En voi sanoa, että tänään olisi (ainakaan toistaiseksi) ollut mitenkään erityisen vaikeaa pysyä erossa tupakasta, mutta motivaatio on ihan hukassa. Kun koitan miettiä miksi tupakoinnista todellakin olisi hyvä pysyä erossa, mieleen juolahtaa vain aurinkoinen kesäpäivä mökillä tai terassilla, matkat ulkomaille, iltahetket koirien kanssa pihalla... Kaikkiin näihin liittyy tupakka. Koen tällä kertaa suurta luopumisen tuskaa. Enkö koskaan enää voi polttaa? En.
Koska motivaatio on hukassa, on myös usko itseen hukassa. Tuleekohan tästä mitään? Miksi en siirtänyt lopettamista jos kerran ei ole motivaatiota? Mutta jos olisin siirtänyt, olisin siirtänyt lopettamista seuraavankin kerran.
Nyt siis tietiosesti edessä on tuskaisempi lopettaminen kuin itsenäisyyspäivän jälkeen. Silloin motivaatio oli kunnossa ja hienosti menikin pari viikkoa. Nyt motivaatiota ei ole lainkaan, mutta toistaiseksi olen selvinnyt kuitenkin voittajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti