Uusi punnitus by Omnivore

Tänä aamuna puntarin pyörähti lukemaan 105,6 kiloa ja vyötärö oli mittanauhan mukaan 109,5 senttiä. Itse osasin odottaa jotain tuollaista, koska ruokavalioni on pysynyt samanlaisena kaikki nämä pitkät viisi päivää... Ensi viikon punnitus kertoo enemmän, kuinka paljon herkuttelulla on ollut vaikutusta painooni. Mikäli siis pystyn olemaan ilman niitä herkkuja?

Uuden opettelua

Leikkauksesta on nyt aikaa 15 päivää ja uutta tapaa elää ja syödä opetellaan. Kaikki on edelleen mennyt todella hyvin ja viime viikolla aloin maistella loppuviikosta jo oikeaa ruokaa. Kaiken a ja o on selvästi se, että muistaa syödä tarpeeksi hitaasti. Ennen olen syönyt hotkimalla ja todella nopeasti, ehtinyt hakea lisää ruokaa kolme kertaa, ennen kuin olen huomannut kärsiväni ähkystä. Nyt yhtä leipäpalaa tulee helposti syötyä 15 minuuttia ja lisää ei tee mieli.

Palasin töihin tällä viikolla ja heti huomasin, että tarkan ateriarytmin tahdissa pysyminen on vaikeaa. Kun ei tee mitään mieli, unohtaa syödä. Tämä taas ei ole hyvä juttu painonpudotuksen kannalta, vaan ateriavälit pitäisi muistaa pitää erittäin lyhyenä. Eilen jo petrasin ja onnistuin syömään päivän aikana viisi kertaa, joka omassa kropassa tuntuu tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta.

Kanaa, kalaa ja possua olen syönyt hyvällä menestyksellä. Kävin myös viikonloppuna syömässä ulkona ensimmäistä kertaa. Sain buffet-ruokailun lasten hinnalla kertomalla leikkauksestani. Olihan se vähän hassua syödä yksi lihapulla, puolikas nakki, teelusikallinen munakokkelia ja vähän croissantia. Ennen olisin syönyt niin paljon enemmän. Mielelle ja päälle tuo ruokailu kuitenkin teki erittäin hyvää. Huomasin, että voin nauttia ruuasta ja tunteesta syödä muiden seurassa ja ulkona, ihan yhtä lailla kuin ennenkin. Eli iloa hyvästä ruuasta voi edelleen kokea, jes!

Paino ei ole pudonnut nyt enää yhtä suurta tahtia kuin viime viikolla. Pudotusta tuli 1.8 kiloa. Mutta stressi laihduttamisesta on nyt poistunut. Luotan siihen, että kunhan vain syön, niin tulee tiputusta tapahtumaan.

Leikkauspäätös tuntuu edelleen hyvältä päätökseltä. Liikuntaa olen yrittänyt lisätä, mutta tässä asiassa ei kissa pääse karvoistaan ihan helpolla. Edelleen kävelylle lähteminen ei tule selkärangasta, vaan joudun itseni pakottamaan liikkeelle. Pieniä noin tunnin kävelylenkkejä olen kuitenkin nyt tehnyt neljä kertaa viimeisen viikon aikana. Parempi kait sekin kuin ei mitään. Odotan, että haavat paranevat lopullisesti ja, että pääsisin uimaan.

- Läskipantteri

Mitä Omnivore syö? by Omnivore

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, olen palauttanut hiilihydraatit ruokavaliooni. Vanhoista tavoista on kuitenkin vaikea luopua, joten itse nautin hiilarit yleensä voimaharjoitteluni ympärillä, ennen ja jälkeen. Esimerkiksi eilen tulin töistä ennen puolta viittä ja join maitoon sekoitetun protsku-juoman ja söin keskikokoisen banaanin. Juotunani kupin kahvia, menin treenaamaan - noin puoli tuntia tai ehkä enintään kolme varttia aterian jälkeen. Treenin jälkeen kävin suihkussa ja nautin illalliseni, johon kuului makkarakeittoa, iso lasi maitoa ja pari kalkkuna-juusto voileipää.

