopettaminen on minulle paljon vaikeampaa kuin SuperSizeMeelle. Itse olen ollut jo vuosia melkein ketjupolttaja, joten pelkästään tavasta ja siihen liittyvistä tottumuksista ja rutiineista on vaikea oppia pois. Olen ajatellut, että esimerkiksi töissä rupean käymään tauoilla sosiaalitiloissa kahvilla ja syömässä, koska en ole siellä aikaisemmin käynyt – Olen pitänyt taukoni työpisteelläni, koska sosiaalitilat ovat ”kaukana” , eikä siellä saa polttaa ;-) Kotona olemme aikaisemmin tupakille mennessämme päästäneet koirat samalla aidatulle pihallemme, mutta entä jatkossa, koska koirien täytyy kuitenkin ulkoilla? Lenkkeily kaikkien kanssa ei varmaankaan tule kysymykseen ainakaan aluksi, koska koiramme eivät ole siihen tottuneet ja arastavat ulkoilua muutenkin pakkasella. Ehkä voisimme kuitenkin leikittää niitä pihalla? Katsotaan.

Matalahiilihydraattinen pitsa


1. Ripottele juustoraastetta uunivuoan pohjalle, määrä riippuu siitä, kuinka vahvan pohjan haluat pitsaasi.

2. Lisää vuokaan kananmunia, itse käytin tässä neljä munaa. Sekoita juustoraaste ja munat keskenään suhteellisen tasaiseksi massaksi.

3. Pistä vuoka esilämmitettyyn 200 asteiseen uuniin keskitasolle ja paista pohjaa noin 15-20 minuttia, kunnes pohja on kullankeltainen.

4. Täytä haluamallasi tavalla ja nauti




Lisää matalahiilihydraattiseen ruokavalioon sopivia reseptejä löydät osoitteesta http://karppaus.info/resepti/.


lauantai 7. joulukuuta 2013

Matalapainetta (by Läskipantteri)

Alkuun voisi todeta, että tämä kirjoitus sisältää aimo annoksen vihaa maailmaa kohtaan, ripauksen ironiaa, kolme mitallista surua, hyppysellisen toiveikkuutta ja lorauksen päättäväisyyttä ja lopuksi kuorutukseksi kiitollisuutta.

Sisimmässäni kiehuu, viha maailmaa ja kaikkia asioita kohtaan. Minulla on viimeisen kolmen päivän aikana ollut niin huono tuuri kaikkien asioiden kanssa, ihan lähtien omista ajotaidoistani pankkikortin käyttötaitoon, että en edes viitsi mainita mitä kaikkea harmistusta ja harmaita hiuksia töppäilyni ovat minulle aiheuttaeet.
Ironiasta sen verran, että ehkä olen vain elänyt viikon etuajassa, perjantai 13 päivä on vasta viikon päästä. Väsymystä ja apeutta, laskettakoon se sitten suruksi, on kuitenkin ollut ilmassa ja mikään kuin ruoka, ei tällä hetkellä kiinnostaisi.
Toiveikkuudesta kuitenkin sen verran, että en tiedä mitä on tapahtunut, mutta paino näyttäisi menevän alaspäin. Olenhan siis näitä ihmisiä, jotka käyvät vaa'alla joka aamu. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia, miten te asian koette?
Päättäväisyys. Joskus aiemmin kirjoittelin siitä, kuinka olen hyvä suunnittelemaan ja toteuttamaan asioita, usein kuitenkin niitä, jotka eivät koske itseäni. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että tämä saa olla elämäni viimeinen tämänkaltainen laihdutusprojekti. Jos ensi kevään menessä ei ole havaittavissa mittavia muutoksia, niin seuraava askel saa minun kohdallani olla sitten laihdutusleikkaus. Koitan kuitenkin ensin näin perinteisin keinoin. Mutta kyllä tämä läskinäolo saa nyt riittää. 30-vuotta ylipainoa olkoon tarpeeksi. Päättäväisyyttä tarvitaan myös maanantaina, jolloin stumppaan röökinpolton. Tupakka on ollut osa minua yli puolet elämästäni. Ensimmäisen röökin vetäisin 13 vuotiaana ja siitä se sitten alkoi. Minkäläinen onkaan Läskipantteri, joka ei sosiaalisissa tilanteissa enää sytytäkään röökiä palamaan. Ei kuuntele juoruja tupakkapaikalla, saati osallistu niihin? Miten sitä osaa ottaa alkoholia ilman tupakkaa? Syy siihen, miksi olen lopettamassa tupakanpolton löytyy ihan järjestä, eihän siinä savun keuhkoon vetämisessä mitään järjeä ole. Nyt kun kerran on tämä tilaisuus, niin miksen minäkin?

