Tällä viikolla fiilis on muuten ollut hyvä. Päätin, että kyllä nämä kilot tästä karisevat ja elämäkin näyttää taas vähän valoisammalta. Johtuisiko siitä, että lumi tuli maahan ja päivätkin ovat alkaneet pidentyä?
Tämän lisäksi, otin vähän lisäpotkua tähän laihduttamiseen. Päätimme kavereitten kanssa pistää pienen vedon kevään ajaksi pystyyn. Se, joka pudottaa painoaan prosentuaalisesti eniten, saa kaikkien maksaman pienen kannatusmaksun itselleen. Meitä on nyt ihan mukava porukka kasassa ja uskon, että se auttaa minua myös tässä projektissa. Vähän siis vertaistukea myös sieltä suunnasta tulossa.Nutraus: tällä viikolla olen nutrannut kahtena päivänä ja käynyt salaattilounaalla kahtena päivänä. Herkut on jäänyt syömättä. Eilen söin illalla vieraiden läsnäollessa leipää (liikaa), mutta en anna sen nyt masentaa. Karkkia en ole syönyt, jihuuuu! Enkä suklaaseen koskenut. Viikonlopun ajattelin myös vetäistä aika tiukasti, joten tavoitteena ensi viikon punnitukseen olisi päästä sinne 130 tietämille.
Crossailu: perkele kun on takkuista. Tälläkin hetkellä olen ihan hirväessä nuhassa ja flunssassa, sairaslomaa pukkaa ja tätä on kestänyt koko viikon. Joten eipä ole tullut tehtyä. Hyvä kuitenkin, että Omnivore on crossaillut - Voitko jatkaa sitä munkin puolesta??? Mutta vielä joku päivä kunhan tästä röhästä tokenen.
Edelleen ihmettelen tätä pienen ihmisen vajavaisuutta siinä, ettei pysty pysymään päätöksissään. Eli tarkoitan sitä, että edelleen joka aamu joudun itselleni toteamaan, että tänään pysytään ruodussa. Tämä jatkuva toistelu on tarpeen, koska on niin helppo vain antaa mennä, tehdä vääriä valintoja lounaalla, ruokakaupassa, elämässä ylipäätään. Sanokaa kokeneemmat, kait tämä jossain vaiheessa helpottaa? Olisi nimittäin ikävää ajatella, että koko loppuelämä on yhtä taistelua mielitekojen kanssa..
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin päättyy raporttini.
Heii!! Tuohan on tosi hyvä idea! Jes!
VastaaPoistaJa mahtava juttu, että olet pysynyt erossa herkuista!
Sitten tuosta keskustelusta itsensä kanssa ja mielitekoja vastaan taistelusta sanoisin, että niitä kyllä tulee aina niitä mielitekoja, mut taistelu helpottuu ainakin vähän. (- paitsi sitten tulee uusi teko ja uusi taistelu, kun edellisen on selättänyt)
Ainakin minä olen saanut parhaimmat kiksit siitä, kun olen ihan viimehetkillä kaupassa kiljuvan suurnälän painostuksen alla vielä kassalta lähtenyt palauttamaan mukaani varatut herkut ja suunnannut kotiin.
Ne on niitä hetkiä, kun se itsekuri on kasvanut aimoharppauksia. Ja kuinka hyvä olo siitä tuleekaan siitä hyvästä päätöksestä vaikealla hetkellä.
.. mutta sitten se paluu vanhaan.. se on kyllä liiian helppoa. Että tavallaan sitä pitää taistella loppuelämä. :/
Tsemppiä sinulle kisaan! Toivottavasti voitat!
- Madagaskar