Ruokavaliossani ei ole siis mitään ihmeellistä. Suurin ero aikasempaan on ajatukseni luopua niistä "herkkupäivistä", nähdäkseni, kuinka paljon ne itseasiassa ovat vaikuttaneet painooni. Tulevien viikkojen aikana nähdään, tarvitseeko minun kiristää ruokavaliotani ja kuinka paljon. Kolme tärkeää teesiä ruokavaliossani ovat siis:

1. Nauti tarpeeksi proteiinia
2. Hiilarit treenin ympärillä
3. Ei herkuttelua

Proteiini saantia voin joutua hieman parantamaan, mutta näillä mennään toistaiseksi. Katsotaan ensi viikolla, josko ruuvia joutuu säätämään.

Pitkä tauko - Uusi projekti by Omnivore

Vaikka viime kerralla lupasinkin kertoa muutoksista ruokavaliossani, jäi blogin päivittäminen vähäksi aikaa... Nyt voin kertoa, että tämän hiljaisuuden ajan olen jättänyt tiukan karppaamisen pois ja ryhtynyt nauttimaan hiilareita kohtuudella. Päivitän myöhemmin painotaulukkoni, mutta peloistani huolimatta paino ja vyötärön ympärys ovat pysyneet melko hyvin samoissa lukemissa. Myönnettäköön nyt myös, että yksi syy pitkään hiljaisuuteen oli oma epätietoisuus suunnasta, mihin haluan mennä - haluanko todella pudottaa painoa vielä vai olisiko tämä hyvä paikka ruveta tavoittelemaan tasapainoa?

Viikonlopun aikana kuitenkin mielessäni kypsyi päätös jatkaa projektia vielä hetken - tarkalleen ottaen kymmenen viikkoa tästä päivästä eteenpäin. Tämän ajanjakson jälkeen tarkoitus on ylläpitää saavutettua painoa vähintään puoli vuotta, jonka jälkeen voin joko yrittää lisätä lihasmassaa tai pudottaa painoa lisää. Tavoitteenani on pudottaa painoni alle sadan kilon nykyisestä 106 kilosta ja katsotaan, kuinka paljon pystyn nipistämään vyötäröltäni.

Seuraavissa posteissa aion kertoa keinoista, joita aion käyttää tavoitteen saavuttamiseen. Jatkossa yritän ajan salliessa postata projektin etenemisestä vähintään kahdesti viikossa.

Leikkauksesta viikko

Arki leikkauksen jälkeen on sujunut yllättävän hyvin. Tämä näkyy myös viikkotuloksessa, joka oli miinusta mielestäni tooodella paljon.. Saa nähdä, kuinka kauan tämmöinen vauhti kestää ja, koska tulee niin sanottu jumitusvaihe. Sinänsä ei ole mikään ihme, että paino tippuu. Tällä hetkellä ruokamäärät ovat kuitenkin sen verran pieniä, ettei päivittäinen kalorimäärä varmasti ylitä yli 800 kaloria. Viimeisen viikon aikana olen keskittynyt sosemaiseen ja/tai ainakin pehmeään ruokaan. Olen syönyt niin kasvissosekeittoa, kalakeittoa soseena, perunaa, sianlihaa ja bernaiskastiketta soseena, kanakeittoa soseena, munakasta muusattuna, jugurttia jne. Mikään ruoka-aine ei ole pyrkinyt ylös, olo on ollut hyvä. Yhtenä iltana tunsin, että nyt ehkä söin liian nopeasti, koska tuntui pientä kipua rinnassa, mutta sekin meni ohi oikeastaan jo silloin, kun tajusin, että nyt jotain ehkä vialla.

Haastavinta on selkeästi se, että ruokailuja pitää seurata kellosta, muuten jää syömättä. Nälkä ei ole, päänsärkyjä ei ole samalla lailla kun esimerkiksi nutratessa. Myös juominen on sellainen asia, mihin pitää keskittyä, muuten ei saa millään vaadittavaa puoltatoistalitraa vettä juotua päivässä. Kaiken kaikkiaan olen jotenkin hirmu positiivisen yllättynyt siihen, miten helposti kaikki näyttäisi menevät. Toki siinä vaiheessa, kun multa on lähtenyt kaikki hiukset, kärsin kauheista suolitukoksista tai kivuliaista kiinnikkeistä ja oksentelen kaikki ruoka-aineet pois, saatan haluta perua edellisen lauseen..