Niin ja lopuksi se kiitollisuus. VIime viikot ovat olleet syystä tai toisesta kiireitä ja en ole ehtinyt blogia pahemmin päivitellä tai kommentoida. Lukenut kuitenkin olen ahkerasti ja kiitos Mada, Superi ja Omnivore kirjoituksistanne. Madan kommentit (jotka ovat yhtä pitkiä kuin postaus:)), ovat aina hauskaa luettavaa. Superin tulokset ja huokuva päättäväisyys saavat minutkin epätoivon syövereistä ylös. Niin ja Omnivore, vautsi vau mitä videoita, kuvia ja tuloksia. Tyyppi urheilee (voimailee) oikein kunnolla, kiva lukea toisen "elämäntavasta", jatka samaan malliin, sä oot niiin the MÄÄÄÄN!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Karppileipää eli lähes hiilariton leipä by SuperSizeMe

No niin. Nyt se on tässä. Nimittäin jo kauan sitten lupaamani resepti karppileipään. Ja mikä parasta, valmistamiseen menee alle 10 minuuttia.

1,5 dl pellavan siemeniä (HUOM! kokonaisia, kuorellisia eli ei mitään rouhetta)
1 dl kuorettomia seesaminsiemeniä (HUOM! Kuorellisissa siemenissä on lähes kolminkertainen määrä hiilareita)
2 kananmunaa
ripaus suolaa
ripaus psylliumjauhetta (todellakin vain ripaus, joka antaa pienen sitkon)

Taikina levitettynä lautasen ja leivinpaperin päälle.
Tähän on myös vedetty "viivat" valmiin leivän
paloittelua varten.
Ota kaksi isoa, matalaa lautasta ja leikkaa niihin leivinpaperista sopivat palat. Tämä pitää tehdä jo ennen taikinan tekemistä, koska taikina "jämähtää" aika nopeasti. Kun lautaset valmiina odottamassa, voi siirtyä taikinan kimppuun.

Sekoita siemenet, munat ja suola keskenään reippaasti sekoittaen. Lisää ripaus psylliumjauhetta (ilman tätäkin pärjää hätätapauksessa, mutta leivästä tulee murenevampaa ilman) ja sekoita reippaasti. Nyt taikina on valmis.


Jaa taikina kahdelle lauteselle ja levitä niin ohueksi kerrokseksi kuin mahdollista. Tämän jälkeen vedä lusikalla (tai millä ikinä levititkään taikinan) leipä valmiiksi neljään osaan. Laita lautanen miksroon 4 minuutiksi. Nyt leipä on valmista.


Tässä kaksi leipää jo ulkona mikrosta. Toinen valmiiksi
paloiteltuna ja toinen vielä paloittelematta.

Kun leipä on tullut mikrosta (älä muuten polta sormiasi, minä poltan joka kerta...), taita leipä heti neljään osaan ja laita se ilmavaan tilaan kuivumaan. Itse suosin uunin ritilää, niin ilma pääsee leipiin myös alapuolelta.


Leipää voi syödä heti kun se tulee mikrosta, mutta minun mielestänini se on parasta useamman päivän päästä. Tämä leipä ei siis varsinaisesti olekaan perinteistä leipää vaan pikemminkin näkkäriä. Säilytä leipä aina huoneen lämmössä, ilmavasti. Näin säilytettynä leipä säilyy syötävänä useamman viikon ja oikeastaan vain paranee vanhetessaan.

Ravintosisältö


Laskettu koko taikinalle (josta tulee kaksi kokonaista leipää ja yhdestä leivästä 4 palaa, eli yhteensä 8 palaa leipää).

1,5 dl pellavan siemeniä = n. 3 g hiilareita
1 dl kuorettomia seesaminsiemeniä = n. 4 g hiilareita
2 kananmunaa = 0,5 g hiilareita
psyllium - ei imeytyviä hiilihydraatteja
suola - ei imeytyviä hiilihydraatteja
Koko komeudessa yhteensä 7,5 g hiilihydraatteja. Yhdessä palassa hiilihydraatteja on siis alle 1 gramma!


