tiistai 19. marraskuuta 2013

Miksi minusta tuli näin lihava? (by SuperSizeMe)

Siihen on kaksi erittäin hyvää syytä: loistava ruokahalu ja laiskuus. Tämä nyt hieman kärjistäen, mutta onhan se totta.

Painoin syntyessäni 4000 grammaa, mikä ei ole ollenkaan huonosti. Vauvakirjaani inhokki- ja lempiruokien kohdalle äitini on kirjoittanut vain "Ruokahalu mahtava!". Tämä puoli on siis ollut kunnossa syntymästä saakka.

Liikunta. Olin mielestäni aika eläväinen lapsi ja nuorena tuli harrastettua paljonkin liikunnallisia aktiviteetteja. Vielä lukiossa pelasin enemmän tai vähemmän aktiivisesti salibandya, mutta iso olin silti. Varmasti yli 100 kiloa.

Sitten lukion jälkeen aktiivinen liikunta jäi ja paino nousi ehkä 127 kiloon ennen kuin heräsin tilanteeseen. Onnistuin tiputtamaan painon noin 90 kiloon lenkkeillen pitkin Jäämeren rantoja. Vaan paino se tuli salakavalasti takaisin.

Ammattikorkeakoulun aikana paino nousi jo takaisin 120 kiloon ja taas lähdettiin tiputtamaan. Kun tapasin mieheni painoin 99 kiloa. Häissä painoin 105 kiloa ja nyt paino on karannut taas.

Ja tässä sitä ollaan. Muutaman jojoilun jälkeen elämäntaparemontti on työn alla.

Tupakka. Se ei myöskään ole helpottanut painonhallintaa. Jos ei muuta, niin urheillessa keuhkot huutaa hoosiannaa ja välillä on vain liian helppo luovuttaa. Jottei lahduttaminen olisi liian helppoa, olemme Omnivoren kanssa päättäneet lopettaa tupakoinnin itsenäisyyspäiväviikonlopun jälkeen. 

Voipi siis olla, että joulukuussa postaukset tulevat sisältämään myös tupakanhimon tuskaa, mutta kyllä tästäkin selvitään. Ainakin tämä on täydellinen elämäntaparemontti. Jos paheiden määrä on vakio, niin jään mielenkiinnolla odottamaan uusia paheita ruoan ja tupakan tilalle. Ehkä toinen voisi korvaantua liikunnalla?

4 kommenttia:

  1. Jojoilu on niin ärsyttävää. Itsekin kävin aivan hyvissä lukemissa lihotakseni sitten taas. Ärsyttävintä on se, että nyt se on vaan pakko tunnustaa, että vaikka kuinka hyvin saisi painon tippumaan ja tsemppaisi ja tekisi sitä ja tätä, mut silti se voi tulla takaisin, jos ei pidä varaansa.

    Minä vielä joskus luulin, että kerralla onnistuisin. En onnistunut.

    Mutta tuo tupakka!! Se on ihan tosi mahtava juttu, jos vaan pääsisitte siitä eroon!
    Onko tarkoituksena ottaa korvaavia siihen tilalle vai lopettaa ilman mitään?
    Jokatapauksessa toivotan hirmu tsempit lopetukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä. Eiköhän sitä jotain nikotiinikorvausta tule tarvitsemaan.

      Poista
    2. Mä voisin lähteä tuohon tupakkajuttuun kanssa mukaan. Sähkötupakka on jo aiemmalta kerralta olemassa. Eli itsenäisyyspäiväviikonlopun jälkeen tää stumppaa kanssa!

      Poista