Olen yrittänyt kävellä pieniä matkoja, mutta myönnettäköön, että liikunnassa pitää tsempata. Polar Looppikin ollut lomalla oikeastaan kaksi viikkoa. Ensi maanantaina se olisi kuitenkin tarkoitus taas ranteeseen laittaa. Sain myös syntymäpäivälahjaksi laitteeseen yhteensopivan sykemittarin, joten ensi viikosta alkaen kävelylenkeillä voi seurata sykettä. Kävelystä muuten sen verran, että se tuntuu vielä hiukan "pahalta". Leikkaushaavat tai vatsa sisältä ei ole enää kipeä, mutta kävellessä tuntuu tärähdykset ikäviltä ja meno on tästä syystä vaappuvaa ja huomattavasti hitaampaa kuin normaalisti. Uskon kuitenkin, että tämä on ohimenevää ja yritän muistututella itselleni, että leikkauksesta on tosiaan vasta viikko aikaa.

Mutta niin, viikkotulos -4,2, päätän raporttini tähän. - Läskipantteri

Hyvää alkanutta viikkoa!

 
Ihan ensinnä haluaisin onnitella bloggaajakanssasisarta Läskipantteria onnistuneesta leikkauksesta ja hienosti alaspäin lähteneestä painosta! Wautsi!
Hieno juttu, että leikkaus meni hyvin ja ilmeisesti olet päässyt hyvään toipumisen vauhtiin!

Onnea myös jatkoon!

Omasta puolestani toivon, että seuraat taivaltasi täällä blogissa ja kerrot kuinka kaikki etenee. Minusta on hirmu mielenkiintoista seurata etenkin painon kehitystä, sillä se saattaa tulla alas todella rivakasti! Sitä sitten kateellisena vieressä seuraillaan, kun sinulla paino vaan tippuu :)

Sitten viikkopunnitukseen

Minulla on punnituspäivä näin maanantaisin ja poiketen kahdesta edellisestä viikosta pidin kiinni siitä päivästä. Edellisviikoilla olen punninnut vasta keskiviikkoisin.

Tänään hyppäsin vaa´alle ja sain lukemaksi 105,4kg. Näin ollen pudotusta on kahden viikon takaiseen lukemaan -1,1kg. Olen tyytyväinen.  BMI on 36,47 ja seuraavaan "luokkaan" - Merkittävä lihavuus - on matkaa enää 4,3kg!

Viikko sitten tähän aikaan taisin olla yli 2kg plussalla kaikenlaisen ohjelman takia, mutta niin sitä vaan sitten turvotukset ja nesteet tuli runsaan vedenjuonnin myötä pois.

Minä olen ottanu ohjelmistoon iltaisin vedenjuontia ja pyrin juomaan vähintään 1,5l vettä. Sen lisäksi juon hieman light-juomaa. Usein saan iltajuomisina uppoamaan jopa 3 litraa vettä :) Se vaan vaatii jo useita vessakäyntejä.
Yöuniin runsas juominen ei yleensä vaikuta, sillä useimmiten riittää vessakäynnit ennen nukkumaanmenoa ja sitten aamulla herätessä.
Toisaalta - nukun aika vähän (vaikkakin säännöllisesti), usein vain noin 5-7h yhdellä heräämisellä, joten ei siinä sitten kovin pitkää pidätysaikaa tule.
Vähäinen uni johtuu siitä, etten malta iltaisin mennä nukkumaan, mutta aamut alkaa kuitenkin ihan hyvissä ajoin, noin klo 7 aikaan.

Tavoite

Olen asettanut itselleni jonkinlaisen aikatavoitteen ja se on päästä juhannukseksi alle 100 kg!
Sinne on matkaa noin 6kg ja aikaa kolme kuukautta. Se tarkoittaisi kuukaudessa 2kg ja noin 0,5kg viikossa. Nyt paino on tippunut reippaalla tahdilla, mutta selvää on, ettei sellainen jatku.
Keskimäärin puoli kiloa viikossa olisi erinomainen vauhti sinne juhannukseen saakka.