Ja sitten vielä raportti tämän viikon punnituksesta



Viime viikolla tuskastelin hidasta vauhtia, mutta nyt saan tuulettaa. Pudotus 1,5 kiloa (!!) ja pääsin heittämällä alle 120 kilon "rajapyykin". Nyt paino tasan 119 kiloa ja tuntuu kyllä hyvältä. Toisaalta sitä murehtii jo nyt, että kuinka huono ensi viikosta tulee kun nyt paino tippui noin paljon... Mutta silti - oli kyllä hyvä viikko!

torstai 5. joulukuuta 2013

Miksi ? (by Madagaskar)


Miksi pudotan painoa?

1. Terveys ja hyvinvointi
2. Perheenlisäys
3. Status

Kirjoitin otsikon ja sitten numerot. Numeron yksi perään kirjoitin vaikka mitä ja vaikka kuinka monta kertaa, mutta kaikki vaan tuntui toissijaisilta syiltä. Lopulta asiat ja järjestys jotenkin löytyi. Alla avaan ajatuksiani tarkemmin

Terveys ja hyvinvointi

Tämä tuskin erityisesti tarvitsee avaamista, mutta kirjoitanpa ajatukseni siitä kuitenkin. 
Olen ollut aina terve flunssia yms ohimeneviä sairauksia lukuunottamatta. Minua ei ole vaivannut mikään. Siitä johtuen olenkin ehkä rankaissut kehoani liikaa mm. lihottamalla ja laiminlyömällä sitä ihan liian kauan. 
Painonpudotuksen ykköstavoite on saavuttaa loppuelämään enemmän terveitä päiviä ja lisää hyvinvointia, jaksamista ja sitä kautta positiivisuutta ja elämyksiä. 
Toivon, että terveyteni ei ole missään asiassa este, ja koska monessa suhteessa ainoana esteenä on ollut tuo ylipaino - haluan siitä nyt eroon.

Perheenlisäys

Perheeseemme toivottiin vuosikausia lisäystä ennen kuin pieni päivänpaisteemme syntyi. Eikä se tapahtunut ihan tuosta noin vaan eikä itsekseen. Jos toivomme lisää perheenlisäystä ja apua sen saamiseen, on minun saatava painoa pois.  

Status

En oikein tiennyt miten muotoilisin tämän asian, mutta päätin siis käyttää yhtä sanaa : Status
Tarkemmin sanottuna ehkä sosiaalinen status, eli asema tai arvostus tai kunnioitus, jonka saavuttaa yhteiskunnassa. 

En halaja mitään mainetta tai kunniaa tai rahaa ja valtaa. Sen sijaan toivon siis, että ulkonäköni (=ylipainoni) ei olisi asia, jonka perusteella minut arvostettaisiin tiettyyn joukkoon. Tai niinkuin SuperSizeMe sanoi, että ei halua menettää mitään lihavuuden takia "kuuluessaan toisen luokan kansalaisiin". Niihin laiskoihin. Ja saamattomiin.

Toisekseen, itse ihailen kunnioitan liikunnallisia ihmisiä, jotka pitävät itsestään huolta. Haluan olla yksi heistä. 

Miksi lopetin tupakanpolton? 

Lopetuksesta on nyt reilu kaksi vuotta aikaa. Lopetuspäätöstä ei ollut helppo tehdä ja se oli oikeastaan ehkä vaikein kohta koko projektissa. Tehdä se päätös.
Tupakoinnilla oli (kuvitteellisia) hyviä puolia, joiden vuoksi sitten tuntui siitä luopuminen vaikealta. 

