Eka kymppi!

Wuhuu, pieniä tuuletuksia, suuria aaltoja, lisää tuuletuksia. Tänään aamulla se kävi. Heräsin, olin unenpöpperössä, tyynynkuvat painautuneena poskeeni. Tukkani repsotti, silmäni tihrustivat tuvonneina ja rähmäisinä, kiitos siitepölykauden. Kuitenkin tuttuun tapaani tassuttelin vaa'alle, josta on tullut ystäväni aamuisin ja vihollinen iltaisin. Tiedän tiedän, ei pitäisi katsoa painoa joka päivä, mutta näin kuitenkin teen ja vielä kaksi kertaa!

Asettelin siis jalkani laitteelle joka hyrähti käyntiin. En uskonut ensin näkemääni ja astuin pois. Uusi yritys ja sama lukema. Voiko olla totta. Ensimmäinen kymppi leikkauksen jälkeen tuli täyteen. Kyllä, se on totta! Kutsuin puoliskoni alakerrasta todistamaan tapahtumaa. Kyllä, se pitää paikkansa. Jipijei, juhuu ja kaikkea siltä väliltä!

Viisi viikkoa leikkauksesta kotiutumisen jälkeen, paino on tippunut 10 kiloa. Jeij!

Terveisin, iloinen Läskis

ps. Eilen en ollut yhtään iloinen. Ostin kanan rintafilettä lounaaksi, söin vähän ja alkoi karrata kurkussa. Rupesi ahdistamaan niin paljon, että puklata piti työpäivän lomassa muutaman kerran. Olo rauhoittui ja illalla kokouksen aluksi söin hyvällä halulla voileivän. Ei olisi pitänyt. Kokous meni harakoille, varmaan kuvittelevat minun olevan raskaana, niin monta kertaa tunnin aikana kävin puklauttelemassa, että hermo meni jo itsellänikin. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja illalla syödessäni päivälliseksi uunikalaa, ei mitään ongelmaa tullut. Hämärä tämä uusi vatsa.