Yksi suunnitelma on sitten jäädä siihen 100kg tietämille hetkeksi tasapainoilemaan painon kanssa. Aiemmin tein virheen, kun pudotin painoa kovalla tahdilla kuitenkaan oppimatta yhtään mitään.
Ajattelin vain, että paino tippuu urheilemalla kuin hullu ja jatkuvalla nälkäkuurilla. - Sen vuoksi se ei houkutellut lainkaan ja aloittaminen tuntui tosi pahalta. Salilla käyminen oli kivaa kunnon kaloreilla, samoin muu liikunta.

Nyt yritän syödä suunnilleen peruskulutuksen verran (jonka kiloklubi laskee jonnekin 2300kcal/vrk tienoille) ja antaa liikunnan sekä imetyksen sitten hoitaa se painonpudotus. Minä en kärsi nälästä - syön suorastaan hyvin ja terveellisesti ja paino putoaa.
Liikunnan myötä varmasti nälkä palaa ja voi olla, että kaloreita pitää sitten nostaa (paitsi tietty, jos paino putoaa ja kaloritarve pienentyy) kunhan vain pääsisin niin pitkälle, että ehtisin salille tai lenkille.

Aika kuitenkin näyttää kuinka käy. Toivon, että mieli pysyy hyvänä ja ajatus kirkkaana sen suhteen, etten laita itseäni tiukalle  nälkäkuurille.
Sellaisen aika saattaisi olla joskus, jos pääsisin normaalipainoon ja haluaisin tehdä jotain säätöjä. - Tai aiemminkin, mistä sen tietää.
Mitään tärkeämpää tavoitetta ei ole kuin se, että parannan omaa terveyttäni, kuntoa ja elämänlaatua huolehtimalla itsestäni :)

Näillä ajatuksilla taas eteenpäin!

Sairauslomalaisen päiväkirjaa

Leikkaus tehtiin maanantai-iltana, kotiin matkustin laivalla keskiviikko-iltana. Kyllä kotona toipuminen aina sairaalaolot voittaa! Arki onki alkanut sujumaan ihan mukavasti. Lääkäri-setä määräsi minulle tosin verenohennukseen tarkoitettuja napapiikkejä, jotka ovat ihan selkeästi lähes kivuliain ja ikävin prosessi tässä koko jutussa. Sisukkaasti olen niitä kuitenkin itseeni pistellyt, vielä kahdeksan päivää jäljellä.

Eilen oli siis ensimmäinen virallinen kotipäivä ja oikeastaan ensimmäinen päivä, jolloin söin jotain muuta kuin mehua ja juotavaa jugurttia. Eilinen päivä,  ruokailu ja ajat menivät suurin piirtein näin:

Klo

6.30-7    2,5 dl vettä (hitaasti hörppien)

7.30-8    1 prk vaniljajugurtti, johon oli mössätty sellainen 1/4 banaania (ruokailuaika puolisen tuntia)

Aamupäivä hörpittii vettä, ehkä noin 3 dl

11.30      1,5 desiä kasvissosekeittoa jossa muusattuna pari haarukallista raejuustoa

Vettä ja yksi pillimehu

Iltapäivätorkut

15.00       loput siitä banaanista, eli yli puoli banaania muusattuna

vettä

Kävely lähikauppaan ja takaisin, ehkä noin 2,5 km yhteensä.

18.30     Soseutettua seitikeittoa noin 1,5 desiä

pillimehua

21.00 Lasten jacky-makupala

vettä

Päivän aikana sain litkittyä vettä noin 1 litran. Aamupäivä meni hyvin, sitten into hiipui. Kuitenkin laskin, että päivän aikana nesteitä tuli juotua varmasti 1,2 litraa. Eli ei ihan huonosti alkuun.

Ruokailuajoista huomio, että vähän liian pitkiä välejä, tasaisemmaksi pitäisi saada. Lisäksi tuo jacky-makupala ei ehkä kuulu laihduttajan ruokavalioon?