Näitä "hyviä puolia" oli se tupakkajengi, johon oikeastaan aina pääsi mukaan missä vaan, kun vain poltti. Aina löytyi jostain se tupakoiva kaveri, jonka kanssa saattoi kokea yhteenkuuluvuutta sitä röökiä imuttaessa. Luopuminen siitä työkavereiden kanssa tupakalla istumisesta pelotti - missä sitten kuulee ne parhaat juorut ja millä sitä pysyy kaverina heidän kanssaan.  (Tupakoivat eivät pidä lopettaneista - se muistuttaa heitä siitä, mihin itse "eivät pysty" -> alemmuudentunne -> negatiiviset fiilikset lopettanutta kohtaan - "luulee olevansa parempi kun lopetti")

- Ja sitten se syvällä ja sitkeässä istuva kuvitelma siitä, että se tupakka tuo jotain nautintoa elämään. (Se tuntuu olevan ehkä se kaikkein pahin monelle). 
Olimme lähdössä lomamatkalle ja mietin monen monta kertaa sitä, kuinka siellä kuumassa maassa istun rannalla jääkylmä, hikoileva lasi kädessä ja sytytän tupakan ja nautin aaltojen lyödessä rantaan...aaaaahhh. 
- Mutta hetkonen, olen lopettanut tupakanpolton!
  
Jouduin miettimään erittäin tarkkaan, voinko enää koskaan nauttia mistään, kun en voi tupakkaa sytyttää. 
Ihan oikeasti, vaikka järjellä tiesin tupakan olevan vain paha ja huonontavan nautintoa, jouduin vakuuttamaan itselleni pitkään ja monesti, että jatkossakin pystyn nauttimaan elämästä. 

Tupakka oli assosioitunut niin voimakkaasti kaikkeen mukavaan, että olin vastoin järkeäni monesti lähes murheissani siitä, ettei hyvää ole enää tiedossa. 

Jokainen kuitenkin voi käsittää, että ei se niin mene. Ei elämän nautinnot lopu siihen, kun tupakointi loppuu. 
Ei elämästä lopu "tauot", kun tupakointi loppuu. Eikä "hermot" kestä yhtään sen paremmin, vaikka "hermosauhuille" ei pääsisikään. Tupakka ei helpota mitään, se pahentaa. Tupakka ei auta mitään, se pahentaa.

Tupakanpolton loppumisen jälkeen nautinnot vaan kasvaa. Aikaa ilmestyy lisää kuin tyhjästä ja pikkuhiljaa se ihmisten tapa polttaa sitä tupakkaa paikassa kuin paikassa alkaa tuntua ihan järjettömältä. 

Yksi herättävä asia minulle oli, kun työmatkalla näin toistuvasti pienen, ehkä eskaria aloittavan lapsen pysäkillä odottamassa kyytiä ja äidin saattamassa lastaan. Äidillä savusi tupakka niin, että näytti koko ihminen olevan tulessa. 
Tunsin äärettömän suurta vastenmielisyyttä tuota äitiä kohtaan. Silloin jotenkin käsitin, etten koskaan enää halua olla ihminen, joka missä tilanteessa hyvänsä sytyttää sen tupakan. 
En halua olla ihminen, joka laittaa syöpäkäärön IHAN KAIKEN MUUN, lapsenkin edelle. 

Ja siitä se sitten lähti, kun luin Allen Carrin Vihdoinkin savuton! -kirjan. 7.11.2011 illalla sain kirjan luettua loppuun ja nousin vielä sängystä, tunti sinne menon jälkeen polttamaan puolikkaan tupakan. Poltin 6 henkosta ja tumppasin sen. Sen jälkeen katkoin 2 täyttä askia tupakkaa siihen paikkaan ja heitin roskiin. 
Enkä koskaan enää polttanut sen jälkeen - enkä käyttänyt korvaavia tuotteita.
Vaikeinta oli tehdä päätös, sen jälkeen se on ollut vain helppoa. Käytännössä ei ole tarvinnut tehdä mitään ja olen ollut vihdoinkin savuton ;)

- Jeppistä. Tästä asiasta voisin paasata sivutolkulla. Oikeasti. Olen intohimoinen tupakan vastustaja ja nykyään "luokittelen" ihmisiä sen mukaan polttavatko he vai eivät. Eli terveisiä vaan kaikille röökinkatkuisille kakkosluokan kansalaisille ;) :P

Tiedostan, ettei paasaukseni ehkä auta ketään, mutten voi tässä suhteessa itselleni mitään. Ja toisaalta, niin se on, että tupakointi on kiinni vain jokaisesta itsestä. Siihen ei tarvita ketään muuta kuin itse tekemään päätös. Vaikka sitten koko maailma vetäisi röökiä posket lommolla vieressä, niin ... se ei ole syy sitä itse jatkaa. 

Can´t wait to meet me!

