Paino pysyy, aika kiristää ruuvia by Omnivore

Kas, perjantai on taas täällä ja aika hypätä tasajalkaa vaa´aalle... Perkele, paino on nyt 106 kiloa. Miten tässä näin kävi? Vilahdan äkkiä keittiön laatikostolle ja kaivan kangasmitan esiin ja köytän sen vyötärölleni
-- 110 senttiä! Ei saatana, mitä minä nyt teen? Enää kahdeksan viikkoa jäljellä -- pitäsikö heittää vaan koko projekti romukoppaan? Vai...

Jos asiaa katsoo ruusunpunaisten lasien läpi, voi kai sanoa, että olen tällä hetkellä saanut asetettua itseni sille veitsenterälle, jossa paino on tasapainossa. Mutta vituttaa tietenkin, koska en haluaisi olla tässä tilanteessa. Seuraavaksi täytyy siis kääntää ruuvia kireämmälle, mutta miten? En halua heittää vauvaa laidan yli pesuveden mukana, joten kiristämisen täytyy olla tässä vaiheessa varovaista, eikä mennä millekään nälkäkuurille (Hah, niin kuin sitä olisi syytä pelätä.).

Itselleni luonnollisin tapa on siirtyä takaisin kohti vähähiilarisempaa ruokavaliota eli takaisin siihen mitä tämä blogi omalta osaltani alkoi. Samalla pystyn varmistamaan tarvittavan proteiinin saannin ja nälkäkin pysyttelee loitommalla. Vaikea uskoa kuinka, hiilareiden lisäämisen jälkeen olen alkanut tuntea näläntunnetta, varsinkin töissä päivän viimeisinä tunteina.

Eniten itseäni harmittaa se, kuinka vähän herkuttelujen jättämisellä väliin on vaikutusta painooni -- Tietenkin olen vuosikausia tiennyt asian olevan näin aikaisemmasta kokemuksesta. Mutta olisipa asia toisin... (Huomaattehan, että kirjoittaja tässä selvästikin hakee tekosyytä syödä mässytellä herkkuja?)

Treenin osalta en aio tehdä mitään dramaattisia muutoksia, sen vuoro on sitten seuraavaksi.