Huonoa oloa ei ole ollut kertaakaan ruuan kanssa. Olen kyllä syönyt todella hitaasti, tarkoituksella.

Olkapää särkee edelleen välillä todella paljon, joka aiheuttaa välillä kivuliaan hengityspistoksen tunteen myös hengittäessä. Kuitenkin käsikauppa särkylääkkeillä pärjätään, eilenkin otin vain yhden, juuri ennen nukkumaan menoa.

Olo tuntuu jotenkin kumman energiseltä, vaikkei loppujen lopuksi mitään oikein vielä jaksakaan tehdä. Hassua.

Painoa tippunut leikkausaamusta 2,9 kg.

Hobla Habla ja kotimatkalle sairaalasta (by Läskipantteri)

Ja niin tarina jatkui, prinsessa päätyi leikkauspöydälle. - No näinpä pääsi käymään. Tammikuusta jolloin asian päätin lopullisesti ei kovin montaa viikkoa mennyt tähän päivään, jolloin pääsen jo leikattuna pois sairaalasta.

Suuri päivä oli siis toissapäivänä. Matkustin aamulla Tallinnaan, mukana laukku ja rahhaa vaan. (Laulattaa, olisiko lääkitykset kunnossa, no ei vaiskaan). Tulin siis tänne ja juttelin vielä leikkaavan kirurgin kanssa otettiin kokeita ja jännitettiin. Huone on pieni, sairaala on iso. Koko ajan minulla on ollut sellainen ole, että olen hyvissä käsissä.

No sitten iltapäivällä leikkausaika vähän siirtyi. Odotellessa katselin Gravity-elokuvan, plääh, ei ollut hyvä.

Puoli neljältä tuotiin leikkausvaatteet, viisi yli neljä mua vietiin jo leikkkaussaliin leikkaussängyssä. Siellä jutellin nukutuslääkärin kanssa ja odottelin koko ajan, missä vaiheessa se maski tulee naaman päälle. Ei tullut ei.. vasta kun heräämössä mistä heräsin kuuden aikoihin. Olin vähän pettynyt, olin kuvitellut laskevani jälleen 10 alaspäin, mutta luultavasti tuiskahdin uneen jo esilääkityksestä.

Heräämössä kysyin kelloa kuuden maissa, otin uudet pikku torkut mutta varttia vaille seitsemän olin jo omalla osastolla omassa sangyssä. Muutaman tekstiviestin ja puhelun taisin seitsemän aikaan tehdä ja sitten nukuin.

Jossain vaiheessa vaihdoin omat vaatteet päälle ja aloitin veden hörppimisen. Epätoivoisesesti yritin katsoa Mustia leskiä telkkarista, mutten jaksanut vaan sammahdin. Koko yö oli oikeastaan aika katkonaista. Sain useaan otteeseen kipulääkettä. Lähinnä siksi, että mua ei vaivaa vatsa vaan olkapää. Siinä se kipu pahinten tuntuu. Kait ne leikkauskaasut yrittää tulla ulos oikean olkapään kautta.

Seuraava aamu meni sitten jo paremmin, väsytti toki, mutta olin ennen seitsemään jo käynyt suihkussa. (jotain hiton keltaista ainetta ne on muhun valellut pitkin poikin, ja ei muuten lähde ensimmäisellä pesulla:) ) . Lähinä tämä sairaala-elämä on sellaista odottelua. Aamulla odottelin lääkäriä, sen jälkeen aloin odottamaan samaista lääkäriä iltapäivä käynnille. Pelkkää odottamista.

Ai niin, ensimmäisen päivänä piti saada nesteitä alas litra, nouuu probleem, hiljalleen kun ottaa. Paha olo ei ole ollut missään vaiheessa.

Eilen illalla sitten pyysin, josko voisin lähteä jo tänään kotiin ja lupa myönnettiin! Aamulla käytiiin ottamassa jotkut veritestit ja jos ne on kunnossa, niin iltapäivälautta kohti kotia kutsuu, jipijipijee!

