Lyhyestä virsi kaunis, plussaahan sieltä tuli. Miten tämä alkuun pääseminen on näin kamalan vaikeaa? Jaksan aina tsempata alkuviikon ja punnituksen jälkeiset päivät, mutta viikonloput ovat pahoja. Syykin tähän plussaan on täysin selvillä, kaverin syntymäpäivien juhliminen. Juhlimistahan kertyi syöpöttelyn suhteen kolme päivää; perjantai, lauantai ja sunnuntai. Vaa'alla sunnuntai-iltana käydessä oli ero torstai aamuun kolme kiloa. Nesteitä varmasti joo, mutta kamoon, kuinka paljon ihminen voi pantata paskaa sisäänsä?? Näköjään paljon!
Alkuviikon pinnistelyt eivät tuottaneet tulosta ja 128 alkuinen punnaritulos jää kaukaiseksi haaveeksi. Palataan 129,5 kiloon eli 900 grammaa plussaa. Hip hei ja huraa, hienoa Läskipantteri, kyllä kannatti syödä voileipäkakku. Niin siis ihan oikeasti koko kakku!
Tupakoinnin lopettamisesta. Maanantaina vielä vannoin sähkötupakkaan, jaksoinkin sitä polttaa tiistai aamupäivän ja sen jälkeen olen röökannut normaalisti. Josko tässä nyt sitten tänään yrittäisi ottaa itseään sen haasteen osalta niskasta kiinni.
Tässä alkaa pohtimaan, että olenkohan vain ottanut liian monta haastetta itselleni? Ehkäpä pysynkin läskinä ja röökiä tupruttelevana seuraavatkin kolmekymmentävuotta.
Yritetään nyt kuitenkin vielä. (Ja tämä postaus ei nyt kaipaa mitään posipositsemppi-viestejä, olisi ehkä ihan hyvä, jos joku sanoisi suorat sanat, tyhmä Läskipantteri, nyt asennetta peliin nainen, eihän tuosta muuten mitään tule).
Tyhmä Läskipantteri, nyt asennetta peliin nainen, eihän tuosta muuten mitään vai mitä tässä pitikään sanoa...?
VastaaPoistaMä silti haluan sanoa, että ei ainakaan epätoivoon kannata vajota! Mulla tuo laihduttaminen menee jo tavallaan omalla painollaan, niin uskalsin ottaa seuraavan haasteen. Mutta mulle ei olisi tullut mieleenkään yrittää lopettaa tupakointia laihduttamisen alkuvaiheilla. Eli nostan hattua jo yrittämisestä.
En kuitenkaan pidä sinua heikkona jos siirrät tuon tupruttelun lopettamisen myöhempään. Minulla on nyt menossa kolmas päivä ilman yhtäkään savua ja edelleen tekee tiukkaa. Ei mene viittä minuuttia etten ajattelisi tupakkaa. Mutta toistaiseksi sisulla eteenpäin. Eniten jännitän nyt viikonloppua. Töissä tämä on jotenkin vielä onnistunut kun on tarpeeksi kiire ja meillä ei työmaalla juuri kukaan muu tupakoi. Sitten taas viikonloppu voikin olla vaikeampi kun on niin paljon aikaa käsissä... Raportoinpa tästä sitten ensi viikolla kuinka sujuu.
Keskity nyt laihduttamiseen ja myöhemmin tumppaamiseen - molempia ei kannata samanaikaisesti. Repsahduksia tulee, niihin ei saa jäädä vellomaan. Synttäreillä ei tosin tarvii mässätä. Hyväksi havaittu keino on syödä juuri ennen juhlia mahdollisimman kevyttä ja täyttävää (proteiinia, kuitua ja kasviksia) ruokaa, joten juhlien ekat tunnit menee sokerittomien juomien voimin ja sitten kun ekat nälän merkit ilmestyy, voit syödä just sen verran, että nälkä lähtee. Eikä niitä energiatiheimpiä juttuja. Ei ole epäkohteliasta kieltäytyä herkuista. :) Tsemppiä nyt kuitenkin (vaikket sitä tahtonutkaan :D)!
VastaaPoistaJaahasta, ei kai ole epäilystä, että eräs kanssakirjoittaja saattaisi kirjoittaa posipositsemppiviestin, kun se erikseen piti kieltää ? :D .. ;) :P
VastaaPoistaNoh, en sitten ala tsemppaamaan, perkele. :D Eikä siitä kyllä hyötyä ole. Ottaa vaan päähän ja tekee mieli heittäytyä "tuulen vietäväksi".
Mut joo, alku on hankalaa eikä sillon vaan oikeesti voi elää normaalia elämää. Tai toiset voi, mut minä en oikein voi. En jaksa olla selittelemässä jokapaikassa miksen syö sitä tätä tai tuota ja miksi teen mitä teen. Silloin on parempi erakoitua kotiin laskemaan kaloreita tai juomaan pussijuomia tai syömään kananmunaa tai mitä nyt ikinä tekeekään ja päästä hyvään alkuun. - Noin kärjistäen..
Minun taktiikka tällä kertaa on käydä siellä salilla. Hauskaa on se, että jotenkin tykkään mennä sinne kamalan näköisenä.
Olen valmis esiintymään ihmisten edessä tämän näköisenä noissa jumppavaatteissani kaikkine läskeineni sen vuoksi, että jonain päivänä en näytä enää siltä kuin nyt.
Olisi noloa käydä monta kertaa viikossa salilla saamatta tuloksia, joten... tällänen kiva yhteisöllinen paine on tässä motivaattorina..
.. eikä tää mun kommenttini taida taas liittyä oikein mihinkään kuin vaan minuun itseeni.
Selvästikin tuo pari postauspäivää on vaan liian vähän meikkiksen jutuille, kun pitää tulla muiden postauksiin sitten pätemään. ;)
Ja nyt kun en osaa sisälukea tätä omaa kirjotustani, enkä ole varma riittääkö hymiöt, niin loppuun vielä selvennys, että oikeasti hyvässä hengessä kommentoin. :)
Tsemppiä Laiskapantteri!
Voi sinnuu! Ei joulun aikaan kukaan voi laihduttaa! Tammikuussa ne kaikki dieetit alkaa! (Ja nyt voit sitten sisulla näyttää, että pystyypäs, että kato vaan Possu, mihin mä pystynkään!!) ;)
VastaaPoista