Uuden opettelua by Madagaskar

Omnivore otti edellisessä postauksessaan esille asian, jota olen miettinyt omalta osaltani paljon.
Eli herkkujen syömisen painoa pudottaessa.

Minun kohdallani on niin, etten koskaan tule luopumaan makeista herkuista. Niin se vaan on. En koskaan. Pidän karkista ja suklaasta enkä näe todellakaan loppuelämääni ilman niitä. Näin ollen ainoa vaihtoehto on opetella elämään sopusoinnussa herkkujen syömisen kanssa. Repsahdusajattelusta pitää päästä eroon ja mitään syömistä en voi vaan laittaa pannaan ilman, että siihen kohdistuu sen jälkeen himoja.

Toivon, että tämä painonpudotusprojektini on tarpeeksi hidas opettamaan minulle matkanvarrella mm. pienemmät annoskoot ja oman kehon viestien kuuntelun syödessä.

Aiemmin painoa pudottaessa vauhti oli hurja. 6kk aikana painoa tippui lähes 25kg eikä pää ehtinyt mukaan.
Kun lähdin sitten laihduttaneen ystäväni kanssa palkintomatkalle Milanoon shoppailemaan ja avartamaan maailmankuvaa oli palatessa reissukiloja, jotka eivät vaan koskaan sitten sulaneet pois.
Siihen päälle tuli ensin yksi lisää, sitten toinen, sitten kahdeksan, sitten seitsemäntoista... Sitten tulin raskaaksi ja ennätyslukemat saavutettiin kuukausi ennen lapsen syntymää.
Synnytyksen jälkeen paino laski 10 kg kahdessa viikossa, jonka jälkeen painonnousu alkoi ja paino nousi pahimmillaan tuonna 120,5 kg tietämille, jossa olin myös sairaalaan mennessä. 

Seurailin painoa kyllä ja ahdistuin noususta, mutten yksinkertaisesti saanut tehtyä asialle mitään.
- Ennen kuin SuperSizeMe:n ansiosta aloitettiin blogin pitäminen ja jonkinlainen motivaatiokärpänen puraisi. Kiitos <3 SuperSizeMe

Alkuun paino tippui vähäsen, mutta en ollut vielä valmis aloittamaan mitään ruokavaliota. Näin jälkikäteen olen tyytyväinen siihen, että paino pysyi liikunnasta huolimatta suunnilleen samassa loppuvuoden. Minusta tuntuu, että ehdin siinä itsekin päästä sen painon kanssa sinuiksi ja valmistautua sitten niin tulevaan pudotukseen.

Nyt tuntuu taas siltä, että olen valmis tekemään laihtumisen eteen jotain muutakin kuin liikkumaan.

Menneellä viikolla olen seurannut syömisiä Kiloklubissa.
Syötyjen kaloreiden määrä on ollut seuraavanlainen
Ma  2588kcal
Ti    2177kcal
ke   2452kcal
To   2706kcal
Pe   2212kcal
La   2662kcal
Su   2546kcal

Liikuntana on ollut vain kevyt lenkkeily.

Noihin kalorimääriin mahtuu monelle päivälle herkuttelua ja ihan ylimääräistä syömistä, mutta ilman ruokapäiväkirjassa seuraamista olisin syönyt halusta enemmänkin.
Ruokapäiväkirjan pitäminen on taas ollut hyvä muistutus siitä kuinka helposti sitä syökään suuren määrän kaloreita. mm. ruispala päällisillä 250kcal eikä neljän leivän syöminen ylimääräisenä ole ollenkaan vaikea homma. Silti siitä tulee hetkessä 1000kcal ylimääräistä.

Tiedostan edessä olevan suuren urakan tuon oman pään suhteen. Olen niin monta monituista vuotta syönyt kuin yli 100kiloinen eikä se lautasmalli ihan heti häviä päästä.
En voi yhtäkkiä alkaa syödä kuin 60 kiloinen, vaikka sinne haluaisinkin vaan ajattelen tämän tien kulkevan oikeasti perille vain siinä tapauksessa, että ensin opettelen syömään kuin 100 kiloinen päästäkseni siihen 100kg. Sen jälkeen opetellaan vaikka syömään kuin 90 kiloinen, jotta päästään siihen.
Aika ei saa olla se mittari vaan pitää muistaa, että aikaa on loppuelämä.

Välillä harmittaa, kun urakan suuruus avautuu silmieni eteen, mutten anna sen lannistaa. Jatkossa repsahdus ei kaada tätä. Jatkossa en edes ajattele viimeisiä vuosia repsahduksena, vaikka paino nousikin pudotuksen jälkeen.
Jatkossa painonnousuvuodet ovat tärkeä osa oppimisprosessia, jossa kehityn kokoajan sinne suuntaan, minne haluan.

Ulkonäkö ja paino eivät ole niin suuria asioita, mutta terveys, jaksaminen ja esimerkkinä oleminen jälkikasvulle ovat. Voin olla ruma ja läski omasta puolestani, jos sillä tavalla pysyn  terveenä, jaksan kaiken mitä haluan eikä lapsestani tule lihavaa. Uskon kuitenkin onnistuvani paremmalla todennäköisyydellä kun opettelen paremmat elämäntavat, liikun ja syön terveellisesti ja elän kevyemmässä kehossa.

Punnituspäivä

Tänään oli punnituspäivä ja ilokseni näin ihan uusia lukuja vaa´alla. Näitä lukuja ei ole näkynyt ainakaan kahteen vuoteen.

Viikon tulos on siis -1,3kg BMI 37,89

BMI-laskurin mukaan matkaa normaalipainoon on vielä 37,3 kg

Urakkaa siis riittää, mutta yksi raksi on ruudussa, kun -10kg on poissa ja 110kg on alitettu!
Jes!

Ja sitten vielä pitää kehaista miestä, joka on ollut omalta osaltaan mukana tässä remontissa viimeiset reilu pari viikkoa ja pudottanut myös painoa -2,8kg :)