Kivinen on tie, muttei yhtään sillä tavalla kuin voisi luulla.
Minä nimittäin "leivoin" tänään tarjottavaksi viikonlopulle Rockyroad-suklaamakeisia.
Laittaisin kuvan makeisista, mutten viitsi - onhan tämä laihdutusblogi. Ei sovi ihan aiheeseen.
Kivinen on tie kylläkin sulattaa ne suklaat lanteilta, joten siinä mielessä otsikko iskee suoraan ytimeen.
Maanantaina koittaa ankeat ajat, kun vaa´alle hypähtää viikonloppuna herkutellut matami.
Pelkästään pahuuteen ei ole tieni vienyt tässä muutaman päivän hiljaisuuden aikana, sillä olen järjestellyt itselleni aikaa suunnata salille sulattelemaan noita kerrytettyjä läskikerroksia. Sen lisäksi olen harrastanut ankaraa hyötyliikuntaa siivoamalla useana päivänä hiki hatussa. Lisäksi olen koittanut pitää kiinni asettamastani haasteesta samalla, kun olen suhannut pitkin pitäjää ja seutukuntia autolla toiminnasta toiseen ja takaisin.
Viimepäivien suhaaminen on johtunut pääasiassa tuosta taloudessa asuvasta kääpiöstä, joten olen suuressa viisaudessa halunnut lähteä kuljettamaan ties mihin "harrastuksiin". Näihin harrastuksiin päätettiin nyt laittaa rajotin päälle ainakin loppuvuodeksi sen vuoksi, että äidille jäisi paremmin aikaa harrastaa myös omia juttujaan ja toisaalta, ettei viikko ja päivät olisi täynnä aikataulutettua suhaamista paikasta toiseen.
Salille pääseminen aiheuttaa pieniä järjestelyjä kääpiön vuoksi, mutta ne tosiaan ovat vain järjestelykysymyksiä. Pikkuhiljaa se aika löytyy ja siitä se sitten taas lähtee :)
Ehkä siis jo ensiviikolla alkaa salitreeni! Hurraa!
Siitä voisin sitten jossain vaiheessa kirjoittaa lisääkin, mut nyt ei vielä parane kehuskella, kun en sinne tosiaan ole vielä päässyt lähellekään.
Ja sitten Haaste!
Tilanne tällä hetkellä 597 vatsalihasliikettä! Jee!
Olen sitä mieltä, että 1000 liikkeeseen pitäisi päästä, mutta tässä ollaan nyt :)
Jatkoa seuraa !
Se on muuten jännä, miten liikunta on meille joillekin, aina kauhea järjestelykysymys. Toiset taas vihtovat saleilla ja lenkeillä ihan "normipäivänä", ilman sen kummempia järjestelyjä. Ja sitten meille, joiden siellä saleilla pitäisi käydä, yhden vaivaisen päivän löytäminen kalenterista tuottaa tuskaa:)
VastaaPoistaNoista suklaaleivoksista. Nyt Madagaskar hus pois rockyroadit lautaselta! Viikonloput on aina projekteissa pahinta aikaa, niillä voi pilata koko viikon saavutukset ja siksi ne on meidän kompastuskiviä. Pitäisi vain jaksaa pysyä tiukkana, on mitä juhlia tai kinkereitä tahansa ja suklaaleivosten sijaa pysytellä vihersalaattipöydässä. Se kirpaiseen pitkän aikaa, mutta jossain vaiheessa sitä ei edes huomaa ja luultavasti siinä vaiheessa kroppa on jo siinä mallissa, että yksi leivos silloin tällöin juhlafiilingeissä ei haittaakaan, onhan elämäntavat muuttuneet siinä vaiheessa jo täysin uusiksi ja terveellisemmiksi.
Toi on kyllä niin just totta toi järjestely-kysymysasia. Aiemmin salille meno oli helppo homma joko ennen työpäivää tai työpäivän jälkeen - kunnes motivaatio lakkasi (ja työstressi pamahti päälle). Sitten sitä aikaa ei vaan löytynyt. Ei ennen töitä eikä etenkään sen jälkeen.
PoistaNyt haasteena on järjestää lapsen hoito niin, että se sujuisi mahdollisimman kivuttomasti.
Lapsen puolesta ero onnistuisi pitkin päivää mm. päikkäreiden aikaan, mut sitten se on kiinni lapsenvahdeista.
Tällä hetkellä on menossa ankara suunnittelu sen suhteen, että sais sen salipäivän raivattua kalenteriin ainakin yhdesti viikkoon. Tavoite on oikeastaan kaksi salipäivää viikossa ja yksi jumppa ja jos vaikka sitten kahvakuulailisi kotona :)
Saa vaan nähdä, että jääkö vaan suunnitelmiksi :P