keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Uuden opettelua

Leikkauksesta on nyt aikaa 15 päivää ja uutta tapaa elää ja syödä opetellaan. Kaikki on edelleen mennyt todella hyvin ja viime viikolla aloin maistella loppuviikosta jo oikeaa ruokaa. Kaiken a ja o on selvästi se, että muistaa syödä tarpeeksi hitaasti. Ennen olen syönyt hotkimalla ja todella nopeasti, ehtinyt hakea lisää ruokaa kolme kertaa, ennen kuin olen huomannut kärsiväni ähkystä. Nyt yhtä leipäpalaa tulee helposti syötyä 15 minuuttia ja lisää ei tee mieli.

Palasin töihin tällä viikolla ja heti huomasin, että tarkan ateriarytmin tahdissa pysyminen on vaikeaa. Kun ei tee mitään mieli, unohtaa syödä. Tämä taas ei ole hyvä juttu painonpudotuksen kannalta, vaan ateriavälit pitäisi muistaa pitää erittäin lyhyenä. Eilen jo petrasin ja onnistuin syömään päivän aikana viisi kertaa, joka omassa kropassa tuntuu tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta.

Kanaa, kalaa ja possua olen syönyt hyvällä menestyksellä. Kävin myös viikonloppuna syömässä ulkona ensimmäistä kertaa. Sain buffet-ruokailun lasten hinnalla kertomalla leikkauksestani. Olihan se vähän hassua syödä yksi lihapulla, puolikas nakki, teelusikallinen munakokkelia ja vähän croissantia. Ennen olisin syönyt niin paljon enemmän. Mielelle ja päälle tuo ruokailu kuitenkin teki erittäin hyvää. Huomasin, että voin nauttia ruuasta ja tunteesta syödä muiden seurassa ja ulkona, ihan yhtä lailla kuin ennenkin. Eli iloa hyvästä ruuasta voi edelleen kokea, jes!

Paino ei ole pudonnut nyt enää yhtä suurta tahtia kuin viime viikolla. Pudotusta tuli 1.8 kiloa. Mutta stressi laihduttamisesta on nyt poistunut. Luotan siihen, että kunhan vain syön, niin tulee tiputusta tapahtumaan.

Leikkauspäätös tuntuu edelleen hyvältä päätökseltä. Liikuntaa olen yrittänyt lisätä, mutta tässä asiassa ei kissa pääse karvoistaan ihan helpolla. Edelleen kävelylle lähteminen ei tule selkärangasta, vaan joudun itseni pakottamaan liikkeelle. Pieniä noin tunnin kävelylenkkejä olen kuitenkin nyt tehnyt neljä kertaa viimeisen viikon aikana. Parempi kait sekin kuin ei mitään. Odotan, että haavat paranevat lopullisesti ja, että pääsisin uimaan.

- Läskipantteri

1 kommentti:

  1. Onnea hyvästä pudotuksesta!

    Sinä olet turhan vaatimaton noiden lenkkien pituuden suhteen :D Tunnin lenkki on jo kyllä suorastaan iso lenkki! Minä kutsun pieneksi lenkiksi 7-15 min lenkkiä. :D
    Ja hyväksi lenkiksi kutsun 20 min lenkkiä ja kaikki yli tunnin lenkit ovat erinomaisia.

    Tuo oli kyllä aika hyvä juttu, että sait buffetissa lasten hintaan ruuat, k un onhan se aika epäreilua maksaa aikuisen hinta jostain ihan mitättömästä määrästä.
    Tosi hienoa, että ottivat huomioon siellä. En ollut koskaan ajatellut edes koko asiaa.

    Tietävätkö työkaverisi leikkauksesta ja oletko ylipäänsä kertonut siitä ihmisille?

    Toivottavasti haavat paranevat pian ja pääset uimaan :) Se on kyllä mukavaa liikuntaa! Tsemppiä muutenkin :)

    VastaaPoista