Fiilikset: sekavat. Vatsassa viisi pientä reikää. Olkapää pakottaa. Koko ajan saat olla juomassa. Vessaan kun meet, niin a) mitään ei tuu b) ku käkistät niin saat aikaiseksi vain kivistystä vatsassa.

Nälkä, ei ole. Mieliteot, edelleen voimassa (kävelin eilen sairaalan kahvion ohi ja pullantuoksu tuli niin nenään).

Tupakka, ei tee mieli. Yhden kävin polttamassa mutta mitä sitä polttamaan kun ei tee mieli?

Nyt siis odotellaan että tämä päivä kuluisi. Ravitsemusterapeutti pitäisi vielä tavata ja sitten toivottavasti kotiiiiiiin!

Myöhästynyt viikkopunnitus

Johtuen erinäisistä kiireistä maanantai oli ja meni ja punnituspäivä hypähti keskiviikolle.

Tänäaamuna vaaka antoi lukeman 106,5kg BMI 38,9 -1,2kg

Tämän vuoden pudotus on nyt reilu 8kg ja kokonaispudotus syyskuulta lähtien 13,6 kg. Tuntuu ihan hullulta, että painoa on tippunut noinkin paljon. Minusta tuntuu, etten ole muuttunut mihinkään vaikka vaatteet mahtuvat kyllä entistä helpommin päälle.

Liikuntaa en ole harrastanut ainakaan kolmeen viikkoon muuta kuin muutaman lenkin verran. Tosi vähän olen päässyt liikkeelle eikä tilanne ole nyt helpottamassa.
Alunperin tällä viikolla oli tarkoitus aloittaa salikäynnit, mutta toisin kävi.
Tällä hetkellä toiveena on päästä ensiviikolla ruotuun liikunnan suhteen.

Kotona kuitenkin voin tehdä pieniä juttuja kuntoni eteen ja päätin osallistua haasteeseen, joka leviää somessa kulovalkean tavoin. Haaste on helppo toteuttaa eikä vaadi mitään ihmeempiä kikkoja.
Tänään siis aloitin Maaliskuun kyykkäyshaasteen ja kyykkäsin 70 kertaa. Huomenna haaste jatkuu 75 kyykyllä. 
Kyykkäyshaaste on siis Motiviren kyykkäyshaaste maaliskuulle

Kaikki muutkin vaan mukaan! :)

Aktiivisuutta (by Läskipantteri)

Menin ja haksahdin. Juuri muutama viikko sitten naureskelin naistenlehden aktiivisuusmittari-jutulle ja kas, nyt itselläni sellainen kädessä. Näin kaverilla ranteessa killuvan polarin loop -aktiivisuusmittarin. Punaiset vilkkuvat valot, kalorimittarit ja tiedot siitä, kuinka kauan pitäisi erilaisia juttuja tehdä, jotta päivän aktiivisuus tulisi täyteen veivät minut mennessään. Eilen marssin urheilukauppaan, iskin 90 euroa pöytään ja tattadaa, nyt ranteessa killuu kyseinen vekotin.

Koko päivän olen tänään odottanut, koska hieno ilotulitus alkaa. Aamulla kävin yli viiden kilometrin lenkillä, askelia tuli reilu 8000, tässä vaiheessa iltaa askelia on jo reilu 12 000. Vielä ei ilotulitus mittarin näytössä räisky, mutta kyllä se tänään vielä täyteen tulee.

Saa nähdä kuinka tämä vaikuttaa päivittäiseen liikkumiseen. Toivottavasti positiivisesti.

Viikko mennyt puolinutratessa. Painoa pitää saada alas ennen leikkausta, vaikkei tuolla lahden puolella mitään sellaisia samanlaisia vaatimuksia painonpudotusprosenteissa olekaan, kuin täällä meillä. Tuleva koitos jännittää päivä päivältä enemmän. Sain viikonloppuna neuvon leikkauksen läpikäyneeltä, ettei nettipalstoja lukemalla jännitys ainakaan vähene, joten ehkä yritän olla lukematta. Leikkausaikaan reilu viikko, saa nähdä miten tämä elämä sen jälkeen lähtee kulkemaan.