Vaikka varmaankin annoin edellisessä kappaleesta itsestäni aika koppavan, kaikkitietävän, ylimielisen jne. kuvan, niin usein olen myös ihan mukava. (Mies varmaan sanoisi, että olen enemmänkin noi ekat kolme :P) 

Otsikko viittaa siihen, että en malta odottaa sitä ihmistä, joka minusta pikkuhiljaa kuoriutuu. 

Toivon, että painonpudotuksen ja elämäntapamuutoksen myötä minusta karisee ikäviä ominaisuuksia. Läskin mukana saisi sulaa pois kateuden ja epävarmuuden tunteita, ylimielisiä ajatuksia ja epätervettä itseriittoisuutta. Toisaalta noita kaikkia mielellään saisi jotain jäädäkin. Sopivassa määrin. 
 Muutoksen myötä toivon rohkeuden, uskalluksen ja positiivisuuden tunteiden vahvistuvan.
Toivon myös, että elämänmyönteisyys säilyy ja vahvistuu niin, että se tarttuisi ympärillä oleviin ja olisi iso osa jokapäiväistä elämää.

Päivä päivältä kasvan (kapenen) kohti muutosta ja matkalla toivottavasti kohtaan asioita, jotka auttavat minua pysymään tyytyväisenä elämääni sellaisena, kuin se kulloinkin on. 

 - Toisaalta, tätä henkistä muutosta parempaan odottaessani en aio pidättää hengitystä. Saattaa hyvin olla, että pysyn juuri tälläisenä tai muutun vaikka pahemmaksi. 
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.




Hyvää itsenäisyyspäivää !

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kiire lihomisen syynä? (by Läskipantteri)

Työterveyslaitoksen asiantuntija oli lehdessä maininnut, että kiire on altistaa lihomiselle. Olisikohan noin?

Jos tuossa väitteessä on perää, niin silloin minunkin täytyy katsoa peiliin. Myönnän, että on helpompaa mennä mäkkäriin pitkän työpäivän jälkeen, kun valmistaa terveellistä kevyttä ruokaa.
On helpompaa jumahtaa sohvalle kun lähteä lenkille. On helpompaa tehdä ratkaisuja, jotka eivät edistä painonpudotusta, ihan vain siksi, että ei jaksa.

Jos olisi hoikempi, jaksaisiko paremmin? Välilä tuntuu, että minkään pituiset yöunet eivät riitä, silti haukotuttaa. Lounaalla jos satut käymään, tankkaat oikein ihanasti hiilareita, niin jo muutaman hetken päästä toivoisit, että olisit töissä eduskunnassa ja sinulla olisi oma torkkupeitto.

Samaisessa artikkelissa asiantuntija sanoo, että ketään ei ole tuomittu lihavuuteen. Ei ole ei, mutta lihavana olo on kyllä tuomio itsessään. Vaikka kuinka yrittäisi asiasta etsiä positiivisia puolia ja uskotella itselleen, että olen ihan hyvä näin. Niin kyllä se kalvaa, kalvaa pahoin.

Syyt laihduttamiseen.

Supersizen haasteeseen on helppo tarttua, ihan edellisen pohjalta. Kolme asia miksi olen pudottamassa painoa ovat: 1. Haluan oppia tekemään oikeita ratkaisuja ruuan suhteen niin, etten ole 50 vuotiaana sydänkohtauksen partaalla. 2. Mielenkiintoista olisi esimerkiksi joskus kokeilla, miltä tuntuu juosta vaikka viisi kilometriä putkeen. Tähän liittyy tuo jaksaminen. Uskon vakaasti, että kevyempänä versiona itsestäni olisin pirteämpi, jaksaisin, pystyisin ja osallistuisin. 3. Naisena pakko myöntää, että kyllä kyse on myös ulkonäkökysymyksestä. Kokisinko olevani kauniimpi kevyempänä?

Viimeisen laihariviikon fiilikset ovat olleet matalalla ja motivaatio aivan kadoksissa. Miksi en vain voisi herätä sellainen öö, 50 kg laihempana? En ole nutrauspurkkeihin koskenut. Lähinnä juopotellut ja syöpötellyt. Omnivoren haastekin meni penkin alle, ei edes seksiä.
Hassua oli kuitenkin se, että aamulla väenväkisin puntarille kiivetessäni, tulos oli kuitenkin miinusta. Tämä on ihan käsittämätöntä - 400 g, en olisi kyllä ansainnut.